Karhunkierros 2016, 80K - Pitkä ja antoisa taival

http://www.nutskarhunkierros.fi
28.6.2016

Esivalmistelut

Polkujuoksukauden aloitus tehtiin Bodomilla, mutta tälle kaudelle selkeä virstanpylväs oli NUTS Karhunkierroksen 80K-matka mikä asettaisi askelmerkkejä tulevia tapahtumia ajatellen. Kisaan valmistautuminen meni kohtuullisen hyvin ja ehjänä kokonaisuutena. Olin suunnitellut huhtikuulle Saksaan pinen polkujuoksureissun itselleni mäkitreeniksi, mutta se kaatui lähes heti maahan saapumisen jälkeen 4:n päivän kuumeeseen jotka vietin hotellihuoneessa odottaen kotimatkan alkamista. Treenivaikutus oli lähinnä henkinen tuolta keikalta, mutta joskus asiat eivät mene kuten on suunnitellut ja niin oli tälläkin kertaa.

Muuten harjoitukset ja pitkikset sujuivat hyvin, ylimääräisenä numerona pelkän pitkän matkan juoksun sijaan vedin töissä pientä juoksuporukkaa missä harjoittelimme cooperin testin tulosta parantavaa juoksua.

Olin onnistunut houkuttelemaan mukaan muutaman ystävän jotka olivat harrastaneet juoksemista, mutta polkujuoksu oli kohtuullisen uusi laji heille. 33K matka oli sopivan haastavan oloinen, mutta samalla riittävän lyhyt, että ensikertalaisen uskaltaa sellaiselle helposti lähettää. Majoitukset ja muut oli varattu jo etukäteen kisahotellista, joten oikeastaan ei tarvinnut kuin saapua paikanpäälle ja valmistautua juoksuun.

Varusteiden osalta ostin tälle kaudelle compressportin trail shortsit ja vielä oikein trail-sukatkin kun oli GoExpo-messuilla sen verran hyvä myyjä. ;) Laitetaan tarinan perään vielä lista kaikista varusteista mitä retkellä oli mukana, niin mahdolliset vähemmän polkuja kolunneet voivat hakea ajatuksia.

Valmistautuminen kisaan

Saavuimme paikalle jo torstaina illasta, jotta perjantai jäisi jalkojen keventelyyn ja kaikenlaiseen valmisteluun. Kamat huoneeseen ja illallista syömään, tässä vaiheessa oli vielä aika hiljaista hotellissa ja starttipaikan valmistelu kovassa käynnissä NUTS-porukan toimesta. Kävimme ruoan perään vähän kipuamassa Rukan rinteille maisemia ihastellen ja geokätköjä metsästäen.

 

Hiljainen starttialue torstaina

Perjantai alkoi aurinkoisena ja aloinkin heti aamusta valmistelemaan seuraavan päivän varusteita tarkistaen, että kaikki oli mukana. Mukihan nyt tietysti oli jäänyt taas kerran matkasta, joten sellaista piti lähteä Shelbyn hyllystä ostamaan. Torilla oli tunnelma katossa ja oli todella hauska nähdä polkujuoksututtuja sekä rupatella vähän tulevan kauden suunnitelmista. 160K juoksijat olivat valmistautumassa lähtöönsä klo. 12, joten kävelimme n. 500m päähän lähdöstä ensimmäisen nousun taakse kannustamaan juoksijat matkaan.

Iltapäivän vietimme Kuusamossa kylää ihmetellen ja aurinkoisesta päivästä nauttien. Hotellille paluun jälkeen oli aika pistää drop bag kuntoon ja varmistaa, että kaikki tarvittava oli mukana. Ilta meni aika tehokkaasti torin menoa parvekkeelta katsellen, jalkoja reissuun valmistellen ja kamoja tarkistaen. 

Kisakylästä kuvia

160km menijät lähtivät taipaleelle

Näitä kylttejä saa jokainen menijä tuijottaa matkan varrella

Retki

Hautajärveltä Rukalle käy polkujuoksijan tie

Yöstä tuli varsinainen liskojen yö, uni ei meinannut ensin tulla silmään, sitten oli kuuma, sitten kylmä, sitten oli maha olevinaan sekaisin, sitten jännitti ja sitten kello olikin vähän yli kolme. Viimeisen tunnin sain jotenkin nukuttua ja nousin sängystä ylö 4:40 laittamaan vaatteita päälle ilman juoksukavereiden herättämistä. Kaikki tavarat löytyivät sieltä mihin olin ne illalla laittanut ja sain itseni ulos huoneesta juuri sopivasti viideksi aamupalapöytään. Ensimmäinen taistelu oli saada ruoka jotenkin uppoamaan ja seuraava taistelu oli saada se pysymään sisällä kun olin vihdoin saanut ahdettua mahan täyteen. Bussit odottivat juoksijoita pihalla ja pääsimme starttaamaan kohti Hautajärveä aikataulun mukaan. Perillä oli vielä reilu puoli tuntia tehokasta aikaa puuhailuun ja jännittämiseen. Olo oli poikkeuksellisen rento ennen lähtöä ja odotin innoissani pisimmän juoksemani matkan aloittamista. Startti kajahti tasan 07:00 ja pääsimme lähtemään letkassa kohti Rukaa. Muutaman kilometrin jälkeen letka oli jo venähtänyt omiin vauhtiryhmiinsä ja tilaa juoksemiselle oli kiitettävästi. Rupattelimme muiden juoksijoiden kanssa poluista, laitteista ja säästä sekä odotuksista päivälle. Suurin tavoite taisi olla ehjänä maaliin ja kaikki sen päälle olisi plussaa.

Jonkun kilometrin päässä saavutimme edellisestä vauhtiryhmästä jääneen pienen porukan mihin oma letkamme, jota olin siirtynyt vetämään yhdistyi tässä vaiheessa. Jaksoin muutaman kilometrin verran roikkua tässä kyydissä kunnes kyllästyin ja otin pienen irtioton eteenpäin. Sykkeet pysyivät samalla tasolla, mutta omaa vauhtia pystyi pitämään hieman nopeampana ja askellus poluilla oli helpompaa erityisestii teknisemmissä kohdissa.

Matka kohti Oulankaa taittui hyväpohjaisten polkujen ansiosta todella nopeasti ja leppoisasti. Muutamassa kohdassa oli ohjelmassa vähän jalkojen sijoittelua, mutta muuten pystyi aika hyvin menemään matalalla askeleella. Olin hieman ihmeissäni kun saavuimme Oulangan luontokeskukselle huoltoon, että repusta ei ollut kulunut kuin nesteitä ja niitäkin melko vähän. Otin drop bagistä banaanin ja pasta bolognese-lastenruoan. Banaanin imaisin heti ja lastenherkku sai mennä reppuun odottamaan nälkää. Vähän jäi laatikosta tyhjä fiilis kun ilmankin olisi hyvin pärjännyt. Nesteiden täyttö ja matka jatkui kohti Juumaa. Tässä vaiheessa oli käytetty aikaa 3,5h joten arvioin että ehdin saada 33k juoksijakaverini vielä kiinni ennen maalia.

Juoksentelin muutaman porukan mukana omaa tasaista tahtiani ja yritin saada mahdollisimman paljon irti reissusta, maisemat olivat huikeat, keli oli mitä parhain ja juoksuseura oli äärimmäisen iloista joten mikäpä pienen ihmisen oli kesäpäivänä polkuja tallailla kun repussa oli energiaa mukana vaikka pienelle kylälle.

Euforian tunne himmeni jossain kohdassa hetkeksi kun lämpötila nousi pikkuhiljaa ja teki olosta hieman tukalan eikä laskelmieni mukaan 30km ennen Rukaa-kohdalla olevaa risteystä näkynyt eikä kuulunut. Kuumuus oli sitä luokkaa, että ajoittain piti upottaa pää veteen joko poikki virtaavaan puroon tai Oulankajokeen, virkisti kummasti menoa taas muutamaksi kilometriksi. Olin juossut edessäni menneen neidin peesissä jo varmaan 10km ellen pidempäänkin kun aloin laskeskelemaan, että kavereiden kiinnin saaminen ja 20min lepo risteyksessä oli vain toiveunta. Saadakseni toverit kiinni, joutuisin juoksemaan vielä vähän lujempaa kuin tähän saakka. Olisi varmaan pitänyt sitä karttaa oikeasti tutkia eikä vain vilkaista, että punainen viiva menee pohjoisesta etelään ja siihen yhtyy yksi viiva jossain lähellä 30km pistettä.

Vakava ilme Juuman huollossa :)

Vihdoin tulimme alas portaat jossa oma polkumme yhdistyi 33km menijöiden polkuun ja vilvoiteltuani hetken virtaavassa purossa kysyin, että mikä lähtöryhmä nyt mahtoi olla menossa ohi. Vastaus kuului, että "I". Kaverit olivat lähteneet G:ss, mutta tuskin pitäisivät hirveää kiirettä, joten toivoa kiinni saamisesta ennen Juuman huoltoa vielä oli. Kiristin hieman vauhtia ja toivotin hyvää matkaa 33 menijöille, mutta alle kilometrin päästä löysin niinkin ihmeellisen asian kuin ruuhka. Riippusilta oli aivan tukossa ja homma meni jonottamiseksi. Noh, ei siinä hirveän kauaa joutunut jonossa notkumaan, saivat jalat ainakin vähän lepoa ja reisien kireys vähän helpotusta.

Sillan jälkeen oli aika taas kiristää vauhtia ja loikkia vähän poluilla joita oli varsin kiva painaa kun juuret ja kivet oli piilotettu kivimurskalla varomattoman retkeilijän kuljettavaksi väyläksi. Tässä vaiheessa soikin puhelin ja sain tilannetiedustelun, itselläni oli vielä 5km huoltoon ja kaverit sanoivat olevansa n. kilometrin päässä. Toinen oli kuitenkin kaatunut alkumatkasta ja loukannut pintanaarmuille itsensä, eli huolto ottaisi hieman pidempään kuin tavallinen tankkaus. Yritin pitää tässä vaiheessa vauhdin tasaisena ja olla kuluttamatta hirveästi ylimääräistä energiaa ja lopulta junttaus palkittiin huoltoon saapumisena. Vesien tankkaus, energiatankkaus, smoothie ja bolognese naamariin, kuulumisten vaihtaminen ja hetken hengähdys olivat kantavia teemoja. En pyrkinyt tekemään mitään ylimääräistä, geelien purku vain pulloihin ja elektrolyyttijuoman sekoitus toiseen juomapulloon.

Jännästi vauhti hiipui loppua kohden

Olin iloinen, että saavutin kaverit ja että heillä oli kaikki mukavasti, tästä eteenpäin pystyisimme jatkamaan yhdessä maaliin saakka. Matka meni vuorotellen kävellen ja vuorotellen hölkötellen. Kansaa rupesi olemaan loppuvaiheessa aika paljon poluilla kun 33K sarjan juoksijoita, 55 menijöitä, 80k taivaltajia sekä 160k matkan sankareita. Etenimme jonkin verran reippaammin ja saavutimme paljon selkiä erityisesti ylämäissä. Yritin pitää mielessä 12h aikatavoitteen, mutta olin aika varma, että joutuisin siitä luopumaan vauhdin hiivuttua hieman ja kellon käydessä. 

Keskustelimme viimeisen huollon sijainnista, enkä ollut rekisteröinyt sitä kartalta ollenkaan ja oletin, että Juuman huolto on viimeinen. Noh, kartalta löytyi ennen Valtavaaraa vielä yksi huolto missä saimme tankattua nestettä ja syötyä vähän sipsejä. Sitten viimeisiin tunkkauksiin mäkeä ylös ja alas. Tätä huvia riitti aika pitkään, kunnes rupesimme vihdoin nousemaan kohti Valtavaaran tupaa. Tässä kohdassa päästimme Janin omaan juoksuunsa kohti maalia ja jäimme vielä tunkkaamaan viimeistä nousua tuvalle. Marianne totesi, että hän pärjää loppuun saakka omillaan, joten päätin nauttia viimeisistä mäistä ja ottaa jaloista irti sen mitä niistä oli tarjolla. Valtavaaralta pudottelu oli todella nautinnollista kun sai tuntea vauhdin ja väistella puita.

Sitten olikin enää jäljellä viimeinen tunkkaus Rukan reunalle ja mäenlasku maaliin. Mäen loppuosassa huomasin 80K-juoksijan ja ajattelin ottaa yhden selän vielä loppumetreillä, mutta hän huomasi sarjani lapun ja kiristi vauhtia tasatahtiin kanssani. Painoimme viimeisten portaiden reunoja pitkällä loikalla, kunnes sain pienen edun ja pystyin kiihdyttämään vielä punaiselle matolle täyteen askeleeseen. Ei tätä hirveän pitkään olisi jaksanut, mutta ainakin jäi olo, että kaikki mehut on irrotettu koneesta lopussa. En sitten kuitenkaan tällä kirillä voittanut Juha Savolaista, sillä hän oli lähtenyt liikkeelle 16 sekuntia jälkeeni ja nettoaika oli näin 3 sekuntia parempi. :D

Viimeinen 20K menossa ja askel on tuoreen oloinen (c) Atte Loukimo - Juoksua arjessa.

ja sitten se 80K finisher on maalissa ajassa 12:25:38 

Kiitokset

Nämä tapahtumat ovat huikeita tunnelman, järjestäjien ja osallistujien puolesta. Olen äärettömän kiitollinen koko polkujuoksukansalle, että olen saanut tutustua lajiin ja kaikkiin mukaviin ihmisiin sen ympärillä. Kiitos koko NUTS-porukalle ja kaikille vapaaehtoisille jotka hääräsivät huolloissa, liikenteenohjauksessa, taustalla ja huoltojoukoissa, olette parhaita ja ansaitsette isoimman kiitoksen, että saamme juosta tällaisissa olosuhteissa.

Vauriot

• Lieviä hiertymiä nivusissa 
• Muutama rakko varpaissa ja kantapäissä 
• Selkä hieman arka repun alaosan kohdalta 
• Molemmat reidet aivan kivikovat ja jäykät (pari päivää, niin menee ohi) 
• Juoksun jälkeen jalkapohjat kramppasivat kunnes sain otettua magnesiumia

Retken varusteet

• Kengät: Inov-8 Trail roc 245 
• Sukat: Compressport trail sock 
• Säärystimet: Zeropoint Compression Performance 
• Housut: Compressport trails shorts v2 
• Paita: Rock Racing pyöräilypaita(helmassa kumi mikä pitää paidan paikoillaan ja selässä taskuja, istuvuus loistava) 
• Irtohihat: McDavid kompressiohihat 
• Kello: Polar V800 (ultra running-tilassa, akusta meni 25% 12h aikana) 
• Lippa: Compressport visor ultralight 
• Aurinkolasit: Onewayn tarjouslasit budget sportista 
• Reppu: Salomon S-lab ADV skin3 12, 2x0,5l softflask + 2l rakko

Eväitä mukana

• 14kpl High 5 geelejä(1,6dl geeliä per 3,4 dl vettä = 4 pussia geeliä per 0,5l pullo 
• Elektrolyyttitabletteja 1 per huolto 
• 2 lasten smoothieta 
• 1 Semperin valmistama spaghetti bolognese(Omat suolat tarvitaan) 
• 7 suolatablettia (1/1,5h) 
• 2 banaania 
• 1 Fazerina Kismet 
• 2 maxim energiapatukoita 
• Pussillinen karkkeja ja pähkinöitä (näihin en edes koskenut)