maanantai 7. lokakuuta 2019

Vaarojen Maraton 2019, 130km - Koko perhe kasassa

Vaarojen maraton 2019 - 131km



4.10. - 5.10.2019
https://vaarojenmaraton.fi/

Vaarat on siitä hauska tapahtuma, että koko poluilla juoksemisen innostus on alkanut Kolin maisemista ja erityisesti Vaarojen Maratonista. Koska Peltsikin oli juoksemassa ja kehui tapahtumaa, niin olihan se itsekin jossain juostava ensimmäinen kokonainen Maraton vuonna 2014. Tämän jälkeen reissut on jäänyt kerran tekemättä telakan vuoksi, mutta Lokakuinen kansallismaisema vetää aina puoleensa ja kauden päätöskisaan osallistuminen on jo lähes perinne.

Levotonta koheltamista ennen starttia

Tänä vuonna tavoitteena oli ns. Liivin metsästys, eli kaikki kolme UTTF:n kisaa kesän aikana, Karhunkierros 166km toukokuun lopulla, heinäkuun puolessa välissä Hetasta Äkäslompoloon Pallaksen ja Ylläksen kautta 160km sekä sitten Vaarojen Maraton Lokakuun alussa pimeässä ja hieman vaihtelevassa kelissä. Koko trion kun onnistuu, niin saa harteilleen liivin mikä osoittaa että kuuluu siihen poikkeukselliseen ryhmään joka ei osaa lopettaa ajoissa.

Valmistautuminen

Toisin kuin Karhunkierroksen ja Ylläksen väliin jäänyt 7 viikkoa, niin nyt oli ruhtinaallisesti aikaa treenata ja pitää paikkoja kunnossa. Käytännössä Heinäkuun jälkeen pyrin pitämään paikat kunnossa, saamaan nousujohteisen treenijakson aikaiseksi sekä välttämään flunssan ja vatsataudit. Toiminta on ollut välillä hieman tragikoomista kun olen jättänyt koskematta palaveripulliin, laittanut leikatun ja koskemattoman kakkupalan roskiin kontaminaation pelossa sekä käyttänyt käsidesiä enemmän kuin aiemmin elämäni aikana yhteensä. Mutta mitäpä sitä ei liivin vuoksi tekisi kun sen on itselleen asettanut tavoitteeksi.

Kolille matkustimme jo keskiviikkona haistelemaan tunnelmaa ja laittelemaan kamoja valmiiksi perjantain starttia varten, ehdin tekemään illasta vielä lyhyet avaavat vedot mikä oli ihan kiva pitkän ajomatkan päätteeksi. Torstaina keli oli vielä melko hyvä ja pääsimme käymään Kolin päällä jossa meitä odotti Tuuli. ja torstaille oli verryttelylenkkiä ohjelmassa ja homma tuntui aika valmiilta starttia varten. Kamojen ihmettelyä ja järjestelyä oli jonkin verran ohjelmassa ja arvoin että minkä verran laitan vaatteita päälle, mutta pitäydyin aika lähelle viimevuotisissa kamoissa vaikka keli oli piirun verran heikompi. Perjantaina aamusta olimme saaneet mökin täyteen porukkaa ja pihalle olivat saapuneet myös Sade ja Lumi.

Ohjelmassa ei ollut ihmeempiä, ainoastaan repun pakkaamista, syömistä ja lepäämistä. Lähdimme iltapäivällä käymään vähän kylällä syömässä ja hakemassa numerolappuja. Tuttujen moikkailua ja kovat tsempit kaikille, sää oli jännästi hyvä keskustelunavaaja. Jonohärdelli olikin valmis kun kaikkien sarjojen osallistujia oli hakemassa numeroitaan heti neljän pintaan ja porukkaa pogoili ristiin rastiin säätämässä. Pieni porrastus voisi olla ensi vuodelle hyvä, eli pitkän matkan lähtijöiden numeroita jaetaan hieman ennen muita, niin pääsevät alta pois laittamaan kamojaan valmiiksi ja valmistautumaan starttiin.

Taktiikka

Ajatus kisataktiikasta oli 2 tasavauhtista, n. 11h kierrosta ja nopea huolto välissä. Juomaa ja energiaa 25min välein tasaisesti ja kaikki mitä mukana kannetaan pitää pyrkiä kuluttamaan. Samoilla kaavoilla mentiin kuin aiemmissakin kisoissa, eikä muutoksia oikeastaan ollut tarvetta tässä kohdassa tehdä.

Startti

Lähdimme kohti starttialuetta n. 10 minuuttia ennen paukkua. Itse hölkkäsin alas tietä pitkin että sai jalkoja vähän auki ja muu porukka tuli hissillä. Hissihän oli sitten sen verran ruuhkainen että viimeiset halit ja tsempit ehdittiin antaa kun lähtöön oli 30 sekuntia. Sanoin heipat ja juoksin piuhojen yli hieman keskivaiheen etupuolelle lähtöön. Ei tarvinnut seistä hetkeäkään vaan suoraan liikkeelle, aika kätevää.

Vauhti oli aika maltillinen alussa ja alamäissä ei oma hermo kestä köpöttelyä, joten pudottelin polun sivua kun siihen tuli mahdollisuus ja sain näin löydettyä itselle sopivan kohdan jonossa. Sitten tulimmekin Ikolanaholle missä alkoi pieni säätö kun piuhat oli vedetty reitille poikittain ja kulku estetty. Onneksi osa porukasta muisti miten reitti menee ja järkkäritkin soittelivat kärjelle kääntymisohjeita. Oli hämmentävä hetki seistä Nordmanin Eetun vieressä tietäen että kärki lähti kuitenkin ihan reipasta kyytiä menemään.

Sekoilu ei onneksi kuitenkaan jatkunut pitkään ja saimme koko letkan lähtemään oikeaan suuntaan. Mäkrän päällä menimme vielä yhtenä nippuna, mutta sitten alkoi irtoamaan omia vauhtiryhmiään ja taktikoin itseni kahden väliin jotta saisin sopivan rytmin tekemiseen. En ole varma seurasinko juuri oikeaa polkua koska reittimerkinnät olivat hieman kiven alla, mutta ajoittain näkyvät valot sekä edessä että takana vahvistivat että ainakin kohtuulliseen oikeaan suuntaan ollaan matkalla. Mäkrän päällä seurana oli Pyry ja  Lumi sekä muut juoksijat joten tunnelma oli rauhallinen. Hirveästi ei juttuseuraa löytynyt, porukan fokus taisi olla n. 110% itse tekemisessä.

Jauholanvaaralla olikin sitten aika vetää ensimmäiset pannut liukkaalla kalliolla, mustaa jäätä jalan alla ja siitä lähti niin että soi, vasemmalla kyljelle mutta housut onneksi pehmensivät alastuloa eikä isoja vammoja syntynyt. Pystyin jatkamaan hyvää vauhtia eteenpäin ja meno tuntui kohtuulliselta. Yritin pitää tehot melko maltillisina että jalkaa riittäisi koko reissulle, mutta en halunnut päästää edessä näkyneitä valoja myöskään liian kauas. Varmistin vielä että puhelimessa on äänet jos sattuisin irtoamaan reitiltä niin joku ehkä spottaisi ja soittaisi että reitille takaisin. 

Herajoen ylitys
Photo: Onevision.fi

Rykiniemen huolto
Photo: Kari Kuninkaanniemi


Hetken päästä olikin edessä 19km ja Rykiniemen huolto kahlauksineen, vesi oli melko lämmintä ja jalat vain höyrysivät kun tein huoltoa. Nopea tankkaus, vettä pulloon ja isogeelien sotkeminen ja taas liikkeelle. Matka oli edennyt todella nopeasti ja tunnit tuntuivat sulavan pimeydessä mennessä. Seuraavalla välillä sai mennä aika yksin, vain Tuisku seurana.

Jossain vaiheessa totesin lähellä eteläkärkeä että vesi loppuu pullosta ja tankkasin suoraan virtaavavasta vedestä lisää. Kolilla on ainakin aiempina vuosina esiintynyt E.Coli-bakteeria kaivovesissä mutta ajattelin että saastumistapauksessa itämisaika on riittävän pitkä että ehdin maaliin vessaan. Eteläkärjen roskiksen ohittaminen oli nostalginen hetki viimevuoden evakuointiauton odottelua muistellessa. Ajatukset harhailevat herkästi kaikenlaisessa ja sitä pohtii jo maaliakin tässä vaiheessa, ei kannata. Etappi kerrallaan ja huoltoväli huoltoväliltä reissu etenee helpoiten ainakin itsellä.

Jalka nousi ihan kivasti Kiviniemeä lähestyttäessä ja sain otettua kiinni ryhmää mikä oli nykinyt menemään edellä jo pitkän aikaa. Jossain mutkassa astuin vasemmalle sisäkurviin ja siellä olikin takana piilossa paksu juuri minkä kitkakerroin oli melko lähellä nollaa, tyylikäs pannutus suoraan vasemman säären päälle, jalkopohjaan kramppi ja kevyt kiroilu yön pimeydessä, vain henkisiä naarmuja joten matka jatkui taas. Pidin tarkoituksella hieman väliä edessä meneviin ryhmiin, oman vauhdin säätely on näin paljon helpompaa ja pystyy menemään silloin kun siltä tuntuu ilman että tarvitsee ohitella ketään ja olla kohta jaloissa taas. Kiviniemessä oltiin n. 30min aiemmin kuin olin ajatellut, mutta olin vain tyytyväinen että matka oli edennyt rivakasti tähän saakka.

Kiviniemen jälkeen lähdettiin kohti Peiponpeltoa, matkalla pari pummia risteyksissä kun nauhoitusta oli käytetty hieman luovasti ja paikoitellen ehkä vähän laiskasti. Erityisesti pimeässä sitä kaipaisi hieman enemmän heijastimia osoittamaan suuntaa risteyksen jälkeen ettei tarvitsisi arvailla jäljistä minne reitti menee. Matkalla tuli pohdittua myös sitä onnekkuutta mikä itsellä on että tällaista pystyy ylipäätään tekemään terveyden, ajan ja varallisuuden puolesta.

Peiponpeltoon tulin samaan aikaan Lotan kanssa joka taisi olla tässä vaiheessa naisten sarjassa toisena, Lotta teki nopean vesihuollon ja itse säädin vielä geelit pulloon. Tässä vaiheessa kantaan tuli myös huikean juoksun vetänyt Juho Kunnari jonka kanssa mentiinkin sitten loppumatka puolenvälin huoltoon yhtä kyytiä. Juholla oli paukkuja sileällä ja ylämäessä todella nätisi, ainostaan alamäessä olin karvan verran vahvempi tekniikan ja itsesuojeluvaiston puutteen vuoksi. Juttelimme niitä näitä kisoista ja tapahtumista mikä oli todella virkistävää 9h hiljaisuuden jälkeen. Sataman rantaan saavuttaessa katsoin kelloa pitkästä aikaa ja huomasin että olemme tulleet 9:37, suunnitelman ollessa 11h ensimmäiselle kierrokselle ja toiselle saman verran. Ylivauhtia oli tullut painettua, mutta energiat imeytyivät, ei ollut äklöä oloa, ei väsyttänyt hirveästi ja kaikki tuntui muutenkin ihan kohtuulliselta niin en uskaltanut pelätä ihan totaalista kanttaamista.

Puoliväli

Huollossa oli odottamassa Sanna ja Jaro, mikä oli ihan huikea homma. Itse sai vain istua ja palvelu pelasi laatikosta suuhun. Huollossa meni reilu puoli tuntia bajamajatauon kanssa(oli muuten melko kylmä kokemus märillä kamoilla juuri ennen matkaan lähtemistä). Reittimerkinnöissä oli vähän pohdittavaa pihalla ja vaikka asiassa ei mitään epäselvää ollutkaan, niin yöllä satanut lumi vähän hirvitti kun piti lähteä köpöttämään autotietä alaspäin ja klo. 7 starttiin liittyviä juoksijoita tuli shuttlebusseilla kohti hotellia samaa mäkeä ylös. Yritin moikkailla kaikkia busseja tasapuolisesti ja ikkunoista näkyi vilkuttavia käsiä aina välillä mikä oli ihan hauska homma.

Huollosta lähtiessä sanoin että tavoitteena on kiertää toinen kierros ilman otsalamppua tai vähintään niin ettei sitä tarvitse laittaa päälle enää illalla. Aamulla tosin jouduin alamäissä pitämään hieman lamppua päällä että osasi hieman erottaa muotoja lumen ja lehtien seasta. Sää oli jonkin verran parantunut, ainoastaan Tuuli oli jäänyt nurkille pyörimään, joten matkanteko oli melko mukavaa puuhailua kun maisema ei ollut Star Trekin poimuhypystä.

Kohta 65k matkan kärki tulikin takaa ohi ja toivottelimme tsemppejä puolin sekä toisin, hetkeä myöhemmin 65 menijöitä alkoi tulla ihan kohtuulisesti ohi ja meno oli reipasta, harmitti kovasti kun ei voinut liittyä seuraan hölkkäilemään rennon reippaasti vaan oma meno oli hieman kulmikkaampaa mutta muistutti kuitenkin ajoittain jonkinlaista juoksua. Taas päästiin nousemaan Jauholanvaaralle missä katselin kun edellä mennyt kaveri liukasteli itsensä nutulleen kalliolla mutta onneksi ei käynyt mitään. Pääsin samasta kohdasta alle 5 metriä ja taas lähti jalat alta mustalla jäällä, kiilto vain näkyi. Hetkeksi jäin pötköttämään kuoppaan ja pohtimaan maailmaa, mutta keräsin sitten itseni ylös ja siirryin letkan tieltä pois. Ei vammoja eikä tässä vaiheessa ollut oikeastaan edes mainettakaan mitä menettää, ainoa harmitus oli ettei kukaan ehtinyt saamaan kuvaa.

Hetken päästä lähtöryhmien nopeimmat olivat ohittaneet minut, joten sain edetä omaa tahtia taas rauhassa, seuraavan kerran taisi tulla takaa ohi Rykiniemessä pienehkö porukka jonka mukana Ismokin oli matkalla ja oli saanut kovat kirin päälle. Lähdimme etenemään taisteluparina ja Ismon vedossa oli helppo edetä kun hänellä tuntui olevan tossu kuluillaan. Oma vatsa oli ollut hieman varpaillaan puolenvälin huollosta lähtien ja sille piti tarjota melko varovasti kulutettavaa ettei olo mennyt totaalisen huonoksi. Äklötyksestä huolimatta mielessä pyöri Alppimentori Jannen sanat "Kovat syö vaikka oksennus tulisi ja olisi kuinka paha olo", joten popsin kiltisti Blokseja huiviin aina kun kello piippasi ja kuuntelin vatsaa että onko sillä nälkä vai kelpaako pelkkä energia. Jonkin matkaa Rykiniemen huollton jälkeen Ismolla alkoi tulla tummia pilviä reissun päälle ja vauhtimme hidastui, imeytymisvaikeuksien vuoksi alkoi matkan teko olemaa aika tuskaa vaikka pystyimme jonkinlaista vauhtia pitämään. Kilometrit olivat kuitenkin pitkiä kohti Kiviniemeä ja tein päätöksen että kuljen Ismon kanssa Kiviniemeen ja jatkan siitä omaa vauhtia kun on saatu horjuva herra lämpimään hieman lepäämään. 

Kiviniemen huollosta(104km) lähdettiin yläfemmojen kera, ilme ei kyllä kerro että olisi ollut kivaa vaikka oikeasti oli :D


Lopulta kiviniemi tuli vastaan ja siellä oli myös Jaro odottamassa mikä oli todella hauska yllätys. Muu porukka oli jäänyt lounaalle kiviniemeen odottamaan kun näkivät että pallukat lähestyivät. Ismo jäi käymään tilannetta EA:n kanssa läpi ja itse tankkasin geelit sekä juomat ja jatkoin matkaani.

Jalkoihin oli tullut paukkuja takaisin hyvin ja pystyin hieman kiristämään tahtia sekä hölkkäilemään melko mukavasti. Ryläys on juuri niin tekninen kuin lyhyemmilläkin matkoilla, mutta rauhassa edeten sekin oli ylitetty melko nopeasti, eihän sitä nyt juoksuksi voi varsinaisesti sanoa, mutta reipasta sauvakävelyä ainakin. Telttasauna huipulla oli todella hauska idea, harmi etten ollut tajunnut ottaa omaa saunaolutta reppuun mukaan, olisi saattanut jäädä seuraksi. 

Ryläykseltä alas pitkospuille tullessa oli hieman liukasta, mutta en onneksi yhtään niin jäistä kuin mitä olin pelännyt ennakkoon. Mutavelliä alkoi olemaan aika kivasti kun kaikkien sarjojen massa olivat tallanneet polkuja, mutta edelleen polut olivat melko hyvässä kunnossa.

Jaloissa oli alkanut jo tuntumaan nilkoista alaspäin erilaisia vaivoja, olin kiristänyt ja löysännyt kenkiä muutaman kerran matkan varrella jotta olisin saanut jalan turpoamisesta johtuvan kivun loppumaan, mutta kun johonkin kohtaan kerran ruvennut painetta tulemaan, on sitä vaikea saada enää loppumaan ja maaliin mennään sillä mitä on, vammoja voi taivastella sitten ylimenokaudella salilla huhkiessa ja fyssarille seteleitä latoessa.

Peiponpeltokin tuli vastaan melko nopeasti ja otin toiseen pulloon hieman vettä mukaan, mutta muuten ei huvittanut alkamaan harrastamaan minkäänlaista ylimääräistä välinesäätöä. Tässä vaiheessa väsytti jo hieman, mutta en saanut kofeiinitableteistakaan kaipaamaani piristystä, joten totesin että mennään karkin, geelien sekä bloksien voimalla maaliin. Viimeiset ylä- ja alamäet olivat jopa ihan kohtuullisia kun piti vauhdin maltillisena, alamäkeen erityisesti mäkrän reunalla pudotellessa oli todella positiivinen fiilis kun jaloista irtosi vielä tiheää steppausta sekä pystyi pitämään loivemmissa kohdissa hyvää vauhtia yllä. 

Lopulta tuli aika lähteä kiipeämään satamasta kohti hotellia ja tässä vaiheessa oli hyvää aikaa miettiä mennyttä vuotta, kaikkia tunteja treenatessa, kisoja sekä muuta tekemistä mikä on mahdollistanut kaiken tämän. Jostain syystä mieli ei osannut nostalgisoida tekemistä, vaan suhtauminen oli ehkä jopa analyyttistä. Fokus lienee ollut niin tiukasti onnistumisessa että muita vaihtoehtoja ei ole ollut ja maaliin pääsy ei sitten ollutkaan yllätys.

Maaliin henkisenä voittajana
Photo: Onevision.fi


Maalissa oli odottamassa koko mökkijengi sekä satunnaisia muita katsojia joilta irtosi taputukset suorituksesta. Kuviin jouduin vähän keräilemään hymyä kun tuntui että oli takki melko tyhjä. Liivi oli haalittu, ennen pimeää tuutattu maaliin ja maalikuvat otettu kuten suunniteltu. Fokus siirtyi aika nopeasti vain kuiviin vaatteisiin ja lämpimään pääsemiseen sekä mukanani kantaman 20e setelin kuluttamiseen baarissa olueen jonka koin ansainneeni sauvakävelemällä melko pitkän matkan.

UTTF Finisher!

Jälkisanat

Nyt reilu vuorokausi maaliin pääsemisen jälkeen, kotona sängyllä tätä kirjoittaen alkaa paketti aukeamaan ja pieni ylpeys hiipimään puseroon. Pari vuotta sitten en uskonut että juoksisin ultria ihan hetkeen ja nyt tuuttasin menemään kolme pitkää kisaa reilun 4kk sisällä ja ihan kohtuullisilla ajoilla vielä. Omat jalat ovat turvonneet ja käveleminen on vähän ankkamaista, mutta pahempia vammoja ei ole tullut vielä esille.

Ihan huikeat onnittelut kaikille maaliin päässeille, reissu on kova, maasto vaativa ja vauhtia joutuu vähän pitämään että voi kutsua itseään finisheriksi.

Miesten yleisen sarjan 3. eli henkinen Podiumpaikka

Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: VJ XTRM
Sukat: Bridgedale Merino running socks
Kompressiosäärystimet: Compressport R2
Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock
Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts + Dynafit Mezzalama 2 shorts
Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt
Irtohihat: Craft winter fleece sleeves
Takki: Salomon
Kaulassa: Buff
Bandanna: Noname fleecebandanna
Reppu: Salomon Adv Skin 12, 2019 malli
Vesipullot: 2 x 0,5l Salomon speedflask
Sauvat: Black Diamond Carbon Z
Kello: Polar Vantage V + Polar H10 sykevyö

Kiitokset
Sanna
Karsu
Jarmo, Jani, Maria, Marianne, Jaro sekä Milena
Kanssajuoksijat
Yleisö
Treenikaverit
Kaikki jotka unohdin

Kamat 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

NUTS Ylläs Pallas 2019 - Ja vähän päälle

Nuts ylläs pallas 2019 - 160km


12.7. - 13.7.2019

Paluu Pallakselle oli jossain määrin nostalginen, sillä ensimmäinen reilusti yli Maratonin mittainen kisa oli tullut juostua juuri täällä vuosia sitten. Silloin tosin reitti meni Pallakselta Hettaan ja viimeiset kilometrit asfalttitietä olivat aikamoista taapertamista rikkinäisillä jaloilla. Strategia tälle kaudelle ei ole muuttunut KK:lta merkittävästi, muutamat kisat ovat alkaneet elo-syyskuussa houkuttamaan, mutta osallistuminen riippuu täysin treenikalenterista jahka sen saan mallailtua kuntoon.

Palautuminen karhunkierrokselta oli onnistunut hyvin, olin saanut kilsoja ihan kohtuullisesti kasaan ja yhden tätä reissua vastaavan 5pv blokinkin vedettyä juhannuksena Isojärven maisemissa. Kaikki oli sujunut kohtuullisen hyvin, joten jälleen lähdettiin kohti Pallasta hyvillä mielin treenin puolesta. Muuta stressiä oli riittämiin joka puolella, mikä teki keskittymisestä melko haastavaa.


Kisataktiikka

Hyvää vauhtia ensimmäinen huoltoväli minkä jälkeen kuormat alas ja hyvillä voimilla maalia kohti retkestä nauttien. Ei kai sen tarvitse sen monimutkaisempi olla?

Varusteista oli mennyt vaihtoon reppu minkä päivitin uuteen 2019 malliin etutaskujen vuoksi. Samalla meni pullot vaihtoon koska 0,6l vetoiset pullot eivät fiksusti noihin taskuihin mahdu. Myös geelien makujen kanssa oli tullut kohellettua kun tilasin niitä, ainoa maku mitä omasta varastosta löytyi, oli sitrus, ilman kofeiinia ja kofeiinin kanssa mutta edelleen sitrus..

Laskelmat olivat aika samoja kuin KK:lla, mutta en ollut saanut mietittyä huoltovälejä fiksusti mikä aiheutti lievää epäilyä miten energiahuolto toimisi.


Valmistautuminen

Olimme Levillä majoituksessa perillä torstaina aamuyöstä ajettuamme yötä vasten. Torstaina tuli nukuttua pitkään ja kävimme kävelemässä Levin päällä ja katselimme Ylläksen profiilia kauempaa. Ajamiseen pohjoisessa menee hieman enemmän kuin etelässä, joten lähdimme käymään Jounin kaupalla sekä ostoksilla että hakemassa kisalapun ja -kamat. Tuttujen moikkailua ja spekulointeja vauhdeista sekä reitistä. Loppupäätä ei paljon sivuttu, totesimme vain että lenkuraa piisaa.

Illalla kamojen pakkaamisen jälkeen kävin vielä juoksemassa kevyen lenkin jalkojen avaamiseksi jos jotain jumeja olisi vielä ajon jäljiltä päällä. Yö meni todella mukavasti ja nukuin kuin tukki kellon soittoon saakka. Sitten olikin aika keitellä puuroa ja kahvia, tehdä pari leipää ja viimeistellä romut että voisimme lähteä ajamaan kohti Hettaa. 

Hettaan päästyämme ensimmäinen osoite oli Apteekki mistä kävin hakemassa paketin kofeiinitabletteja ja otin levyn verran mukaan. Karhunkierroksella väsymys aamuyöstä oli niin jäätävä että mielelläni välttäisin moisen olotilan jos se napeilla oli tehtävissä.

Startti

Hetassa vielä tuttujen moikkailua, tsemppien toivottamista, fiilisten haistelua, joikujen kuuntelua ja yleistä sekoilua. Jännitys ei vain meinannut kohota. Kuten Nutsaaja-Mikan kanssa yhteen ääneen totesimme, oli latautuminen vähän hukassa kun Karhunkierrokselle oli koko kevät tähdätty ja nyt HPYÄ oli heti 7 viikkoa myöhemmin. Pari minuuttia ennen starttia piti vielä käydä hakemassa autosta kofeiinitabletteja Elinalle reissuun, mutta tällä kertaa välimatka auton ja startin välissä oli ehkä joitain kymmeniä metrejä, joten homma ei liikaa aikaa ottanut. Olin sijoittunut karsinassa vähän kärjen taakse koska ajattelin ettei asfalttitiellä ohittelu ole hauskaa puuhaa, aina voisi höllätä vauhtia jos tuntuisi että lähtee liian lujaa.

Starti pamahti ja lähdimme matkaan. Reitti oli tuttu, mutta kilometrien määrään olin tutustunut valitettavan huonosti. Nautin jossain määrin rennosta menosta asfaltilla, mutta selkeästi tälle välille oli tullut napattua jopa hieman liikaa nestettä painoksi reppuun.

Kärki pysyi näkyvissä koko 5km matkan, mutta hiekkatielle käännyttäessä olivat oikeat juoksijat menneet jo menojaan. Olin tuijotellut sykkeitä koko matkan ja todennut niiden olevan hieman koholla, mutta todennäköisesti eniten kuumuuden vuoksi. Hiekkatiellä tarkoitus oli himmailla vähän vauhtia, mutta eihän se sitten kuitenkaan onnistunut, vaan heti lähdettiin reilulla PK:lla painamaan reissua.

Porukkaa meni ohi ja ohittelin itse muita, mutta periaatteessa aika vähän muuttui järjestyksessä eikä sillä tässä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Lopulta saavuimme Pyhäkeron huoltoon n. tunnissa eli jonkin verran reippaammin kuin mitä olin ajatellut. Huolto olikin sitten varsin koheltamista kun yritin saada Salomonin pullon korkkia auki niin hikiset kädet vain luistivat ja jouduin avaamaan pullon paidalla. 


11km - 28km

Huollosta otin molemmat etupullot täyteen, mikä tarkoitti n. litran verran vettä ja matkalla saikin sitten tankata puroista lisää kun keli lämpeni. n. 20km kilsan kohdalla Lotta ja Saara menivät menojaan. Pystyin roikkumaan alamäissä mukana, mutta tasaiset ja ylämäet tekivät sen verran kaulaa että kohta ei näkynyt edes selkiä enää vaikka näkyvyyttä on noissa maisemissa aika reilusti.

Kuten ennakkotiedoissa oli mainittu, niin Hannukurun huolto oli siirretty ja matkaa tulisi tästä ilosta muutamia kilometrejä lisää. Huolto olikin sijoitettu pienen mäen alle minne sai tiputella sääskien syötäväksi, nopea huolto ja pullot täyteen. Pohdin vesien riittävyyttä tässäkin kohtaa, mutta totesin täyttäväni puroista enkä viitsinyt täyttää varapulloa selkään painoa lisäämään.


Kuva: Poppis Suomela


28km - 58km

Keli lämpeni iltapäivää kohden, mutta tuulesta oli hieman iloa ja apua viilennyksessä. Kone meinasi keittää moneen kertaan ja ilo oli pahasti hukassa erityisesti vesivarantojen vähentyessä. Ennen reissua oli tullut paljon tsemppiviestejä joiden ydinsanoma oli "muista nauttia", yritin parhaani mukaan, ei vain ollut hauskaa. Joskus kuuden aikaan kirjoittelin jo huoltoon että sen verran ottaa homma pannuun että taidan jättää Pallakselle jos ei menohalut parane. Kyseessä on kuitenkin pitkä kisa missä olo ja fiilis vaihtuu moneen kertaan. Sen verran hommaa on jo harjoiteltu ettei pitäisi ihan yllätyksenä tulla ja tulikin moneen kertaan analysoitua omia fiiliksiä energioiden sekä nesteen tarpeen kautta.

Hieman ennen Pallakselle saapumista, päädyin Latvialaisen, Britin ja parin suomalaisen kanssa samaan kasaan nousemaan pallaksen rinteitä, fiilikset hieman nousivat kun vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme niitä näitä. Jossain vaiheessa ulkomaalaiset valittelivat veden loppumista. Rinteessä tuli puro vastaan mistä he saivat hieman täydennystä ennen Pallakselle laskeutumista. Pallaksen retkeilyreitin rinne oli erittäin juostavaa ja tiputtelin rennolla askeleella kohti huoltoa, vähän jonkinlainen väsymys painoi kun ennen huoltoa olleet kiehkurat hiekkatiellä eivät jaksaneet hirveästi sykähdyttää.

Pallaksen huollossa oli tarjolla kylmää Pepsiä omista eväistä, banaania, smoothie ja ruisleipä minkä olin KK:lta oppineena nyt pakannut mukaan. Huollon kuvissa meno ei näytä hirveästi maistuvan, mutta fiilis kohosi nopeasti kun sai hieman evästä ja istahtaa alas.

Kuva: Lluis Toll Riera

58km - 79km

Ilta olikin jo vähän viilentynyt ja oli hyvä lähteä kohti Rauhalaa, jalat kulkivat kohtuullisesti ja mieli oli virkeä. Heti alkumatkasta löytyi yksi juoksija hissuksiin edeten, vaihdoimme muutaman sanan lontooksi ja tsempit molemmille jatkoon. Matka kulki hyvin, mutta tyhmäilyä vesien kanssa ja puron skippaaminen juuri ennen mäkeä oli taas sellainen temppu että alkoi jo ärsyttämään. Sitten olikin pitkään hiljaista ja vedet oli taas loppumassa, kunnes tulin Mustakeron tuvan risteykseen ja kävin hakemassa tuvan purosta pullot täyteen. Joku oli tuvalla nukkumassa, toivottavasti en onnistunut herättämään.

Lopulta tulin Rauhalan huoltoon, missä näin Lotan ja toisen kaverin jotka lähtivät jatkamaan samantien kun saavuin huoltoon. Perässä tuli myös tuttu kaveri Pallaksen rinteiltä, mutta pistin kamat nippuun banaanin mutustamisen jälkeen ja jatkoin itsekin reissua. Huollon jälkeen edessä oli piitkä asfalttisuora mikä alkoi jo hieman puuduttaa vaikka matka etenikin ihan joutuisasti. Kaikki kiva loppuu lopulta, niin tämä suorakin, käänsimme metsään ja poroaidan läpi missä onnistuin vielä törmäilemäänkin tolppiin, oli todella ketterä olo.

79km - 105km

Jossain vaiheessa sain kiinni edessä menneen kaverin ja Lotan hieman myöhemmin tästä. Molempien kanssa vaihdoin muutaman sanan ja ajatuksia matkan pituudesta. Oma jalka kulki kohtuullisesti, joten jatkoin edelleen pudotellen alamäkiä reippaasti. Saattaa olla kymmeniä kilometrejä ettei näe ketään ja sitten peräkkäin muutaman ihmisen. Katselin ajoittain että maastossa oli pyörän jälkiä, joskin tuntui älyttömältä että joku on edes viitsinyt kokeilla osaa poluista, sen verran oli juurta ja kiveä tarjolla.

Äkäskeron rinteitä noustessa alkoi aurinko laskemaan ja sain hyvää videokuvaa otettua kivasti, samalla lämpötila putosi melko viileäksi ja irtohihat piti vetää ylös. Aurinko taisi nousta mäen takaa n. 20 minuuttia myöhemmin aikalailla samasta kohtaa mistä oli mennyt piiloonkin. Murheitakin tällaisella matkalla riittää, mutta kun ne ovat riittävän pieniä, niin ne menevät aika huomaamatta. Jossain kohdassa vasen kenkä oli alkanut hieman hankaamaan kehräsluun alta, mutta totesin sen korjautuvan pienellä askelmuutoksella ja Peurakaltion huollossa olisi mahdollisuus tutkia tilannetta tarkemmin.

Äkäskeron päällä tuuli puhalsi niin kylmästi että oli pakko pistää juoksuksi tai pitäisi kaivaa tuulitakki päälle. Totesin että pistetään hanskat käteen ja tossua sen verran toisen eteen ettei takille ole tarvetta. Äkäskeron laskuun lähdettäessä tulikin Poppis vastaan puun takaa ja saimme säikäytettyä toisemme melko huolellisesti. Ammattimiehenä Poppis kuitenkin onnistui ottamaan kameralla pari heittolaukasta ja odotin innolla mitä kameraan tarttui, laatuahan sinne.


Kuva: Poppis Suomela


Äkäskeron laskusta löysin myös Erosen Antin jonka kanssa parannettiin pari kilsaa maailmaa ja tultiin Peurakaltion huoltoon yhdessä. Huolto oli melko nopea ja tehokas. Sain käteeni lihalientä mukissa mistä olen superkiitollinen huollossa olleille kavereille. Kaivoin repusta ruisleivän ja smoothien kaveriksi sekä vedin bägiin varatun hiilihapottoman kokiksen. Jalkojen rasvaus ja sukkien vaihto sujuivat melko hyvin ja samalla pystyin tarkastamaan kehräsluun hiertymän. NOKia päälle ja se jalka oli kuin uusi (tai ainakin se kestäisi maaliin ilman uutta välppäämistä).

Kofeiinitabletteja oli mennyt jo jonkin aikaa ja niiden vaikutuksen katoamisen huomasi väsymyksen kasvamisena. Kellon piipatessa meni sisään ruokaa, nesteitä, suolaa ja kofeiinia hieman aina paikasta ja ajasta riippuen. Muutaman kerran yöllä tuli öklö oli ja totesin että jos pahan olon aalto nousee toisen kerran 10 minuutin sisään, otan suolatabletin. Vaikutus oli ainakin toivottu ja olo helpotti joka kerta. 


105km - 143km

Peurakaltion jälkeen ainoa mitä jäi erityisesti mieleen ennen Kotamajan vesihuoltoa, oli tyhjennyskäynti metsän puolella jossain vaiheessa, mututen oli aika pudottelua kohti seuraavaa huoltoa. Kotamajan vesihuolto kaikessa askeettisuudessaan oli sykähdyttävä ja jos joku on vettä laittanut, niin sitähän otetaan.

Kukastunturin yli meneminen ja takaa kiertäminen takaisin majalle oli jossain määrin mielenkiintoinen, mutta toisaalta ylämäki meni reippaasti sauvakävellen ja alas juosten, takana mentiin pitkä pätkä melko tasaista, kohtuullisen juostavaa pätkää. Kotamajalle toisen kerran tultaessa oli siellä Kukkosen Jukka ja spekuloimme hetken riittäisikö tästä otettu vesi Ylläksen huoltoon ja olisiko matkalla luonnonvesiä tarjolla.

Reitti oli todella tasaista kesänkijärvelle saakka ja vettä olisi laskemani mukaan saanut ennen varkaankurua n. 15 eri purosta ja pitkosten vieressä kulkevasta purosta lähes koko nousun ajan. Mutta tiedättekö mitä tein, en täyttänyt pulloja siitä pitkosten viereisestä lutakosta, vaan lähdin varkaankuruun ja seuraaviin nousuihin tyhjillä pulloilla. Tyhmyydestä pitäisi sakottaa enemmän, tällä kertaa se vaikutti vain fiilikseen.

Ylämäessä sain Karo Hämäläisen kiinni ja vaihdoimme muutaman sanan, mutta jatkoin omaa vauhtiani kun sauvoista sai sen verran tehoa mäkeen. Taas säästeltiin vesiä ja urheilujuomia ja pullon pohjalle taisi jäädä tilkka huoltoon saavuttaessa. Otin huollossa pullot täyteen, pari keksiä ja banaanin minkä jälkeen vähemmän yllätykseksi lähdettiin mäkeä ylös kohti Ylläksen huippua.

143km - Maali

Rinteen hiekka vaihtui kivikoksi ja mäkeä oli aika reippaasti. Ei toisaalta ihan holtittoman paljon, mutta tässä vaiheessa Antti Lepistö tuli mäessä ohi reippaalla jalalla ja keskustelimme jäätelön syömisestä maalissa. Antti kannusti että olen ansainnut vähän isomman tötterön, olin ehdottoman samaa mieltä kun tästä joskus maaliin päästäisiin. Huippu tuli lopulta ja nyt pääsi juoksemaan alamäkeen. Näin vielä Antin selän ennen jyrkkää laskua, mutta sitten oli 105km voittaja mennyt omia menojaan.

Jyrkälle tultaessa muutama oman sarjan juoksija kurvaili hissuksiin mäkeä alas. Itse en pystynyt jäädä hidastelemaan, vaan annoin mennä suoraan alas kun jalat kerta toimivat. Mäen loppuvaiheessa kyllä tuntui että nyt on juostu enkä ollut ihan varma suostuisivatko lihakset enää palautumaan tästä iskutuksesta. 

Luontokeskuksen huolto oli nopeasti taputeltu koska otin tavoitteeksi 24h alituksen eikä ylimääräiseen hirveästi ollut aikaa, hieman vettä pulloihin että pärjää maaliin saakka ja pala suklaata ikeniin. Ennen kesänkijärveä tuli pieni henkinen kuoppa eikä jalka meinannut nousta kunnolla vaan oli laitettava reippaaksi sauvakävelyksi. Pirunkuru oli maineensa veroinen ja itselle ensimmäinen tutustumiskerta. Hieman puudutti nouseminen, mutta rinteessä ollut pariskunta kysyi paljonko takana ja sanoin että hieman yli 155km ja 23h. Tsemppasivat kovasti ja näillä sanoilla jaksoin puristaa huipulle.

Sitten olikin laskun aika, jalat vielä toiimivat ja mäkeä oli tarjolla. Jos koko reissun aikana kisasin niin tässä oli se hetki, takaa kuului puuskutusta ja juoksua, en uskonut että kukaan 160km matkalaisista olisi näin kovasti lähtenyt iskemään, vaan ajatus oli että sieltä on pakko tulla 105km kakkonen. Pidensin hieman askelta ja pidin juoksun myös seuraavaan pieneen nousuun mistä punnersin yli taas laskuun ja askeleet loittonivat selkäni takana.

Tässä vaiheessa alkoi päässä laskeminen ihan tosissaan että kuinka lujaa pitää juosta jotta 24h alitus on mahdollinen ja voinko mahdollisesti jopa sauvakävellä jossain kohdassa. En päässyt laskelmissa sellaiseen malliin missä kävely olisi ollut mahdollista, vaan kevyt hölkkä ja reippaat juoksupätkät ajoittain mahdollistivat tasatunnin alle pääsemisen. Lopulta maalisuora alkoi lähestymään ja sain eteeni pyöräoppaan jos 37km päämatka sattuisi starttaamaan. Sen verran kuitenkin jäi aikaa että sain nauttia suuresta yleisömäärästä, yläfemmoista, kannustuksista ja vielä maalissakin kunniakujasta 37km juoksijoiden keskellä. Aivan käsittämättömän hieno fiilis!



     Kuva: Lluis Toll Riera

Kuva: Aapo Laiho (@aapolaiho)

Tsemppasin vielä 37km juoksijat matkaan ja alueen tyhjennyttyä sain nauttia käteen annetun kylmän juoman. Halit Saaran ja Jaakon kanssa jotka olivat tulleet maaliin reilu 5 minuuttia aiemmin ja 105km kakkosen onnittelu. 

Istuin maassa hetken lepäillen, vaatteiden vaihto ja ruokailua. Samalla jutustelua maaliin tulleiden kanssa ja hetken kuluttua olikin aika lähteä kohti majoitusta Leville. Mökillä maistui muutaman tunnin unet aika mukavasti, mutta paikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa.


Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: Salomon S-lab Ultra Sense 2
Sukat: Compressport trail socks
Kompressiosäärystimet: Compressport R2
Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock
Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts
Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt
Irtohihat: Craft winter fleece sleeves
Takki: Compressort Hurricane Jacket
Kaulassa: Buff
Lippa: Compressort
Aurinkolasit: Mallia no-brand irtolinsseillä
Reppu: Salomon Adv Skin 12, 2019 malli
Vesipullot: 3 x 0,5l Lötköpulloja
Sauvat: Black Diamond Carbon Z
Kamera: GoPro Hero 5 Black teleskooppivarressa
Kello: Polar Vantage V + Polar H10 sykevyö


Eväät 
Huoltoväli, 3-3,5hKplEnergiaa/kcalHiilareita/gHiilareita g/h
High 5 + wiggle geeli,40g4358,489,629,9
Bloks-patukka, 60g1184,846,215,4
Cliff Bar, 68g12764113,7
Yhteensä819,28176,858,9

Määrät
Geelejä32
Blokseja8
Cliff-bar / patukka8
Smoothieita4


Isogeeli, 600ml
kplTilavuus (dl)
High 5-geeli30,32
Kofeiinigeeli10,32
vettä14,72
Elektrolyyttitabletti10

Kiitokset
Nuts
Sanna
Emppu ja Anne
Kanssajuoksijat
Yleisö
Treenikaverit
Kaikki jotka unohdin


P.S. Olen aina vakuuttanut itselleni ja muille ettei tasatunneilla tai kilometreillä ole merkitystä, mutta jos ne on mahdollista saavuttaa niin miksi ei työntäisi omia rajoja hieman pidemmälle ja kokeilisi puskea näiden fiktiivisten aitojen läpi?


maanantai 27. toukokuuta 2019

NUTS Karhunkierros 2019, 166km - Sinne ja takaisin

NUTS Karhunkierros 2019, 160km



24.5 - 25.5.2019


Kolme kertaa on tullut juostua Hautajärveltä Rukalle ja joka vuosi on opittu hieman lisää syömisestä, juoksemisesta sekä tankkaamisesta ja hieman pidempien matkojen taivaltamisesta. Vuodelle 2019 asetin kaksi tavoitetta: kerätään riittävästi pisteitä UTMB:lle hakemista varten vuodelle 2020 ja kierretään koko UTTF, jolloin ensimmäinen tavoite toteutuu automaattisesti. Taustalla reunaehtona on pysyä ehjänä ja vetää kisat sellaisella rytmillä ettei paikkoja ala hajoamaan. 

Tällä kertaa oli vuorossa siis neljäs kerta Kuusamon poluilla, mutta ensimmäisen kerran matka suuntautuisi ensin kohti pohjoista. Taustalla oli kohtuullisen onnistunut suoritus Vaarojen maratonilta 130K matkalta 2018 syksyltä ja kevään treenit ovat kulkeneet kohtuullisen hyvin ilman flunssia tai muita murheita, joten luottavaisin mielin oli hyvä lähteä retkelle. 

Kisataktiikka

Suunnitelma oli hyvin yksinkertainen: lähdetään rauhassa sitten että samaa vauhtia jaksaa takaisin ja syödään matkalla kaikki eväät mitä reppuun on pakattu.

Varusteiden osalta päädyin siihen että otin rintapulloiksi 0,6l softflaskit pillillä ja reppuun yhden ylimääräisen puolen litran pullon mikä toimisi Basecamp-Oulanka-välillä ekstrana jos puroista ei saisi helposti vettä ja muuten korvaisi mukin virkaa kokiksen juomiseen.

Eväitä oli sen verran että teoreettisilla laskelmilla hiilareita tulisi n. 60g/h jos pystyisin syömään kaiken mitä mukana on. Drop-bageihin jaoin kamat siten että mukana olisi sellaisia eväitä mitä vedetään heti huollossa ja mukaan otettavia kamoja jottei heti startista olisi kaikki romut mukana. Vaihtovaatteita ja pari eri takkivaihtoehtoa olisi bageissa myös tarjolla mikäli keli kylmenisi tai rupeaisi satamaan kovasti.

Valmistautuminen

Ajelimme Rukalle keskiviikkona etelästä rauhassa sopivilla pysähdyksillä siten etteivät jalat menneet aivan tukkoon, vaan reilun puolentoista tunnin välein oli pieni jaloittelutauko ja kuppi kahvia tai muuta virikettä. Perille päästyämme kävin vielä vetämässä lyhyitä kohtuullisen kevyitä vetoja (~80% teholla) jalkojen avaamiseksi. Sitten olikin aika mennä nukkumaan. Majoitus oli kisakylän keskellä, joten logistiikkaan ei liiemmin kulu aikaa ja majapaikassa oli oma keittiö, joten ruoan tekeminen onnistuisi tarpeen mukaan.

Torstaina kävimme hieman kävelemässä Karhunkierrosta Juumasta käsin Jyrävällle ja pienen evästelyn kautta lähdimme takaisin Rukalle missä olikin aika vetää ruokaa ja suorittaa pientä shoppailua. Illalle vielä kevyt tunnin mittainen hölkkä ja sen jälkeen kamoja pakkaamaan majoitukseen. Illalla taisi tulla jokin peli mitä seurailin toisella silmällä samalla kun pakkasin kamoja. Keskittymisen varmistamiseksi pakkasin kamoja kuulokkeet päässä ja kuuntelin rauhallista musiikkia. 

Starttiin 2h

Yöllä tuli nukuttua kohtuullisen hyvin ja hermostuneisuutta ei hirveästi tuntunut kehossa. Aamupalalla tein havainnon että materiaalit sai haettua jo yhdeksän aikaan, joten suuntasin suoraan teltalle repun kanssa varustetarkastukseen sekä materiaalien noutoon. Jonoa oli hieman alkanut kertymään, mutta nopeasti pääsin varustetarkastukseen. Tsekkilistalla olivat sormikkaat, EA-paketti, pelastuslakana sekä takki. Sormikkaiden tilalle tarjosin mukana olleita lapasia, mutta eivät kelvanneet koska eivät olleet sormikkaat. Kaivoin sitten minigrip-pussiin pakatut merinosormikkaat joista ei ulkopuolelta nähnyt mistä mytystä on kyse ja johan kelpasi tarkastajalle (ehkä näissä voisi vähän käyttää pelisilmää kun kamoja tarkistetaan, pointti lienee kuitenkin pitää kädet lämpimänä eikä kantaa juuri jotain tiettyä varustetta).

Kamojen hakemisen jälkeen oli aika syödä aamupala loppuun ja levätä hieman vielä ennen kisa-alueelle siirtymistä. Drop-bagit kärryihin ja moikkailua juoksututtujen kanssa, nyt alkoi hieman jännitys tihenemään ja pyrin tekemään hyvin suoraviivaisia asioita. Miettimiset oli onneksi mietitty jo aiemmin ja tässä vaiheessa riitti kun piti hyvää fiilistä yllä ja jutteli tuttujen kanssa.

Lähtö 

Sitten olikin aika siirtyä starttikarsinaan, mikä oli yllättävän pieni alue 150 juoksijalle. Savukone puski savua, selostus kuului puurona ja tunnelma alkoi tiivistymään. Hetken kuluttua kaiuttimista tulikin naisen ääni "Countdown to Zero, 5, 4, 3, 2, 1, Go" ja sitten mentiin. Rauhallinen startti hölkäten kohti ensimmäisiä mutkia ja mäkeä. Kansaa oli todella paljon rinteillä kannustamassa mikä oli aivan huikea kokemus ja hetken päästä olimmekin jo rinteen päällä mistä lähtisi pudottelu alas ja sen jälkeen Valtavaara-Konttainen ylityksiä.

Sykkeet huitelivat hieman korkealla, mutta totesin että mennään vielä ihan kohtuullisissa rajoissa ja VK:lla ei noutaja tulisi kovinkaan nopeasti. Arvioin itse että olin jossain porukan keskivaiheilla ja vauhti oli melkoisen sopiva itselle, yritin hakea omaa rytmiä tekemiseen, mutta kun on tuttuja ja kivaa niin kyllähän se vauhti välillä hieman karkaa. Konttaisen huollossa tuli pieni erkaantuminen ja Nybackan Mikko sekä Mannisen Timo TTC:stä tekivät lyhyen huollon ja jatkoivat samantien matkaa. Itse täytin vesipullon tässä kohdassa ensimmäisen kerran, joten aikaa meni hieman enemmän.

Sitten olikin melko perinteistä polkuilua 16km ohjelmassa ennen basecampia, pientä jojoilua muutaman menijän kanssa ja vaihtelimme paikkoja sekä mietteitä hieman. Jossain vaiheessa tuli eteen sopivan mittainen mäki missä pystyin vähän ottamaan reippaammalla askeleella alas ja sain mieltä virkeämmäksi sekä lantiota hieman avattua kun päästin mäen menemään reipasta vauhtia loikkien. Toverit jäivät jonnekin taakse tässä vaiheessa ja jatkoin matkaani yksin.

Kuten aika kohtuullisen alkuvaiheessa, niin reippaampia menijöitä jotka eivät ole lähdössä osuneet eturiviin tulee takaa ohi ja annoin heidän mennä omaa vauhtiaan ja pidin itse kiinni sopivasta vauhdista. Matka eteni nopeasti, osittain siksi että sitä riittää mentäväksi mutta myös siksi että tätä menemisen vapautta olin odottanut taas tovin. On jotenkin terapeuttista tietää että seuraavan vuorokauden aikana on suurimman osan ajasta omien, hyvin vähäisten ajatusten kanssa ja saa keskittyä vain olennaiseen, eli liikkumiseen ja syömiseen.

Basecampin huollossa olikin porukasta Marianne, Jani ja Jarmo vastassa tsemppaamassa sekä kyselemässä kuulumisia, tuli varmasti nauhalle todella viisaita analyysejä tässä vaiheessa. Lahtosen Tommi oli myös retkeilemässä ja auttoi vesipullojen täyttämisessä seuraavalle etapille. Sen verran oli tekemistä ihmisten kanssa että unohdin ladata geelit toiseen pulloon, minkä huomasin n. 5 kilometriä myöhemmin. Kannustajista on siis sekä iloa että haittaa.

Basecamp - Oulanka

Tämä on ehkä koko reissun tiukin väli, joten osasin asennoitua siihen siten että se ottaa sen aikaa minkä ottaa ja itselle jää vain tehtäväksi nauttia maisemista. Keli oli loistava, hieman aurinkoa, sopivan viileä ja pieni tuulenvire. Puroissa virtasi vettä ja luonto kertoi itsestään värillä ja äänillä. Pääpiirteissään väli menee niin että Basecampista eteenpäin on melko juostavaa, sen jälkeen juurakkoa pitkä pätkä, kunnes tullaan jokivarteen ja taas on hieman juostavaa minkä jälkeen on toinen osuus hidasta juurakkoa. Sauvojen kanssa juurakossa eteneminen oli kävellenkin kohtuullisen ripeää eikä tarvinnut käyttää läheskään niin paljon energiaa kuin mitä juoksemiseen olisi kulunut. Tässä vaiheessa olin vähän huolissani jaloista joissa alkoi jo olemaan tuntemuksia väsystä, mikä ei luvannut hyvää loppumatkalle.

Reilun 40km jälkeen Arilla rupesi olemaan vaikeuksia polven kanssa ja hän jäi venyttelemään sitä auki polun varteen reilu 10km ennen Oulankaa ja jonkin matkan päästä näin Saaran hieman heikossa kunnossa kävelemässä kohti Oulankaa. Juttelimme muutaman lauseen ja Saara sanoi jättävänsä homman Oulankaan, ei muuta kuin tsempit ja jatkamaan matkaa.

Lopulta Oulanka tuli vastaan, Samuli olikin kännykkä valmiina kyselemässä lausuntoja reitistä heti Kiutakönkään jälkeen ja olen melko varma ettei nauhalle jäänyt mitään viisasta.
Tein nopeahkon huollon, hieman banaania, kokista, mandariineja sekä muita herkkuja ja matka jatkuin tsemppien kera. 

Oulanka - Hautajärvi

Väli on kohtuullisen nopea, mutta kilometrit alla eivät tee siitä ihan yhtä nopeaa kuin 83km alkumatkasta. Tässä vaiheessa ynnäilin päässäni että suunnitelman mukainen 12h Hautajärvelle olisi varsin mahdollinen ja huollon kanssa olisin matkalla etelään n. 00:30. n. 15km ennen Hautajärveä tuli kärki vastaan ja vedettiin Nokelaisen kanssa yläfemmat ja sain kuvattua hieman heidän menoaan. Minuuteissa eroa oli Eskeliseen ja Itkoseen tässä vaiheessa jonkin verran, mutta matkat ovat pitkiä ja erot muuttuvat kuten lopuksi saatiin huomata.

Vastaan tuli kärkipään juoksijoita ja ynnäilin mielessäni että olen jossain reilun 20 huitteilla ennen Hautajärven huoltoa. Hautajärvelle tulimme 11,5h tunnin juoksemisen jälkeen, joten matkaan oli käytetty saman verran kuin mitä olen käyttänyt parhaimmillaan pelkkään yhdensuuntaiseen matkaan. Tällä kertaa piti kuitenkin vielä töötätä takaisin samat polut.

Hautajärven huollossa oli pieni pettymys vastassa kun mainostettua suolaista palaa, eli pizzaa ei ollut tarjolla lainkaan. Ainoastaan normaalit huoltojen herkut ja pikapuuroa alias Betonia. Harmikseni olin ennakkotietojen valossa jättänyt leivät pois bägistä, mikä tarkoitti sitä että vuorokauden kiinteän ruoan määrä rajautuisi patukoihin ja hedelmiin. Pikaisesti puuro naamaan, jalkojen kuivaus ja NOKilla rasvaus sekä vessakäynti. Tässä vaiheessa tuli Hautajärven huollon toinen virhe leipien matkasta jättämisen lisäksi. Kävin nivusten rasvaamisen jälkeen vessassa ja iloisesti pyyhin vessapaperilla kaikki rasvat pois nivusalueelta sekä pakaroista ajattelematta asiaa sen enempää.

Timo lähti huollosta hieman ennen minua ja Mikko päätti jättää leikin kesken alla olleen flunssan vuoksi. Sami ja Lotta lähtivät samaan aikaan kanssani pihalle, mutta joutuivat jäämään takkivälppäykseen heti ulkona. Keli oli viilentynyt jonkin verran ja itsekin vedin Compressportin Hurricane Jacketin vetoketjun ylös asti kiinni. Takkihan on siitä mahtava, että sen pystyy vetämään juoksurepun päälle, joten välppäämistä tulee minimaalinen määrä.

Hautajärvi - Oulanka

Sitten olikin aika vedellä yläfemmoja koko rahan edestä kun porukkaa tuli vastaan kohti Hautajärven huoltoa. Kovat tsempit kaikille ja koskaan ei ole niin kiire ettei paria sanaa ehdi vaihtaa. Katselin kelloa aina välillä ja laskeskelin aikaa startista suhteessa siihen mitä kello löi sillä hetkellä. En jaksanut vaihtaa kellon tilaa, vaan pidin aivoja virkeänä tekemällä yksinkertaisia laskutoimituksia. Käytin varmaan kokonaisen työpäivän verran sen pohtimiseen miksei 24h kellon laskeminen ole alkanut keskipäivän kohdalta.

Jossain vaiheessa alkoi hieman väsyttää ja uni tai kofeiini olisi tehnyt terää, mutta tiesin sen menevän ohi jonkin ajan päästä kun päivä nousisi. Väli oli ajoittain aika raskas ja aikaa paloi melkoisen tehokkaasti 4h. Oulangan huollossa sain Timon kiinni ja lähdimme jatkamaan matkaa samaan aikaan, minulla oli jaloissa vielä hieman enemmän virtaa, joten pystyin hölkkäämään ja juoksemaan alamäet ja rappuset. Tässä vaiheessa Timolle tsempit ja matka jatkui.

Oulanka - Basecamp

Tiedossa oli että tämä on tiukka väli erityisesti nyt, se on sitä 83k matkalla ja kun takana on reilut 120km niin juurakko ei välttämättä ole ihan se paras kaveri. Asennoiduin sitten että matkaan menee mitä menee ja otan vettä laskupuroista aina kun se meinaa loppua. Ylimääräistä ei aikonut kantaa mukana. 

Listaan oli kertynyt uusi virhe Oulangassa kun pakkasin energioita reppuun, olin sotkenut Bloksien, geelien ja patukoiden sijoituksen taskuissa enkä meinannut löytää mitään syötävää mikä olisi maistunut. Totesin että "screw it and eat it" ja survoin naamaan lisää Clif Baria mitkä alkoivat makuvaihtoehdoista huolimatta maistumaan aika puulta. Pitkällä matkalal maha on aika metka epeli siitä että sen saa hiljenemään aika vähäisellä ruokaa. Patukana kolmannes auttaa vähintään tunnin, todennäköisesti puolitoista pitämään nälän loitolla ja sitten voikin syödä taas pienen palan.

Tässä vaiheessa alkoi väsymys painamaan ihan tosissaan ja kaipasin kofeiinia enemmän kuin mitään muuta. Koska taskujen sisältä oli sekaisin ja olin onnistunut sotkemaan takin vetoketjun siten että se oli jumissa, en päässyt valikoimaan taskuista mitään tarkoitukseen soveltuvaa, vaan otin sitä mitä sattui käteen osumaan. Vähemmän yllättäen peräperään tuli samanmakuisia patukoita ilman kofeiinia. Tiesin että isogeelissäni oli kofeiinia, mutta sen pitoisuus oli niin pieni ettei siitä olisi koomaan mitään iloa.

Basecampin huollossa oli melko askeettinen meno aamulla ja söin nopeasti banaanin, pari mandariinia sekä hieman suolakurkkuja. Vesisade oli aamun tunteina muuttunut jo jonkinmoiseksi, mutta en onneksi kärsinyt kylmästä kun huollot piti lyhyinä ja muisti sauvoa kovasti aina kun mahdollista.

Basecamp - Konttainen

Vilkuilin kelloa ja laskeskelin päässäni milloin Ansio tai 83k kärki tulisi ohi, mutta koska en ollut varma 55k starttiajasta, niin laskelmat olivat melko turhia. Aina välillä kuulin ryminää takaa, mutta taisi olla aistiharha tai metsän eläin. 

Tässä vaiheessa selvää oli myös että maaliin mennään, mutta aika oli vielä hieman mysteeri. Pystyin hölkkäämään tasaiset ja alamäet, mutta juurakot ja loivatkin ylämäet oli pakko sauvoa reippaasti menemään. Tässä vaiheessa aamua välit alkavat tuntua melko pitkiltä ja matka ei meinaa loppua, mutta lopulta väsymyksessä koomatessa tulin Konttaisen huoltoon. Siellä olikin todella pirteää porukkaa ja sain koko reissun parhaan avun kamojen kuntoon laittamiseen, iso ja nöyrä kiitos kaikille teltalla olleille, viimeinen 7km ei tuntunut yhtään niin pahalta enää.

Konttainen - Ruka

(c) Aapo Laiho, NUTS Karhunkierros

Loppu on siitä kivaa, että nousuja sekä laskuja riittää päivän tarpeisiin. Aina kun luulet olevasi jonkin päällä, niin mennään hetken päästä uudestaan alas. Sauvoista oli kuitenkin arvaamattoman paljon apua ja mäet nousivat kohtuullisella vaivalla. Jaloissa tuntui olevan vielä jerkkua ja pystyin puskemaan itseäni aika kivasti eteenpäin.

Valtavaaran huippua lähestyessä alkoi porukkaa ilmestymään kannustusjoukoiksi ja sain paljon tsemppejä. Huipulta alas juoksu sujui kohtuullisesti ja pystyin pudottelemaan kalliot ja portaat kevyen letkeällä askeleella. 

Sitten olikin viimeinen mäki, mikä nousi käsittämättömän kevyesti sauvojen kanssa ja tuntui jopa hieman loppuvan kesken. Jäljellä oli enää pudottelu Rukan kisakylään, jaksoin pitää kameraa vähän aikaa päällä, mutta sitten tein päätöksen että sammutan sen ja nautin vain lönköttelystä sekä maaliin tulemisesta. Hieman ennen maalia oli kummipoika vastassa mikä oli todella huippua ja maalissa näin Helin Espoosta sekä hyviä ystäviä kuvaamassa ja ottamassa vastaan maaliin. Fiilis oli hieman tyhjä, ei ihan kaikkensa antanut mutta äärimmäisen tyytyväinen. Ei sinne polulle ihan älyttömästi olisi enempää pystynyt kropasta laittamaan, mutta kevyesti säästellen tulin lopun jotta automatka kotiin ei olisi niin tuskainen ja saisin palautumisen kohti Yllästä käyntiin mahdollisimman nopeasti.

Maalissa sain käteeni oluen, mitalin kaulaan ja pääsin/jouduin Mari Valosaaren haastateltavaksi. Tarinoiden taso ei kyllä noussut tässäkään vaiheessa, mutta kai noista jonkinlaisen itseironisen potpurin saisi kasattua. Kello pysähtyi aikaan 25:41:32, mikä oli vähän alle suunnitellun optimitavoitteen.

Kiitokset

Kaikille NUTS-jengin ihmisille jotka teette tapahtumaa, kaikille vapaaehtoisille jotka olette mukana mahdollistamassa näitä juttuja, kannustajille, kanssajuoksijoille sekä koko matkaporukalle: Maisa, Marianne, Milena, Jaro, Jani sekä Jarmo, olette ihan parhaita, kiitos kun jaksatte vuodesta toiseen kisasekoiluita kanssani.



Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: Salomon S-lab Ultra Sense
Sukat: Compressport trail socks
Kompressiosäärystimet: Zeropoint high intense
Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock
Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts
Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt
Irtohihat: Craft winter fleece sleeves
Takki: Compressort Hurricane Jacket
Kaulassa: Buff
Lippa: Compressort
Aurinkolasit: Mallia no-brand irtolinsseillä
Reppu: Salomon Adv Skin 12, mallia vanha
Sauvat: Black Diamond Carbon Z
Kamera: GoPro Hero 5 Black teleskooppivarressa
Kello: Polar Vantage V + Polar H7 sykevyö

Eväät 
Huoltoväli, 3-3,5h Kpl Energiaa/kcal Hiilareita/g Hiilareita g/h
High 5 + wiggle geeli,40g 4 358,4 89,6 29,9
Bloks-patukka, 60g 1 184,8 46,2 15,4
Cliff Bar, 68g 1 276 41 13,7
Yhteensä 819,28 176,8 58,9

Määrät
Geelejä 32
Blokseja 8
Cliff-bar / patukka 8
Smoothieita 8

Isogeeli, 600ml
kpl Tilavuus (dl)
High 5-geeli 3 0,32
Kofeiinigeeli 1 0,32
vettä 1 4,72
Elektrolyyttitabletti 1 0