lauantai 3. kesäkuuta 2017

Karhunkierros 2017 80K, 27.5.2017

NUTS Karhunkierros 2017 - 80K, 27.5.2017

 

 

Kausi 2017 avattiin siis lappujuoksujen osalta Karhunkierroksen 80K hölkällä. Kevät on mennyt aika vahvasti Alpeille valmistautumisella ja pitkillä yhteislenkeillä lähes joka viikonloppu sisältäen tunkkaamista aika mukavasti. Pisin lenkura taisi olla vapun la-su 7+7h treenit Nuuksiossa, superhauska treenileiri polkujuoksun parissa. Olen monta vuotta moista himoinnut ja nyt Alppimentoreiden johdolla saimme moisen seikkailuviikonlopun tapahtumaan. Se toimi varsin hyvänä valmistavana treeninä Karhunkierrokselle sekä muihin pitkiin tapahtumiin tällä kaudella. Ajatuksena oli osallistua vähän harvempaan tapahtumaan, mutta matkoina on Karhunkierroksen 80K, Alppien 155K/4pv, Ylläksen 134K ja myöhemmin syksyllä sitten Vaarojen 2 kierrosta normikiehkuraa, eli 86K. Hankin kupongin myös Nuuksion 70K reissulle, mutta aikataulullisesti ei taida onnistua, joten joko pitää lyhentää matkaa tai mennä vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtumassa ja kannustamaan muita juoksijoita.

Mutta sitten se otsikon tapahtuma pitkän pohjustuksen jälkeen. :) Tähän keikkaan oli valmistauduttu aika huolellisesti, mutta kyllä se aina yllättää kun kisaviikonloppu lähenee. Otin keskiviikkona suunnan Porvooseen, mistä lähtö oli ajoitettu torstai-aamuksi kohti Rukaa kahdella autolla. Meitä oli 3 juoksijaa ja 4 turistia(sisältäen 2 lasta) reissussa, joten juttua varmasti piisaisi sekä tauoilla että majapaikassa. Automatka on kaikille tuttu konsepti, joten jätetään kätköt ja muut löpinät pois ja todetaan, että majoituspaikkamme Rukalla oli varsin luksus kiinteistöhotelli kolmella makuuhuoneella sekä avokeittiö-olkkarilla ja saunalla. Asunto soveltui tällaiselle reissulle 100 kertaa paremmin kuin hotelli, nyt oli mahdollista tehdä itse ruoat ja tilaa oli huomattavasti enemmän käytössä jokaiselle eikä aamun lähdön kanssa tarvitse varoa muiden herättämistä lähes ollenkaan.

Perjantaina keskityimme oikeastaan lähettämään 160km menijät liikkeelle, syömään hyvin ja pakkaamaan tavaroita. Numerolappujen jakamisessa oli tällä kertaa varustetarkastus mikä oli erittäin positiivinen uutinen. Aiemminkin tapahtumissa on uhkailtu rangaistuksilla, mutta mitään kontrollia asiaan ei ole ollut, tämän toivoisi laajentuvan myös muihin tapahtumiin joissa mennään pitkiä matkoja huoltojen tavoittamattomissa.

Koska lumitilanne oli mitä oli, niin pakkasin kotoa mukaan varmuuden vuoksi kolmet kengät, yhdet mudalle, yhdet neulaspolulle ja yhdet jääpoluille. Päätin tehdä ratkaisun kengistä vasta aivan ennen viimeisen illan nukkumaan menemistä kun lumitilanne oli selkiytynyt reitiltä. Pikkulinnut lopulta visersivät että lunta oli ainoastaan reitin loppupätkällä n. 15-18km, mikä oli varsin iloinen uutinen ja ratkaisi mukaan lähtevät tossut Salomonin Sense Ultriksi.

Alppiporukasta mukana reissussa oli varsin monta, joten viestien vaihto oli varsin aktiivista pitkin päivää ja iltaa panikoiden varusteita ja kenkiä. Ryhmässä matkasta tulee aina mukavampi, joten sovimme että menemme Annen kanssa samassa kasassa koko 80km, jolloin toinen voi tsempata jos toinen meinaa hyytyä tai rupeaa maailma näyttämään mustalta. Kävimme vielä illalla pienellä hölkällä Paavon kanssa lämmittelemässä ja vähän muistuttamassa jalkoja harrastuksesta.

Koska majoituksessa oli mukana lapsia, oli tällä kertaa hyvä mahdollisuus päästä ajoissa nukkumaan, hyvien juoksujen toivotukset kavereille omille matkoilleen ja kohti nukkumattilaa. Uni tuli silmään melko nopeasti, mutta eihän se koskaan ole kovin laadukasta kun tietää että herätys on 04:40. Aamulla sitten tulikin herättyä muutama minuutti ennen herätyskellon soimista ja suunnistin olkkariin laittamaan varusteita päälle, kaikki oli aseteltu valmiiksi järjestykseen, joten riitti kun rasvasin jalat valkovaseliinilla, vedin sukat ja housut jalkaan sekä paidan päälle ja olinkin valmis hotellin aamupalalle. Ruoka maistui poikkeuksellisen hyvin, mutta aikaa oli valitettavan vähän. Pari leipää, mysliä ja jogurttia sekä tietysti kahvia että ajatuksetkin heräisivät. Vaihdoimme samassa pöydässä istuvien kanssa muutaman ajatuksen juoksusta ja popsimme aamupalat huiviin. Tein vielä eväsleivän mukaan jonka voisin syödä reissun päällä tai Hautajärvellä odotellessa lähtöä.

Kohta sitten istuttiinkin bussissa matkalla kohti Hautajärveä rupatellen juoksemisesta ja vaihtaen kokemuksista eri polkujuoksutapahtumista. Olin laittanut juoksureppuun etupulloihin geeliä ja elektrolyyttijuomaa joilla arvioin että pärjään hyvin Oulankaan saakka ja repusta voisin napsia energiapatukoita orastavaan nälkään jos sellainen sattuisi iskemään matkalla. Tänään ei olisi kiire, joten olisi mahdollista jopa vähän onnistua syömään eväitä. Hautajärvellä olikin sitten ohjelmassa odottelua ennen starttia reilusti yli puoli tuntia, joten käytin sen kamojen valmistelemiseen ja pieneen lämmittelyyn. Aurinko paistoi mukavasti ja alkoi jo lämmittää, olin valinnut juoksuvarusteiksi kompressioshortsit, t-paidan ja irtohihat, ja kylmyys oli aika piristävä aamutuimaan.

Aamun odottelivia tunnelmia ennen starttia Hautajärveltä
Vihdoin 07:00 sumutorvi lauloi ja lähdimme matkaan, vauhti asettui nopeasti sopivaksi ja pystyin etenemään suunnitellulla sykealueella jonossa ilman säätämistä. Menimme Annen kanssa peräkkäin ja rupattelimme niitä näitä muiden juoksijoiden kanssa. Valitettavasti kanssajuoksijoiden näkökulmasta tykkään jutella samalla kun juoksen jos vauhti on siihen soveltuva, menee matka aika paljon nopeammin kun on jotain muuta tekemistä kuin vain kenkien tuijottelu. :)

Matka eteni hyvää vauhtia ja ensimmäiset kilometrit rupesivat taittumaan taakse, kohta oli menty kymppi ja jono oli alkanut venymään pidemmäksi. Välillä pääsi menemään ihan rauhassa ja välillä näköpiiriin ilmestyi toisiakin juoksijoita. 

Tulimme jossain kohdassa Ollin ja Tiinan kohdalle jotka olivat perusmatkan retkellä ja hieman uupuneen oloisia kylmän yön ja pitkän matkan jäljiltä. Vaihdoimme kuulumisia ja toivotimme hyvää matkaa, toivoin hartaasti että parivaljakko pääsisi hyvin perille vastoinkäymisistä huolimatta.

Matka meni aika huomaamatta kun oli kivaa ja kohta olimmekin jo lähellä Oulangan huoltoa. Huollossa ei ollut kiire, joten söin puuroa dropbägistä ja tankkasin kaikki nesteet rauhassa. Dropbägiin taisi jäädä varalle ottamani nastakengät sekä yksi energiapatukka, ei siellä paljon enempää edes alunperin ollutkaan.

Tällaisia pääsee ylittämään reissun päällä

Tässä kohdassa meinasin hukata Annen kun jäin ensin luontokeskuksen sisällä juttelemaan jalkansa loukanneelle kanssajuoksijalle ja luulin Annen jo jatkaneen matkaa. Ironinen ongelma oli, että eihän minulla ollut numeroa mistä saisin Annen kiinni, joten en uskaltanut ihan hirveän pitkälle lähteä juoksemaankaan. Onneksi kohta kuului selän takaa huuto ja pääsimme jatkamaan matkaa taas eteenpäin. Vajaan kilometrin päästä tulikin vastaan Paavo polun varressa kovasti kannustaen ja pääsimme vetämään ylävitoset. Melkein heti perään oli edessä kiutaköngäs ja otimme lyhyen kuvaushetken kuohujen äärellä, eihän niin kiire nyt voi olla ettei kuvia ehdi ottamaan. ;D

Sen verran polku laskeutui alaspäin, että nenänpää rupesi vetämään kohmeeseen. Pohdin, että varusteet ovat juuri riittävän lämpimät, mutta jos lämpötila hirveästi laskee tai rupeaa tuulemaan kovasti, niin takin joutuu vetämään päälle. Onneksi tätä ei koko reissulla tarvinnut tehdä, vaan varusteiden mitoitus oli juuri passeli.

Oulangan jälkeen matka meni aika joutuisasti omasta mielestä, oli kiva rymytä mäkiä alas ja juosta erinnäisiä pätkiä, mutta sekaan mahtui aika iso määrä myös kävelyä. Sami ja Satukin yhytettiin polulla ja juteltiin tovi reissusta ja fiiliksistä, onnistuin vielä kaksi väsynyttä raukkaa säikäyttämään huonolla yhteenlaskutaidolla 10km taemmaksi kuin missä oikeasti olimme,  onneksi kuitenkin Anne osasi korjata luvut oikeiksi ja toivottavasti univelka oli sen verran vahva että tästä ei jäänyt traumaa kummallekaan.

Jossain kohdassa löysin maasta pussin jossa oli nessu-liinoja nätisti paketissa. Koska omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, otin nessut pussista, survoin reppuun ja pussin käytin roskapussiksi. Olin pitkin matkaa keräillyt satunnaisia geelipussien palasia liivin taskuun, mutta nythän minulla oli oikein roskapussi mihin pystyi keräämään jo vähän isompiakin määriä. Reitin janoisimmilta liikkujilta oli jäänyt lonkero- ja oluttölkit matkan varrelle, joten tuli sitten siinä asiaa pohtiessa mieleen, että jos niiden sisään laittaa muutaman kiven, niin Suomalainen alppikello on valmis kannustukseen. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään kun soittelin sitä matkalla. :D


46km takana siellä jossain



Juumaa odoteltiin kovasti ja lopultahan se sieltä tuli, tämä pitkä väli kyllä yllättää aina kun sitä alkaa odottamaan jo paljon aiemmin. Juumassa kamojen tankkaus ja herkuksi Kana cassarole pussista(nämä ovat täysin järjetöntä ravintoa aikuiselle, pisteitä 0/5), jälkiruokana Mansikkakiisseli ja näin kahden ruokalajin päivällinen oli hoidettu tehokkaasti. Tsemppien toivotukset vielä Lauralle joka laskeskeli, että cut-off on menossa perusmatkalla aika tiukalle kun lopun lumet hidastavat menoa merkittävästi. 


Lähdimme hieman jäykästi liikehtien hölkkäämään eteenpäin reittiä ja kohti lumia. Kuvailin aina välillä maisemia ja juoksijoita ja popsin karkkeja repusta, mikäs sen hauskempi tapa viettää päivä kuin retkeillä reippaasti 100 vuotiaan Suomen luonnossa iloisten ihmisten kanssa. Otin ilon irti alamäistä ja rymistin ne alas ja näin sain aikaan hyvän tekniikkaharjoituksen myös oheen, melkein tuli alppikaurismainen fiilis lasketellessa jyrkimmätkin kohdat melko vapaasti alas. :)

Märkiä ja lumisia kohtia riitti reitillä ja jossain vaiheessa niistä ei vain jaksanut enää välittää, vaikka ajoittain lammikkoon pääsi melkein polvitaivetta myöten. Merinovillaiset sukat toimivat sen verran hyvin, että jalat lämpesivät nopeasti kastumisen jälkeen. n. 65km kohdalla vasen polvi alkoi kiristelemään sisäpuolelta, joku kohta oli ollut selkeästi huonolla lihashuollolla kun näin pääsi käymään. Pieni venyttely ja se vetreytyi sen verran että ei oikeastaan haitannut kuin jossain satunnaisissa kohdissa ylämäkeen jalkaa nostaessa.

Kohta olikin jo sitten Konttaisen huolto edessä ja reissun viimeiset mäet. Tuli vihdoinkin aika kaivaa sauvat esille repun selkämyksestä. Valtavaaralle nousimme reipasta kyytiä ja mökillä piti ottaa pieni hetki maisemia verkkokalvoille ennen matkan jatkamista. Kansaa rupesi olemaan jo aika puhki viimeisissä nousuissa, mutta aika kivasti porukka jaksoi vielä hymyillä kuitenkin. Hieman valtavaaran jälkeen yhytimme herran joka oli ilmeisesti reväyttänyt pohkeensa, kyselimme vointia, mutta vakuutti selviävänsä matkasta omin avuin. Annoimme kuitenkin sauvani herralle helpottamaan menoa ja sovimme, että palauttaa NUTSin kopille kun on saanut taisteltua itsensä maaliin. Hulluja nämä polkujuoksijat, jossain muualla olisi leikki jäänyt kesken samantien. :D

Sitten tuli viimeinen nousu Rukan päälle ja pääsin juoksemaan vielä viimeisen mäen alas niin paljon kuin jaloista tässä vaiheessa sai irti, ei se paljon ollut, mutta kyllä sitä juoksuksi voi helposti kutsua. Mitali kaulaan ja halaukset koko porukalta, retkelle tuli mittaa 14h ja jotain minuutteja, mikä teki matkasta huomattavasti nautittavamman kuin kieli vyön alla repien. Kohta oli Annekin maalissa ja pääsimme syömään nopean keiton ennen horkan iskemistä.

Kämpillä suoraan saunaan, kylmä kokis kouraan ja palautuminen saattoi alkaa. 

Retken statistiikkaa, jossain alkumatkalla kello päätti, että ei tarvitse välittää sijainnista lainkaan ja piirsi n. 5km pitkän suoran viivan kartalle. :D

En tiedä mikä se taika on, mutta tapahtumat on huikeasti järjestetty, fiilis on aivan käsittämätön ja ihmiset todella hyvällä tuulella. Kaikki reissun päällä saatu huolto on puhdasta luksusta, keskellä metsää joku on kuorinut sinulle mandariineja(!), voiko olla enää hienompaa juttua?

Iso kiitos Annelle seurasta matkalla, kaikille järjestäjille isosta työstä, vapaaehtoisille, kanssajuoksijoille, kannustajille sekä alueella retkeilleille jotka ottivat kuvia ja kannustivat juoksijoita hyväntuulisina. Tämän lisäksi haluan kiittää Alppimentoreita, eli Annaa ja Jannea joiden kanssa on ollut todella hauskaa treenata mäkeä, jutella juoksusta ja ammentaa oppeja. Viimeisenä tietysti kiitos sinulle kun jaksoit lukea loppuun saakka. :)


Seuraava NUTS hullutus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti