3.7.2016, vierumäki
Valmistautuminen
Edellinen tarina oli heti karhunkierroksen jälkeen ja sen jälkeen onkin ollut vähän vaikeampaa treenirintamalla. Ensin oli jalkapöydän kanssa ongelmia pari viikkoa ja sitten treeniohjelma ei ollut riittävän kunnossa, että sen mukaan olisi voinut toimia. Näiden seurauksena treenaaminen jäi pariin hassuun pyörä- ja juoksulenkkiin karhunkierroksen jälkeen. Sarjassamme, näin ei valmistauduta polkujuoksutapahtumiin menivät siis 5 viikkoa Karhunkierroksen jälkeen ja se taisi tulla vähän näpeille.
Palautuminen oli täysi mysteeri, lihakset huusivat jo lyhyenkin lenkin jälkeen ja tuntui ettei jalka oikein noussut tai kulkenut. Pyöräily meni kohtuullisen vaivattomasti, joten siitä jäi ihan hyvä fiilis. Olin kyllä aivan varma, että matkasta tulee erikoinen ja mahdollisesti jopa vähän henkien taistelu omalta osalta.
Tapahtuma-alue
Lähdin ajelemaan aamulla kotoa kohti Vierumäen urheiluopistoa ja tähtäsin siihen, että olen perillä viimeistään klo. 08:00 hakemassa numerolappuja ajoissa, mikä olikin tosiaan riittävän aikaisin kun paikalla oli tähän mennessä vain kourallinen ihmisiä. Koppasin omat numerolaput tiskiltä ja menin virittelemään niitä valmiiksi paikoilleen. Samalla oli hyvää aika turista muiden paikalle saapuneiden kanssa päivän kunnosta ja fiiliksistä. Aika monella oli Karhunkierros edellinen tapahtuma ja osalla oli jäänyt juoksumetrit todella vähiin samoin kuin itsellä.
Tarjolla oli kenkiä, kompressiotuotteita sekä erinäistä polkujuoksutavaraa, mutta itsellä varastojen täyttöaste alkaa olemaan sitä luokkaa, että ainoastaan sukille voisi olla tilaa.
Jäi vähän sellainen fiilis, että lauantai oli ollut se varsinainen tapahtumapäivä ja me olimme päässeet rääppiäisiin kun pihan teltat ammottivat tyhjyyttään ja ihmisiä siirtyili hissuksiin paikasta toiseen.
Tapahtuma-aluetta |
Kisa
Lähdön aika koitti viimein klo. 09:30 ja pääsimme matkaan. Ensimmäiset pari kilometriä kulki ihan ok, mutta huomasin sykkeiden kanssa ison ongelman, mikä tuntui myös selkeästi juoksufiiliksessä, ihan sama mikä vauhti tai mikä alusta, niin sykkeet huitelivat aivan taivaissa eikä niitä meinannut saada laskemaan milläään. Kympin kohdalla matkanteko tuntui niin vastenmieliseltä, että ajattelin lopettaa koko homman järjettömänä raastamisena.
Reitin profiili(Polar V800) |
En päässyt hetkeen yli lopettamisen ajatuksesta ja pelkäsin koko homman katkeamista ennen puolimatkaa. Huollossa ja reitillä oli sen verran kova tsemppaus kuitenkin, että eihän sitä voi katsojien pettymykseksi repiä numerolappua pois rinnasta. Kilometrien nieliminen jatkui tasaisen hitaana ja takaa tuli ajoittain juoksijoita ohi, mutta ajattelin, että tehdään tänään nyt sitten omaa juoksua niin pitkään kuin se tuntuu järkevältä. Kuumuus oli paikoitellen tukahduttava ja viilennyksen tarve rupesi kasvamaan aika kovaksi.
(c)Katja mallat |
(c)Markus Siivola |
15-20km kohdalla juoksijoilla oli myös haasteita reittimerkintöjen osalta, mitkä oli jätetty osittain laittamatta ja ajateltu, että puissa olevat valkoiset merkinnät pitävät juoksijat oikealla polulla. Junttaaminen jatkui suurempia ajattelematta ja totesin itselleni, että kohtuulliset sykkeet vaikka sitten vauhdin kustannuksella.
Risukoita, pieniä mäkiä, peltoa ja hakkuuaukioita, niistä oli Vierumäki trail tehty. Ei hirveästi tunkkausta, mutta 43K on aina 43K vaikka sitten vähän pehmeämmillä poluilla. n. 36km kohdalla sain muutaman selän kiinni joilla oli matka mennyt retkeilyksi kuten itsellänikin ja yhdessä hölköttelimme loppumatkan maaliin toisiamme tsempaten. Yhteisöllisyys on kuitenkin sitten lopulta parasta näissä tapahtumissa ja vaikka jossain vaiheessa tuntuisi kuinka pahalta, niin poluilta löytyy aina jokaiselle se oma tukihenkilö joka auttaa jaksamaan loppuun saakka.
Viimeisen kilometrin kyltti oli aika helpotus ja siitä uskalsi alkaa pistämään tossua vähän eri tavalla kuin aiemmin ja loppusuoralle piti tulla reippaasti pitkällä askeleella ottamaan vastaan onnittelut ja palautusjuomat tutuilta kasvoilta.
Jälleen kerran iso kiitos kanssajuoksijoille, järjestäjille, vapaaehtoisille ja kaikille matkan varrella olleille kannustajille sekä myös niille jotka tässä unohdin. Olette parhaita :)
Yhteenveto
Jotenkin jäi hommasta sellainen fiilis, että palautuminen ei ollut ihan täydellistä, mutta isompi ongelma oli harjoittelun puute Karhunkierroksen jälkeen, lenkkien vähyys näkyi selvästi jaloissa. Keksin myös matkalla miljoona muuta syytä heikkoon suoritukseen, kuten mm. kuumuuden, allergian ja huonot yöunet, mutta kyllä se taisi enemmän olla päästä ja uskonpuutteesta kiinni. Mitään vammoja tai vaurioita ei ollut, mutta jalka ei vain noussut tällä kierroksella, otetaan Nuuksio Classic sitten vähän paremmalla otteella.
Yritin pitää nestettä mukana kaikista huolloista ainakin reilun litran verran kuumuuden ja hitaan etenemisen vuoksi, mutta välillä tuntui että tavaraa oli repussa hieman liikaakin.
Reissun statistiikat |
Varusteet
- Kengät: Inov-8 Trail roc 245
- Sukat: Compressport trail sock
- Säärystimet: Compressport R2
- Housut: Compressport trails shorts v2
- Paita: Pyöräilypaita kivalla logolla(helmassa kumi mikä pitää paidan paikoillaan ja selässä taskuja, istuvuus loistava)
- Irtohihat: McDavid kompressiohihat
- Kello: Polar V800
- Lippa: Compressport visor ultralight
- Aurinkolasit: Onewayn tarjouslasit budget sportista
- Reppu: Salomon S-lab ADV skin3 12, 2x0,5l softflask + 2l rakko
Eväät
- 8kpl High 5 geelejä(1,6dl geeliä per 3,4 dl vettä = 4 pussia geeliä per 0,5l pullo
- Elektrolyyttitabletteja 1 per huolto
- 3 suolatablettia (1/1,5h)
- 1 maxim energiapatukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti