Vaarojen Maraton 2018 - 130K

Vaarojen Maraton oli tänä vuonna taas vuoden tauon jälkeen kalenterissa kauden 2017 mentyä hieman ohi jalkaongelmien vuoksi. Tavallaan kyse oli juurille paluusta, sillä juurikin Vaarojen Maraton 2014 oli ensimmäinen polkukisa ja samalla ensimmäinen maraton-mittainen matka juosten. Sen jälkeen homma on ollut pelkkää ylämäkeä, harrastustuntien ja -kilometrien kasvaessa, mutta joka hetki on ollut nautintoa ja todella vähän on tarvinnut polkujuoksun parissa irvistellä.

Vaarojen Maraton 130K

Päätimme saapua pelipaikoille jo keskiviikkona, jotta jäisi pari päivää aikaa rauhoittua ja keskittyä pelkästään itse kisaan. Teimme vuokramökissä ruokaa, puuhailimme niitä näitä ja kävimme ihmettelemässä Kolin nähtävyyksiä samalla kun laitoimme pikkuhiljaa tavaroita kasaan. Tavaramäärä joka kotoa lähtee mukaan on 1 iso IKEA-kassi sekä 70L duffelilaukku täynnä tavaraa kuten kenkiä, takkeja ja muuta tavaraa jota saattaa tarvita.

Kun perjantai koitti, oli päivä hieman erilainen. Aamulla normaali aamupala minkä jälkeen alkoikin sitten kisavarusteiden kerääminen sängylle jotta pystyi hahmottamaan että kaikki on mukana. Valmisteluista oli paljon tehty jo valmiiksi, joten riitti kun kävi tarkistuslistoja läpi ja pakkasi energiaa reppuun sekä dropbagiin. Kenkien kanssa on kisasta riippumatta aina pieni arpominen, joten otin yhdet kengät ensimmäiselle 65km lenkille ja jos olisi tarvetta, niin vaihtaisin toiset kengät puolimatkan huollossa. Muuten iltapäivä meni torkkuen, juoden ja syöden.

Lopulta kello koitti kuusi ja oli aika lähteä kisakeskukselle hakemaan kisanumerot, viemään laatikot ja valmistautua starttiin. Sen verran tiiviisti aikataulu ja tekeminen meni, että puoli kahdeksan aikaan olimme hotellin ravintolassa odottamassa starttia. Vartissa ehti soittamaan kotiin kuulumiset ja katsomaan että otsalampussa on oikeasti virtaa. Iltapäivällä oli satanut tuoretta lunta, joten ulkona sohjossa seisominen turhan pitkiä aikoja ei huvittanut ennen pitkää reissua. Hieman ennen starttia siirryimme alas parkkipaikalle minne osa juoksijoista olikin jo kerääntynyt juttelemaan. Muutaman minuutin rupattelun, onnentoivotusten ja tuttujen moikkaamisen jälkeen oli starttiin enää minuutti, joten otimme paikkamme n. joukon keskivaiheilta ja rupesimme valmistelemaan kelloja. Startin törähdettyä lähdimme rauhallisessa jonossa etenemään, tällä reissulla ei olisi kiire kun matkaa ja aikaa riittää.

Hermostuneet perusmatkan starttaajat (c)Toni Koski

Kiiltomato eteni öisessä loskassa ja alamäissä piti hieman laittaa lamppuun tehoa ettei ihan joka kiveen potkisi jalkoja. Kevyttä rupattelua ja märkyyden ihmettelyä, mutta melko hiljaa jono meni tunteja. Yritin pitää Stefun kanssa keskustelua yllä, mutta en saanut hirveästi vastauksia tai ne olivat hyvin lyhyitä.

Kisan vaikein hetki tuli eteen jo reilun 25km etenemisen jälkeen kun Stefulla rupesi olemaan vatsan kanssa kramppeja ja eteneminen hidastui merkittävästi. Kävimme tilannetta läpi ja muutaman kilometrin kuluttua teimme päätöksen että Stefu jää seuraavalle evakuointipisteelle minne soitan EA-ryhmän hakemaan hänet. Viimeinen 5 kilometriä 32km evakuointipisteelle tuntui todella pitkältä ajalta minkä aikana juttelin EA-vastaavan kanssa pari kertaa puhelimessa ja yritin pitää keskustelua yllä Stefun kanssa. Evakuointipisteessä laitoimme Stefulle avaruuslakanan(pakollinen varuste suurimmassa osassa kisoja) ympärille ja odottelimme kuljetusta. Odottelu alkoi kuitenkin olemaan minulle hieman liian pitkä, joten soitin vielä kerran päivystykseen, kerroin tilanteen ja että minun on pakko jatkaa matkaa, koska muuten olen itsekin hetken kuluttua evakuointikypsä kylmyyden kangistamana. Katsoin sen verran kisaseurantaa että n. 10-15 minuutin päässä oli tulossa takanamme vielä yksi juoksija joka pystyisi varmistamaan Stefun tilanteen ja ns. raatotaksin piti olla 5 minuutin ajomatkan päässä, minkä vuoksi uskalsin itse jatkaa matkaa.

Aamuyön tunnit olivat reissun ehdoton kohokohta kun missään ei ole ketään, voi juosta minimivalolla ja ihailla kirkasta tähtitaivasta. Kello piippaili tasaiseen tahtiin muistutuksia eväiden syömisestä ja kuulostelin kehoani mitä se mahdollisesti haluaisi seuraavaksi tehdä. Huolloissa oli hyvät energiat ja vaihtelin kuulumisia vapaaehtoisten kanssa, joten mikäs sen mukavempaa retkeilyä syksyisissä maisemissa. Kun sain yöllä juoksijoita kiinni, jäin aina vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän vauhtiinsa ja tankkaamaan energiaa koneeseen. Itsellä tuntui olevan jalkaa hyvin jäljellä ja meno maistui, niin yritin pitää juoksua yllä niin pitkään kuin mahdollista.

Aamulla auringon noustessa tuli ensimmäiset väsymyksen merkit, mutta sitten edesssä alkoikin Kolin nousu joten unihiekat ripisivät vauhdilla silmistä. Puolivälin huollossa oli hienoa nähdä juoksuttuja jotka pystyivät auttamaan huoltohommien tekemisessä ja katsomaan perään että kaikki listaan laitetut asiat tuli myös tehtyä. Huollosta pääsin lähtemään hyvillä energioilla reissuun ja jalkakin nousi melko mukavasti, toivottelin hyvät reissut 43km matkalle lähteville juoksijoille joita hissin ala-asemalla tuli vastaan ja katosin märille poluille kohti uutta lenkkiä.

Toinen lenkki meni ohitettavien kanssa jutellessa ja eväitä popsiessa. Yö oli selkeästi verottanut osaa pitkän matkan menijöistä ja muutamia aika ryytyneitä tuli selkä edellä vastaan pitkin matkaa. Positiivinen ilmiö ehdottomasti oli 65 kilometrin matkalaisten hyvä valmistautuminen reissuun, keskeytysprosentti oli todella alhainen ja minulla meni todella pitkään saada häntä kiinni vaikka lähdin perään vain reilu puoli tuntia myöhemmin. Ehkä se oma vauhti mikä tuntui melko hyvältä ei sitten oikeasti ollut paljon reipasta sauvakävelyä enempää. :D

100km jälkeen alkoi matka jo oikeasti tuntumaan jaloissa vaikka tossu vielä melko hyvin kulki. Ajatus rupesi jo harhailemaan maaliin, mutta palautin itse joka kerta takaisin meneillään olevaan etappiin mikä oli seuraava huolto. Lopulta matka alkoi taittumaan voiton puolelle ja varmuus maaliin pääsemisestä rupesi kasvamaan, irtosin Nybackan Mikon sekä Erosen Antin seurasta ja lähdin tavoittelemaan 24h alitusta. matkaa oli sen verran jäljellä vielä laskettelurinteestä alas ja alamajalta kolille että laskeskelin päässäni homman menevän tiukille. Jos minulle jäisi alamajalla 22 minuuttia aikaa, niin ehtisin varmasti ylös tämän itselle kesken matkan asetetun tavoiteajan puitteissa.

Karmean sauvomisen ja tasaisten pätkien juoksemisen tuloksena mäki taittui ajassa 20min 45s kun tulin viimeisen tiukan nousun vielä niin paljon kuin kropasta irtosi. 200m ennen maalia olivat kannustusjoukot tulleet mökiltä tsemppaamaan ja oli huikeaa tulla maaliin kannustusten kera kaikkensa antaneena.

Varusteet

Olen ollut suuri fani irtohihoille jo useamman talven, mutta nyt hommasin vaaroja varten Kelin Merinovillaiset irtohihat mitkä toimivat takin alla reissussa huipusti. Yöllä hihat lämmittivät käsivarsia ja päivällä pystyin käärimään ne helposti ranteisiin ilman että niitä edes huomasi.

Kenkäpuolella Salomonin S-lab- ja Pro-sarjan tossut ovat toimineet omaan jalkaan loistavasti, jokaisen jalka on tietysti yksilöllinen joten kokeilemalla löytyy varmasti itselle se sopivin kenkä.

Pidemmillä matkoilla olen oppinut käyttämään sauvoja jos mäkeä on edessä ja silloin käteen osuvat Black Diamondin Distance Carbon Z sauvat, kevyt paino ja toistaiseksi aika rajun käytönkään jälkeen en ole saanut niihin vaurioita aikaiseksi.

Reppuna pitkällä matkalla selässä on Salomon Advance Skin 12 reppu, sinne saa tarpeeksi tavaraa ja taskut toimivat omaan käyttöön loistavasti. Vaatii toki hartioilta vähän liikkuvuutta että selästä saa banaanin kaivettua, mutta vaaroilla otin liivin ainoastaan puolen välin huollossa pois kun piti vaihtaa puolet eväistä uusii ja oli kiva pitää hetki takkia pois päältä.

Kausi 2019

Jahka tästä on saatu jalat taas kuntoon, on ohjelmassa pyöräilyä hieman enemmän ja hiihtoa mahdollisuuksien mukaan. Mikäli kaikki menee suunnitellusti olisi kaudella 2019 ohjelmassa Ultra Trail Tour Finland(UTTF) kokonaisuudessaan eli Karhunkierros 166K, NUTS Ylläs Pallas 160K ja Vaarojen Maraton 130K. Tämä tulee määrittelemään juoksuvuotta aika vahvasti ja pienemmät kisat voivat mahdollisesti tukea palautumista ja valmistautumista näihin koitoksiin.

Transgrancanaria 64K käyty sauvakävelemässä läpi

Syksy meni treenien osalta vähän penkin alle, mutta onneksi talvi on mennyt aika ehjästi ja treenitunteja kertyi hyvin, keskimäärin 10h viikko antoi tähän reissuun varsin hyvät eväät, että läpi päästään ilman ongelmia ja matkalla voi olla jopa ihan hauskaa. 

Mäkeä tuli jonkin verran erityisesti joulun jälkeen kalenteriin, mutta pisin mäkisessio taisi silti olla vain 3h ja vajaa pari tonnia verttiä. Käytännössä pyrin oikeastaan kahteen asiaan, ehjänä ja terveenä pysymiseen sekä treenituntien kerryttämiseen kohtuullisesti. Tämä toimi aika hyvin ja pystyin nauttiman erilaisista lenkeistä pitkin polkuja ilman suuria murheita. Joulun tienoilla oli pientä flunssaa, mutta muuten todella ehjää. 

Reissuun kohti Gran Canariaa olisin halunnut lähteä ehkä päivää tai kahta aiemmin, että olisi ehtinyt tottumaan lämpöön ja saanut paremman tuntuman juoksemiseen kivisillä poluilla. Lähdimme kuitenkin kisaa edeltävä keskiviikkona aamusta kohti Las Palmasin kenttää ja Playa Del Inglesiä. Reissu meni hyvin, taisin nukkua melkein koko lennon. Kentältä kamat kantoon ja pientä jutustelua samalle juoksulle lähtevien kanssa, oli melko helppoa tunnistaa juoksijat muista matkalaisista. :)

Otimme Jarmon kanssa kevyesti pari päivää ja kävimme hieman kävelemässä sekä hölkkäilemässä ja keskityimme pääasiassa tankkaamiseen, sekä ruoan että herkkujen. Olisi ainakin varastot täynnä kun lähdetään kipittämään.

Lopulta koitti lauantai ja herätys oli 04:00. Aamupala huiviin, valmiiksi järjestetyt varusteet päälle ilman säätöä ja ovesta ulos 04:50 kohti sovittua kohtaamispaikkaa mistä Stefu oli luvannut ottaa meidät kyytiin kohti Expomeloneras-messukeskusta. Saavuimme perille ja Stefu oli käynyt jo edellisenä päivänä katsomassa sopivan parkkikolon autolle, joten lähestyminen onnistui kivuttomasti. Lampsimme messukeskukseen ja sen eteen olikin jo kertynyt melko paljon juoksijoita jotka odottivat Perjantailta myrskyn vuoksi siirretyn Maraton-matkan lähtöpaikalle siirtymistä busseilla.

Odottelimme sisällä rauhassa ja samaan kasaan kertyi useampikin suomalainen, joten ei tarvinnut jurottaa pienellä porukalla yksin. Vielä viimeiset tyhjennykset vessassa josta juuri sopivasti loppui vessapaperi ennen minua, onneksi herra Keisteri kuuli asian ja tarjoili viereisestä kopista pelastuksen, niin ei tarvinnut käyttää vähiä juoksurepun varannoista.

Sitten olikin meidän vuoromme siirtyä bussiin, tämä olikin sitten pieni sekoilu kun kansa meni edestakaisin ja kaikki yrittivät päästä johonkin linja-autoon kyytiin. Välillä vaihdettiin jonoa ja lopulta pääsimme sitten kyytiin kun lapusta oli tarkistettu että olemme oikeutettuja kuljetukseen. Bussimatka olikin sitten yhtä helvettiä kun vessahätä iski 20 min lähdön jälkeen ja matkaan tuhrattiin 2,5h yhdellä seinään raavitulla bussin perällä ja irronneella rekisterikilvellä. Matkalla vielä muutama matkustaja sai erikoiskohtelun ja pääsi helpottamaan oloaan tien varteen, mutta 95% istui kyydissä odottamassa matkan loppumista.

Perillä ei myöskään kovin suuresti opastettuja ja järjestettyjä fasiliteetteja ollut, vaan ihmiset värjöttelivät tuulen suojassa minne mahtuivat. Sopu sijaa antaa ja tunnelma oli hyvä. Selostaja yritti piestä tunnelmaa kattoon ja paikalle saapui 125km menijöitä jotka onnekseen pääsivät melkein tuhannen juoksijan ryhmämme edelle.


Kello löi lopulta 09:00 ja startti pamahti suuren Arrrriiiiivaaa!-huudon säestämänä. Ensimmäinen 45 minuuttia menikin sitten aikalailla jonossa ihmetellessä kun kapeaa polkua mäkeä ylös ei vain liikenne vetänyt. Tässä teimme lähdön sijoittumisessa virheen kun jäimme viimeiseen kolmannekseen, olisi pitänyt vain mennä eteen ihmiskeilaksi ja päästä reissuun ilman ihmeempiä odotteluita.

Nousimme ylös pilviharson sekaan ja ilma oli kostean kylmä, sellainen kesäinen aamu Suomessa kun järven kosteus nousee aamu-usvaksi. Tässä vaiheessa päälle ennen lähtöä laitettu takki tuntui ihan hyvältä kun tuuli puhalteli eikä hikikään päässyt puskemaan liikaa esille. Jonkin matkan pienen ylös-alas sahaamisen jälkeen lähdimme laskemaan kohti Tejedan kylää ja ensimmäistä huoltoa. Tässä vaiheessa ei ihan hirveästi ollut kulunut vielä syötävää eikä juotavaa, joten huollossa pari appelsiinilohkoa suuhun, takki pois päältä ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Jostain syystä jaloilla meni aika pitkään heräillä ja ne tuntuivat melko raskailta ensimmäisen kympin verran, mutta pikkuhiljaa kun päästiin juoksemisen makuun, myös jalat alkoivat onneksi sitten aukeamaan. Pikkuhiljaa nouseminen kohti Roque Nubloa alkoi kääntymään voiton puolelle ja olimme reitin korkeimmassa pisteessä. Itse huippu ja siellä olevat kivet olivat varsin näkemisen arvoisia, mutta ajatus oli melkoisen jumissa tässä kohdassa päivää. Aurinko oli jo noussut ja pilkisteli pilvien välistä ilman ollessa kuitenkin mukavan viileä.

Nublon jälkeen saikin sitten lasketella alamäkeen aika pitkän tovin, jalka tuntui toimivan melko hyvin ja alamäkiä pystyi rallattamaan kohtuullisen kivasti. Huomasin tässä vaiheessa että juoksukavereilla ei ihan niin kivasti kulkenut ja odottelin aina sopivassa kohdassa heidän saapumistaan. Nyt alkoi kelikin jo lämpiämään ja hiki rupesi virtaamaan ihan tosissaan. Polku tippui melko jyrkästi alaspäin ja reisissäkin rupesi pieniä tuntemuksia olemaan. Oikean jalan kenkä oli ollut hieman löysällä, joten jalka oli päässyt liikkumaan ja sisäsyrjään alkoi muodostumaan rakkula. En ihan hirveästi jaksanut tässä kohdassa tuosta välittää, vaan annoin mennä sen mitä jaloilla oli tarjottavaa alamäkiin.

Sitten olikin edessä jo Tunten huolto(34km) ja söimme ranskanleipää sekä tankkasimme karkkia suuhun, tuoreet appelsiinin lohkot kyllä maistuvat taivaalliselta. Pullot täyteen vettä ja olimme valmiita lähtemään kipuamaan seuraavaa mäkeä ylös. Kylän jälkeen olikin ehkä hieman tylsä pätkä kun meninne tietä pitkin työmaan läpi lannan hajussa, onneksi tätä ei kuitenkaan jatkunut hirveän pitkään, vaan pääsimme jatkamaan polkuja pitkin kohti seuraavaa huippua. Kuten aina, niin tälläkin kertaa nousu vaihtui laskuksi ja huikeita maisemia ihaillen saimme pudotella polkua alaspäin kohti maalia. Jalat alkoivat tosin tässä kohdassa olemaan reisistä jo sen verran kireät että pahimmat menohalut oli syöty, mutta kyllä sitä kehtaa hyvällä omallatunnolla kutsua juoksemiseksi.



42km kohdassa oli kyllä ehkä lämpötilan kanssa tuskaisimmat hetket kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minkäänlaista tuulenhenkäystäkään ei käynyt mistään suunnasta. Tuntui kyllä siltä, että monella muullakin oli paukut jo syöty vaikka matkaa oli vielä jäljellä melko reilusti. Seuraavaan huoltoon ei tosin ollut enää kuin muutama kilometri, joten sen voimalla jaksoi helposti juostakin. Sauvathan oli kaivettu jo aikoja sitten auttamaan menoa mäissä ja tasaisilla missä juoksu meinannut kulkea.

Viimeinen huolto olikin sitten melko kuuma paikka auringon paistaessa suoraan yläpuolelta  ja jos joku tuulenvire oli joskus ollut, niin eipä ollut enää. Söin tilkan tarjolla ollut paellaa, tankkasin pullot ja maistelin appelsiineja Jarmoa ja Stefua odotellessa. Heidän saapuessaan huoltoon, oli viettänyt siellä jo reilusti yli 10 minuuttia odottamassa, joten sovin heidän kanssaan että nähdään maalissa koska itselläni oli menohaluja. Jatkoinkin matkaa samantien ja pääsin kipuaamaan pitkään mäkeä sauvojen kanssa, niistä ja niiden käytön treenaamisesta oli selkeästi hyötyä niihin jotka vain liplattelivat omia sauvojaan sekä niihin joilla moisia ei ollut lainkaan mukana.

Mäen päällä oli slaavitaustainen tyttö joka oli pistänyt nilkkansa ympäri, juttelin hänen kanssaan hetken, mutta vakuutettuaan että jalka olisi kohta ok jatkoin matkaani kohti viimeistä oikeaa alamäkeä. Tässä vaiheessa jalkapohjat sanoivat että tulisilla hiilillä kävely ei ole kivaa, mutta sopivalla askelluksella onnistuin olemaan repimättä jalkapohjaan kasvanutta rakkulaa. Mäen päältä tullaan kanjonin pohjalle, jonka pohjaa pitkin jatketaan kohti Maspalomasia. Alusta on pyöreää rakkakiveä, ehkä jopa hieman pienempää ja askelia saa sijoitella melko tarkasti. Tämä oli selkeästi viimeisen 10 kilometrin pätkällä oma lempparini sillä vauhti kasvoi joka kerta kuin huomaamatta kun maasto vaikeutui. Kun kivet loppuivat, oli tarjolla enää hiekkatietä ja tulvakanavan pohjaa. Onneksi matkalla oli kuitenkin satunnaisia kannustajia jotka tsemppasivat loppumetreillä loistavasti. Viimeinen huolto oli melko turha stoppi, otin vain hieman vettä ja jatkoin kohti maalia. Luulin aluksi että minulle tarjottiin jäätelöä, mutta se olikin grillattu kana. Jostain syystä ei tässä vaiheessa päivää maistunut. :D

Maalialue alkoi kuulumaan jo hyvän matkan päästä ja viimeinen pari sataa metriä oli täynnä kannustajia jotka kannustivat raivokkaasti maaliin juoksua. Aivan loistavalla fiiliksellä maaliin ja kello pysähtyi aikaan 9:43:42, viimeinen kuulutus "You are Finisher!", ihan parhautta.


Käy katsomassa kooste juoksusta youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=35EQ5yk5BA8

Hiljaista

Kylläpäs on ollut blogin osalta hiljaista, kesän jälkeen treeniä on kertynyt aika kivasti kun jalkaongelmat vähän helpottivat. Käytiin köpöttämässä Alppimentoreiden kanssa Mont Blancin ympäri neljässä päivässä, 160km ja 10 000m verttiä, mutta muuten kaikki juoksut lappu rinnassa ja tavoitteellisesti jäivät aika vähiin. Syksy meni melko ehjänä ja nyt treenataan kohti Trans Gran Canariaa ja 64km hilpaisua. 

Pitääpi palailla ajatuksilla lisää lähiaikoina.

Vammojen parantelua pari lausetta polkujuoksusta lajina

Plantaarifaskiittiepäily on vähän tässä haitannut treenaamista ja ilo on ollut kovin hukassa Karhunkierroksen jälkeen. Pikkuhiljaa tässä alkaa elämä voittamaan ja ilo on löytynyt tekemiseen pyöräilyn kautta. Kovin pitkiä lenkkejä en ole vielä jalan kanssa uskaltanut tehdä, mutta puolitoista tuntia on mennyt railakkaasti satulan selässä. Reilun viikon päästä on lähtö Alpeille, joten mitään kovin ihmeitä ei tässä kohdassa tehdä. Pallas on vielä täysi kysymysmerkki, mutta toivotaan että jalka kestää ensin hyvin TMB:n 155km ja 4 päivää, minkä jälkeen voi sitten ihmetellä että tuleeko DNS vai DNF. 

Yleisempi aihe mikä tuli tuossa mieleen kun karhunkierroksen jälkipyykkejä luin, oli suhtautuminen polkujuoksutapahtumiin, niiden huoltoihin sekä oletukset matkasta ja sen kestosta.

Itse lähden jokaiselle reissulle kuin retkelle, riittävästi reipasta mieltä, evästä ja seikkailuhenkeä. Polkujuoksutapahtumien kilometrit ovat hyvin suuntaa antavia, usein voi varautua juoksemaan pari-kolme ylimääräistä kilometriä ilmoitetun päälle kun mennään 40k+ matkoihin. Toinen mikä yllättää ihmiset usein, on vauhti ja matkan tekemisen hitaus. Nyrkkisääntönä voi pitää 1.5 kerrointa, eli kilometriaikaan puolet lisää maantievauhtin verrattuna ja ollaan aika lähellä maastovauhtia. 4h maraton = 6h 43k maastossa.

Huollot, kaikki matkalla olevat huollot ovat plussaa ja eväskin on kiva lisä veden lisäksi. Omassa repussa kannattaa kuitenkin varautua kuljettamaan kaikki energia reissun ajaksi, huolloista saatu on plussaa, mutta ei kannata jättää jotain pois sen takia että sitä voi saada huollosta.

Varusteet, vähällä pääsee alkuun, mutta kenkiin kannattaa panostaa. Muuten normaalit juoksuromppeet, mutta selkään kelvollinen reppu jossa juomarakko ja jalkaan maastoon soveltuvat kengät, niin reissu on paljon hauskempi. :)

Koska nyt ei runosuoni kuki, niin varusteista, termeistä ja muusta polkujuoksuun liittyvästä kannattaa käydä lukemassa lisää http://www.trailrunning.fi/polkujuoksusanasto ja http://www.trailrunning.fi/viiden-polkujuoksijan-vinkit-aloittelijalle

Jatkan koiven parantelua jäätelön avulla, muistakaa nauttia ja tehdä kaikkea mitä vain pystytte, elämä on liian lyhyt sisällä kyhjöttämiseen terveenä. 

Karhunkierros 2017 80K, 27.5.2017

NUTS Karhunkierros 2017 - 80K, 27.5.2017

 

 

Kausi 2017 avattiin siis lappujuoksujen osalta Karhunkierroksen 80K hölkällä. Kevät on mennyt aika vahvasti Alpeille valmistautumisella ja pitkillä yhteislenkeillä lähes joka viikonloppu sisältäen tunkkaamista aika mukavasti. Pisin lenkura taisi olla vapun la-su 7+7h treenit Nuuksiossa, superhauska treenileiri polkujuoksun parissa. Olen monta vuotta moista himoinnut ja nyt Alppimentoreiden johdolla saimme moisen seikkailuviikonlopun tapahtumaan. Se toimi varsin hyvänä valmistavana treeninä Karhunkierrokselle sekä muihin pitkiin tapahtumiin tällä kaudella. Ajatuksena oli osallistua vähän harvempaan tapahtumaan, mutta matkoina on Karhunkierroksen 80K, Alppien 155K/4pv, Ylläksen 134K ja myöhemmin syksyllä sitten Vaarojen 2 kierrosta normikiehkuraa, eli 86K. Hankin kupongin myös Nuuksion 70K reissulle, mutta aikataulullisesti ei taida onnistua, joten joko pitää lyhentää matkaa tai mennä vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtumassa ja kannustamaan muita juoksijoita.

Mutta sitten se otsikon tapahtuma pitkän pohjustuksen jälkeen. :) Tähän keikkaan oli valmistauduttu aika huolellisesti, mutta kyllä se aina yllättää kun kisaviikonloppu lähenee. Otin keskiviikkona suunnan Porvooseen, mistä lähtö oli ajoitettu torstai-aamuksi kohti Rukaa kahdella autolla. Meitä oli 3 juoksijaa ja 4 turistia(sisältäen 2 lasta) reissussa, joten juttua varmasti piisaisi sekä tauoilla että majapaikassa. Automatka on kaikille tuttu konsepti, joten jätetään kätköt ja muut löpinät pois ja todetaan, että majoituspaikkamme Rukalla oli varsin luksus kiinteistöhotelli kolmella makuuhuoneella sekä avokeittiö-olkkarilla ja saunalla. Asunto soveltui tällaiselle reissulle 100 kertaa paremmin kuin hotelli, nyt oli mahdollista tehdä itse ruoat ja tilaa oli huomattavasti enemmän käytössä jokaiselle eikä aamun lähdön kanssa tarvitse varoa muiden herättämistä lähes ollenkaan.

Perjantaina keskityimme oikeastaan lähettämään 160km menijät liikkeelle, syömään hyvin ja pakkaamaan tavaroita. Numerolappujen jakamisessa oli tällä kertaa varustetarkastus mikä oli erittäin positiivinen uutinen. Aiemminkin tapahtumissa on uhkailtu rangaistuksilla, mutta mitään kontrollia asiaan ei ole ollut, tämän toivoisi laajentuvan myös muihin tapahtumiin joissa mennään pitkiä matkoja huoltojen tavoittamattomissa.

Koska lumitilanne oli mitä oli, niin pakkasin kotoa mukaan varmuuden vuoksi kolmet kengät, yhdet mudalle, yhdet neulaspolulle ja yhdet jääpoluille. Päätin tehdä ratkaisun kengistä vasta aivan ennen viimeisen illan nukkumaan menemistä kun lumitilanne oli selkiytynyt reitiltä. Pikkulinnut lopulta visersivät että lunta oli ainoastaan reitin loppupätkällä n. 15-18km, mikä oli varsin iloinen uutinen ja ratkaisi mukaan lähtevät tossut Salomonin Sense Ultriksi.

Alppiporukasta mukana reissussa oli varsin monta, joten viestien vaihto oli varsin aktiivista pitkin päivää ja iltaa panikoiden varusteita ja kenkiä. Ryhmässä matkasta tulee aina mukavampi, joten sovimme että menemme Annen kanssa samassa kasassa koko 80km, jolloin toinen voi tsempata jos toinen meinaa hyytyä tai rupeaa maailma näyttämään mustalta. Kävimme vielä illalla pienellä hölkällä Paavon kanssa lämmittelemässä ja vähän muistuttamassa jalkoja harrastuksesta.

Koska majoituksessa oli mukana lapsia, oli tällä kertaa hyvä mahdollisuus päästä ajoissa nukkumaan, hyvien juoksujen toivotukset kavereille omille matkoilleen ja kohti nukkumattilaa. Uni tuli silmään melko nopeasti, mutta eihän se koskaan ole kovin laadukasta kun tietää että herätys on 04:40. Aamulla sitten tulikin herättyä muutama minuutti ennen herätyskellon soimista ja suunnistin olkkariin laittamaan varusteita päälle, kaikki oli aseteltu valmiiksi järjestykseen, joten riitti kun rasvasin jalat valkovaseliinilla, vedin sukat ja housut jalkaan sekä paidan päälle ja olinkin valmis hotellin aamupalalle. Ruoka maistui poikkeuksellisen hyvin, mutta aikaa oli valitettavan vähän. Pari leipää, mysliä ja jogurttia sekä tietysti kahvia että ajatuksetkin heräisivät. Vaihdoimme samassa pöydässä istuvien kanssa muutaman ajatuksen juoksusta ja popsimme aamupalat huiviin. Tein vielä eväsleivän mukaan jonka voisin syödä reissun päällä tai Hautajärvellä odotellessa lähtöä.

Kohta sitten istuttiinkin bussissa matkalla kohti Hautajärveä rupatellen juoksemisesta ja vaihtaen kokemuksista eri polkujuoksutapahtumista. Olin laittanut juoksureppuun etupulloihin geeliä ja elektrolyyttijuomaa joilla arvioin että pärjään hyvin Oulankaan saakka ja repusta voisin napsia energiapatukoita orastavaan nälkään jos sellainen sattuisi iskemään matkalla. Tänään ei olisi kiire, joten olisi mahdollista jopa vähän onnistua syömään eväitä. Hautajärvellä olikin sitten ohjelmassa odottelua ennen starttia reilusti yli puoli tuntia, joten käytin sen kamojen valmistelemiseen ja pieneen lämmittelyyn. Aurinko paistoi mukavasti ja alkoi jo lämmittää, olin valinnut juoksuvarusteiksi kompressioshortsit, t-paidan ja irtohihat, ja kylmyys oli aika piristävä aamutuimaan.

Aamun odottelivia tunnelmia ennen starttia Hautajärveltä

Vihdoin 07:00 sumutorvi lauloi ja lähdimme matkaan, vauhti asettui nopeasti sopivaksi ja pystyin etenemään suunnitellulla sykealueella jonossa ilman säätämistä. Menimme Annen kanssa peräkkäin ja rupattelimme niitä näitä muiden juoksijoiden kanssa. Valitettavasti kanssajuoksijoiden näkökulmasta tykkään jutella samalla kun juoksen jos vauhti on siihen soveltuva, menee matka aika paljon nopeammin kun on jotain muuta tekemistä kuin vain kenkien tuijottelu. :)

Matka eteni hyvää vauhtia ja ensimmäiset kilometrit rupesivat taittumaan taakse, kohta oli menty kymppi ja jono oli alkanut venymään pidemmäksi. Välillä pääsi menemään ihan rauhassa ja välillä näköpiiriin ilmestyi toisiakin juoksijoita. 

Tulimme jossain kohdassa Ollin ja Tiinan kohdalle jotka olivat perusmatkan retkellä ja hieman uupuneen oloisia kylmän yön ja pitkän matkan jäljiltä. Vaihdoimme kuulumisia ja toivotimme hyvää matkaa, toivoin hartaasti että parivaljakko pääsisi hyvin perille vastoinkäymisistä huolimatta.

Matka meni aika huomaamatta kun oli kivaa ja kohta olimmekin jo lähellä Oulangan huoltoa. Huollossa ei ollut kiire, joten söin puuroa dropbägistä ja tankkasin kaikki nesteet rauhassa. Dropbägiin taisi jäädä varalle ottamani nastakengät sekä yksi energiapatukka, ei siellä paljon enempää edes alunperin ollutkaan.

Tällaisia pääsee ylittämään reissun päällä

Tässä kohdassa meinasin hukata Annen kun jäin ensin luontokeskuksen sisällä juttelemaan jalkansa loukanneelle kanssajuoksijalle ja luulin Annen jo jatkaneen matkaa. Ironinen ongelma oli, että eihän minulla ollut numeroa mistä saisin Annen kiinni, joten en uskaltanut ihan hirveän pitkälle lähteä juoksemaankaan. Onneksi kohta kuului selän takaa huuto ja pääsimme jatkamaan matkaa taas eteenpäin. Vajaan kilometrin päästä tulikin vastaan Paavo polun varressa kovasti kannustaen ja pääsimme vetämään ylävitoset. Melkein heti perään oli edessä kiutaköngäs ja otimme lyhyen kuvaushetken kuohujen äärellä, eihän niin kiire nyt voi olla ettei kuvia ehdi ottamaan. ;D

Sen verran polku laskeutui alaspäin, että nenänpää rupesi vetämään kohmeeseen. Pohdin, että varusteet ovat juuri riittävän lämpimät, mutta jos lämpötila hirveästi laskee tai rupeaa tuulemaan kovasti, niin takin joutuu vetämään päälle. Onneksi tätä ei koko reissulla tarvinnut tehdä, vaan varusteiden mitoitus oli juuri passeli.

Oulangan jälkeen matka meni aika joutuisasti omasta mielestä, oli kiva rymytä mäkiä alas ja juosta erinnäisiä pätkiä, mutta sekaan mahtui aika iso määrä myös kävelyä. Sami ja Satukin yhytettiin polulla ja juteltiin tovi reissusta ja fiiliksistä, onnistuin vielä kaksi väsynyttä raukkaa säikäyttämään huonolla yhteenlaskutaidolla 10km taemmaksi kuin missä oikeasti olimme,  onneksi kuitenkin Anne osasi korjata luvut oikeiksi ja toivottavasti univelka oli sen verran vahva että tästä ei jäänyt traumaa kummallekaan.

Jossain kohdassa löysin maasta pussin jossa oli nessu-liinoja nätisti paketissa. Koska omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, otin nessut pussista, survoin reppuun ja pussin käytin roskapussiksi. Olin pitkin matkaa keräillyt satunnaisia geelipussien palasia liivin taskuun, mutta nythän minulla oli oikein roskapussi mihin pystyi keräämään jo vähän isompiakin määriä. Reitin janoisimmilta liikkujilta oli jäänyt lonkero- ja oluttölkit matkan varrelle, joten tuli sitten siinä asiaa pohtiessa mieleen, että jos niiden sisään laittaa muutaman kiven, niin Suomalainen alppikello on valmis kannustukseen. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään kun soittelin sitä matkalla. :D

46km takana siellä jossain

Juumaa odoteltiin kovasti ja lopultahan se sieltä tuli, tämä pitkä väli kyllä yllättää aina kun sitä alkaa odottamaan jo paljon aiemmin. Juumassa kamojen tankkaus ja herkuksi Kana cassarole pussista(nämä ovat täysin järjetöntä ravintoa aikuiselle, pisteitä 0/5), jälkiruokana Mansikkakiisseli ja näin kahden ruokalajin päivällinen oli hoidettu tehokkaasti. Tsemppien toivotukset vielä Lauralle joka laskeskeli, että cut-off on menossa perusmatkalla aika tiukalle kun lopun lumet hidastavat menoa merkittävästi. 


Lähdimme hieman jäykästi liikehtien hölkkäämään eteenpäin reittiä ja kohti lumia. Kuvailin aina välillä maisemia ja juoksijoita ja popsin karkkeja repusta, mikäs sen hauskempi tapa viettää päivä kuin retkeillä reippaasti 100 vuotiaan Suomen luonnossa iloisten ihmisten kanssa. Otin ilon irti alamäistä ja rymistin ne alas ja näin sain aikaan hyvän tekniikkaharjoituksen myös oheen, melkein tuli alppikaurismainen fiilis lasketellessa jyrkimmätkin kohdat melko vapaasti alas. :)

Märkiä ja lumisia kohtia riitti reitillä ja jossain vaiheessa niistä ei vain jaksanut enää välittää, vaikka ajoittain lammikkoon pääsi melkein polvitaivetta myöten. Merinovillaiset sukat toimivat sen verran hyvin, että jalat lämpesivät nopeasti kastumisen jälkeen. n. 65km kohdalla vasen polvi alkoi kiristelemään sisäpuolelta, joku kohta oli ollut selkeästi huonolla lihashuollolla kun näin pääsi käymään. Pieni venyttely ja se vetreytyi sen verran että ei oikeastaan haitannut kuin jossain satunnaisissa kohdissa ylämäkeen jalkaa nostaessa.

Kohta olikin jo sitten Konttaisen huolto edessä ja reissun viimeiset mäet. Tuli vihdoinkin aika kaivaa sauvat esille repun selkämyksestä. Valtavaaralle nousimme reipasta kyytiä ja mökillä piti ottaa pieni hetki maisemia verkkokalvoille ennen matkan jatkamista. Kansaa rupesi olemaan jo aika puhki viimeisissä nousuissa, mutta aika kivasti porukka jaksoi vielä hymyillä kuitenkin. Hieman valtavaaran jälkeen yhytimme herran joka oli ilmeisesti reväyttänyt pohkeensa, kyselimme vointia, mutta vakuutti selviävänsä matkasta omin avuin. Annoimme kuitenkin sauvani herralle helpottamaan menoa ja sovimme, että palauttaa NUTSin kopille kun on saanut taisteltua itsensä maaliin. Hulluja nämä polkujuoksijat, jossain muualla olisi leikki jäänyt kesken samantien. :D

Sitten tuli viimeinen nousu Rukan päälle ja pääsin juoksemaan vielä viimeisen mäen alas niin paljon kuin jaloista tässä vaiheessa sai irti, ei se paljon ollut, mutta kyllä sitä juoksuksi voi helposti kutsua. Mitali kaulaan ja halaukset koko porukalta, retkelle tuli mittaa 14h ja jotain minuutteja, mikä teki matkasta huomattavasti nautittavamman kuin kieli vyön alla repien. Kohta oli Annekin maalissa ja pääsimme syömään nopean keiton ennen horkan iskemistä.

Kämpillä suoraan saunaan, kylmä kokis kouraan ja palautuminen saattoi alkaa. 

Retken statistiikkaa, jossain alkumatkalla kello päätti, että ei tarvitse välittää sijainnista lainkaan ja piirsi n. 5km pitkän suoran viivan kartalle. :D

En tiedä mikä se taika on, mutta tapahtumat on huikeasti järjestetty, fiilis on aivan käsittämätön ja ihmiset todella hyvällä tuulella. Kaikki reissun päällä saatu huolto on puhdasta luksusta, keskellä metsää joku on kuorinut sinulle mandariineja(!), voiko olla enää hienompaa juttua?

Iso kiitos Annelle seurasta matkalla, kaikille järjestäjille isosta työstä, vapaaehtoisille, kanssajuoksijoille, kannustajille sekä alueella retkeilleille jotka ottivat kuvia ja kannustivat juoksijoita hyväntuulisina. Tämän lisäksi haluan kiittää Alppimentoreita, eli Annaa ja Jannea joiden kanssa on ollut todella hauskaa treenata mäkeä, jutella juoksusta ja ammentaa oppeja. Viimeisenä tietysti kiitos sinulle kun jaksoit lukea loppuun saakka. :)

Seuraava NUTS hullutus

Uutta kautta pukkaa

Aika hiljaista on ollut blogin kanssa pitkin talvea kun olen päivitellyt tilannetta enemmän Instagramin puolella sen helppouden vuoksi. Talvi meni aikalailla crossfitin parissa ja tammikuussa alkoi juoksentelu sitten ohessa.

Lähdin mukaan Alppimentoreiden, eli Anna ja Janne Marinin projektiin kiertää muutamassa päivässä UTMB reittiä mukaillen pieni mäki nimeltä Mont Blanc. Ohjelmassa on 155km reissua ja 10km tunkkausta mäessä. Tämä on ollut huikeaa seikkailua pitkin kevättä metsissä ja jos vähänkään himottaa lähteä Alpeille, niin tässä on aiheeseen paras mahdollinen johdatus. Lisää Alppimentoreiden Matkasi alpeille-projektista löytyy http://www.alppimentorit.com-sivustolta ja kuvia voi fiilistellä Instagramissa. Treenatessa on tullut sauvojen kanssa heiluttua huomattavan paljon ja verttimetrejäkin on kertynyt aika kivasti kun Janne on keksinyt Giro-haasteen johon hullut lähtee mukaan. :D

Bodom Trail meni vapaaehtoishommissa reitin varrella ja muissa puuhissa kisakeskuksessa. :)
Taidan tehdä oikean postauksen Karhunkierroksen 80km matkalta erikseen, olihan hauskaa kokonaisen päivän verran. :)

Alla vielä pari kuvaa Bodom Traililta ennen varsinaisten kisojen alkamista kun alueella oli vielä hiljaista.

BTTF:Vaarojen Maraton 2016 - Päätöskisa aktiivikaudelle

Koli 1.10.2016

Valmistautuminen

Nuuksio Classicista oli kulunut kuukauden verran ja kilometrit jäivät melko vähäisiksi viikottain. Ensin oli palautteluviikko melko kevyillä treeneillä, minkä jälkeen pystyikin ottamaan sitten viikon jossa oli oikeasti urheilua. Kaikkea toimintaa selkeästi häiritsivät työn vuoksi matkustaminen ja moni suunnilteltu treeni jäi väliin. PK:t otin tarkoituksella kävellen kun tuntui että sykerajoissa pysymisestä ei tule mitään.

Saimme juoksuporukan yhteislenkin järjestettyä Askolaan, Porvoon viereen samoille poluille missä olimme keväällä käyneet ottamassa vähän tuntumaa KK:ta varten. Yleensä metsästä ei kovin montaa sopivaa polkua löydy harvaan asutuissa paikoissa, mutta keväällä löysimme maastoajoneuvoille ja mönkijöille tehdyn rymyämisreitin. Reitillä on tarjolla mäkeä, kosteikkoa, mutaa, vettä ja välillä jopa ihan juostavia polkujakin, joten aivan priimaa pitkään, useamman tunnin treeniin. Vertikaalimetrit jäävät hieman vähiin reitillä, mutta muita haasteita kyllä piisaa senkin edestä.

Syyskuun treenit

Jarmokin sai vähän tuntumaa polkuihin samalla sekä fiilistä pitkäkestoisesta, raskaasta reissusta etteivät vaarat tule ihan yllätyksenä. Olin onnistunut houkuttelemaan Jarmon keväällä mukaan juoksureissulle kun olimme patikoimassa reittiä läpi rinkat selässä telttaillen. Houkuttelu tosin lienee vähän väärä ilmaisu, koska oikeasti ilmoitin hänet vain arvontaan ja arpa sattui osumaan kohdalle. :D

Edeltävä viikko tuli otettua aika rauhassa ja kävin alkuviikosta juoksemassa yhden todella kevyen puolen tunnin pyrähdyksen. Enemmän meni aikaa pohtimiseen josko tarvitsi ostaa jotain uutta juoksuvarustetta, mutta päädyin menemään sillä mitä on jo tullut hankittua. :)

Tapahtuma

Lähdimme ajamaan kohti Kolia ja TTC:n mökkiä jo torstaina iltapäivästä, missä meitä oli vastassa Janne ja Jassu. Sää muuttui Lahden jälkeen jo melkoisesti kun taivas päätti aueta ja ilta pimetä. Puksuttelimme viimeisiä sorapätkiä lomakolin mökkiä kohti ja taivaalta tuli niin paljon vettä, että 2 kilometrin matkakin rupesi tuntumaan ikuisuudelta autossa. Pohdin, että jos keli olisi tällainen juoksun aikana, tulee takille käyttöä ja matkasta tavallistakin pidempi.

Perjantaina olikin sitten aamusta hyvää aikaa vähän valmistella varusteita ja katsoa läpi, että kaikki juoksuun vaadittava oli lähtenyt kotoa mukaan. Aamupala oli hidas ja otimme todella rennosti koko aamupäivän, oikeastaan ainoa aikataulutettu tehtävä oli lounaalle siirtyminen. Ajattelimme lähteä Jarmon ja Marian kanssa syömään alasatamaan lounasta, mutta paikalle päästyämme oli todettava, että paikka oli kiinni ja seuraava lounaspaikka olisi 200m ylempänä, Sokos hotel Kolilla. Koska olimme istuneet edellisen päivän autossa, ajattelimme kävellä mäen ylös ja hakea vähän fiilistä lauantaille samalla. Kevyesti nousten pienessä tihkusateessa ei mäki tuntunut niin pahalta ja oli varsin kevyesti käveltävissä ilman turhia rasituksia. Hotellilla saimmekin sitten lounastaa kohtuullisen rauhassa ja katsella Pielisen maisemia ravintolan ikkunasta samalla pizzaa nauttien.

Ajattelimme, että ruoan jälkeen on hyvää aikaa käydä kaupat läpi ja olemme sitten heti neljältä hakemassa lappuja, minkä jälkeen voimme lähteä takaisin majoitukseen valmistelemaan itseämme iltaan ja seuraavaan päivään. Muutamaa minuuttia vaille neljä kun lähestyimme auditoriota, olikin sinne ehtinyt jo muodostumaan jonoa ja juoksijat odottivat iloisesti rupatellen itselleen kisalappuja. Erityisesti 131K menijät olivat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa liikkeellä, jotta kaikki säätäminen tapahtuisi ennemmin kuin myöhemmin. Otimme Jarmon kanssa numerot ja setit, minkä jälkeen olikin hyvä aika suunnata takaisin alas ja kohti majoitusta.

131K lähdön tunnelma alkaa tiivistymään (c)Kari Kuninkaanniemi

Pikkuhiljaa alkoi muukin ryhmä saapua mökille ja oli aika lähteä nauttimaan pastabuffasta sekä tiivistyvästä tunnelmasta kun 131K matkalle lähtevät sankarit piti mennä saattamaan matkaan. Tunnelma startissa oli todella hieno kun 50 rohkeaa lähti taittamaan matkaa otsalamppujen valossa kohti yön pimeyttä yleisön hurratessa. Me palasimme startin jälkeen mökille katsomaan pallukoita kartalla ja sitten olikin aika mennä nukkumaan, jotta aamulla olisi edes vähän levännyt olo.

Kisa

Aamulla herätys oli n. 05:00 kun mökin ensimmäiset alkoivat valmistautumaan omaan 87K starttiinsa ja Kiviniemestä tuli puhelu, että Jannen matka on jäänyt kesken imeytymisongelmien vuoksi. Tilannekatsaus ruudulta kertoi karua kieltä Kiviniemeen jääneiden määrästä. Ennakkosuosikeista Heerman piti tasaista vauhtia ja yön livelähetyksissä hän oli todennut reitin todella raskaaksi.

Istuimme rauhassa aamupalalla ja valmistauduimme omaan 09:10 starttiimme puhumalla niitä näitä. Aamu meni nopeasti ohi ja sitten olikin aika suunnata auton keula kohti rinteen alaparkkia mistä hiihtohissillä kohti hotellia. Nopeasti kamat auditoriossa reppuun, minkä jälkeen olikin aika lähteä kohti starttia. Hississä oli sen verran jonoa, että vähissä vaatteissa jonottaminen ei huvittanut, joten loikimme alas pitkin portaita. Edes jonkinlainen alkuverryttely tuli tehtyä, hieman köykäinen kylläkin. Tuttujakin näkyi ja Tuukka oli ottanut koiransa Remun mukaan pienelle 44km lenkille mistä Remu oli enemmän kuin innoissaan.

Kohta olikin sitten startin aika ja tunnelma tiivistyi kun lähtöön oli kymmenen sekuntia. Torvi kajahti ja ryhmä lähti matkaan. Sijoitimme Jarmon kanssa itsemme taktisesti eturyhmän taakse mistä pääsisimme mahdollisimman pienellä ruuhkalla hakemaan oman vauhtimme. Olimme sopineet taktiikaksi, että Jarmo menee itselleen mukavaa vauhtia ja pidän itse perää jotta vauhti ei lähde karkailemaan heti alusta liian kovaksi. Ensimmäinen tunti meni ihan vain tunnustellessa jalkoja ja vaivoja. Yllätys oli suuri kun ainoastaan penikoissa oli pientä kireyttä, toivoin sen menevän ohi kun matka etenisi.

Jossain siellä, aina on kivaa (c)Onevision.fi/Juha Saastamoinen

Pitkospuut, kivet ja juuret olivat todella liukkaita, minkä vuoksi välillä pitkoksilla mennessä ei voi kyllä sanoa juoksun olleen kovin rentoa. Matkalla oli muutamia läheltäpiti-tilanteita kun edessä tai takana menneen juoksijan jalka ei pitänyt alustalla ja ohjelmassa oli vauhdikas spagaati. Onneksi kuitenkaan mitään sen vaarallisempaa ei matkalla sattunut. Kiviniemessä olikin huollon aika ja matka oli mennyt varsin mukavasti sinne saakka. Täytimme pullot ja sitten olikin aika jatkaa matkaa kohti ryläystä. Ryläyksen jälkeen alkoi Jarmolla olla hieman haasteita matkanteossa ja totesimme, että molemmat jatkavat omaa vauhtiaan. Samalla Tuukka ja Remu tulivat takaata joiden peesiin lähdin kipittelemään. Remun menoa oli huikea katsoa kun jyrkimmätkään paikat eivät haitanneet ja joka tassulle löytyi aina sopiva sijoituspaikka, varsinainen polkukoira kyllä.

Remu(vas.) ja Tuukka, (c)Onevision.fi/Juha Saastamoinen

3h kohdalla mahakin oli vihdoin kuluttanut kaikki ruoat ja murahti pienen nälän merkiksi, energiapatukkaa kehoon elektrolyyttien kera ja meno jatkui tasaisena. Jalka tuntui melko hyvältä ja vauhti oli kohtuullinen, retkiryhmäläisiä ja muita juoksijoita riitti tasaisena virtana, joten aika vähän oli yksinäisiä hetkiä. N. 30km kohdalla onnistuin heittäytymään pienellä lankkusillalla kun toinen laudoista antoi periksi tai jalka luisti sen päältä muuten vain ja pääsin ottamaan vasemmalla polvella sillasta tukea sukeltaen kohtien vastapuolen pengertä. Sain kuitenkin onneksi käsillä sen verran vastaan, että tömähdys ei ollut kova ja vahingot jäivät lähinnä henkisiksi. Kohta oli siitä otollinen, että se oli yksi näppäriä kannustuspaikkoja yleisölle ja melko iso joukko pääsi todistamaan tätä suoritusta. :)

Viimeisen huollon jälkeen alkoikin sitten kohti mäkrää kipittäminen. Mäkrälle nousu oli tuttu jo alkupätkältä, mutta usko meinasi loppua että olenko lainkaan oikealla reitillä kun samat polut oli jo kertaalleen tallattu. Hitaiden kilometrien jälkeen tulin kuitenkin risteykseen missä sain vahvistuksen, että oikealla polulla ollaan vielä. Käännös alhaalla, pieni pätkä hiekkatietä ja sitten olikin aika ruveta taas kipuamaan mäkrän päälle. Mäkrältä tultiin alas jyrkkää rinnettä pohjalle, mistä oli vuorostaan aika alkaa kapuamaan pikkukolin reittiä kohti hotellia. Hotellin edusta oli vain maistiainen, kunnes reitti painoi taas alas alamajalle. Tämä reitinpätkä oli kävelty jo edellisenä päivänä, joten tiesin mitä odottaa. 

Loppunousun aika oli 2014 ja 2015 sekunnilleen sama, joten nyt oli pieni mahdollisuus puristaa siitä hieman pois kun jaloista löytyi vielä jotain. Juoksemisesta ei hirveästi voi puhua, mutta reipasta hölkkää onnistuin tekemään ajoittain kramppivaarasta huolimatta. Tasapainoilua vauhdin ja voiman kanssa. Tasaisella etureidet ja ylämäessä takareidet olivat krampin partaalla jos erehtyi liian kovaan vauhtiin. Lopulta takaa kuului taas pitkästä aikaa Tuukan ääni ja kysymys "Eikös meidän täällä pitänyt tavata?", näin olimme sopineet Ryläyksellä että tapaamme loppunousussa. Remulla oli vielä niin paljon paukkuja, että en pysynyt parivaljakon kyydissä, vaan he ottivat muutaman kymmenen metrin eron nousussa. Yläpäässä olivat Kaija, Janne, Jassu ja Maria kannustamassa, joten oli aika pistää töppöstä toisen eteen ja kirmata maaliin vielä viimeiset juoksuaskeleet. Seikkailu oli ohi omalta osaltani ja pääsin onnittelemaan kanssajuoksijoita maalissa. 

Kävin vielä pyörähtämässä sen verran kannustusjoukkojen luona, että sain Jarmon sijainnista hajun ja totesin ehtiväni vaihtamaan vähän kuivaa ylle ja kannustamaan vielä Jarmon viimeiseen nousuun. Lopulta Jarmo tuli ja taputimme sekä soitimme kelloa hänelle kovasti, mutta jostain syystä kannustus ei maistunut ja hän heitti meitä kädessä olleella juomapullolla. :D Hymyssä suin kuitenkin pisti vielä tossua toisen eteen ja hölkkäsi viimeiset metrit maaliin.

Sitten olikin aika lähteä saunaan ja kylmähoitoon kylpylän puolelle sekä syömään vähän kisaevästä.

Fiilikset

Vaarojen Maraton on huikea kokemus, oli sitten ensimmäistä, toista tai kolmattakin kertaa. Järjestelyt toimivat, reitti on haastava ja kaikki ihmiset ovat parhautta. VM on Tapahtuma joka kokoaa polkujuoksukansan yhden katon alle perjantaina saattamaan perusmatkan(131km) juoksijat liikkeelle ja vaihtamaan kuulumiset tuttujen naamojen kanssa sekä pistää hullut juoksijat vielä tanssimaankin illasta Bilebändin tahtiin. Muutokset reitissä tuovat haastavuutta keikkaan ja jälleen pääsee itse tavoittelemaan 6h alitusta tulevaisuudessa, mutta nyt polkujuoksukartalla on kisa joka tarjoaa haasteita jokaiselle.

Kiitokset ihan kaikille tapahtumaan jollain tavalla osallistuneille, erityisesti jäivät mieleen hymyilevät EA-ryhmät, mahtavat kannustajat, järjestäjät, reitin merkkaajat, Tuomas Sovijärvi ja kumppanit livefiidin tekemisestä yöllä, kanssajuoksijat, Tawastia Trail Clubin porukka sekä äärimmäisen hyviä hommansa hoitanut Sokos Hotel Kolin ravintolan väki, kiitos kaikille teille, että viikonloppu oli käsittämättömän hauska kokemus ja henkinen krapula ja kaipuu tulee kestämään taas pitkään. 

Kausi 2016

Henkilökohtaisesti kausi oli varsin onnistunut, KK:n 80K reitti ehjänä maaliin ja 4:n BTTF-kisan avulla 100:n parhaan joukkoon, minkä olin kauden alussa itselleni tavoitteeksi asettanut, niin ei tässä voi kuin olla tyytyväinen. Ei vastoinkäymisiä, pientä parannusta omassa tasossa ja loistavat tapahtumat, nyt voi sitten siirtyä hetkeksi aikaa tekemään vähän jotain muuta kuin tavoitteellista treenaamista kunnes tammikuussa alkaa taas aktiiviset köpöttelyt Alppimentoreiden johdolla kohti Chamonix'tä.

Top 100 BTTF:llä!

Statistiikkaa VM2016

Reitin profiili ja sykkeet

Vähän yhteenvetoa hauskuudesta

Varusteet ja eväät

• Kengät: Inov-8 Mudclaw 265 
• Sukat: Lidlin muutaman euron juoksusukat
• Säärystimet: CEP Progressive+ Compression cald sleeves 2.0
• Housut: Compressport trails shorts v2 
• Paita: Fillaripaita kivalla printillä, saumassa kuminauha ja kumi mikä pitää paidan melko hyvin paikoillaan
• Irtohihat: McDavid kompressiohihat 
• Kello: Polar V800
• Lippa: Compressport visor ultralight 
• Aurinkolasit: Onewayn tarjouslasit budget sportista 
• Reppu: Salomon S-lab ADV skin3 12, 2x0,5l softflask + 2l rakko

• 10kpl High 5 geelejä(1,6dl geeliä per 3,4 dl vettä = 5 pussia geeliä per 0,5l pullo 
• Elektrolyyttitabletteja 2 kpl
• 4 suolatablettia (1/1,5h)
• 1 Maxim energiapatukka