Nuuksio Classic 3.9.2016
Valmistautuminen
Tähän tapahtumaan valmistautuminen meni aika paljon paremmin kuin Vierumäki Trailiin, mutta toisaalta tuntui, että treenaaminen oli aika rikkonaista ja erityisesti pitkät lenkit olivat jääneet vähille. Käytännössä olin sahannut 1-2h lenkkejä satunnaisesti, mutta selkeä rytmi ja nousujohteisuus harjoittelusta oli jäänyt puuttumaan. Tiesin, että homma on tehtävissä, mutta minkälainen tuska siitä tulisi oli lähtiessä vähän epävarmaa. Harjoituskilometrit koko heinä- ja elokuun ajalta olivat alle 50km per viikko, joten odotukset tuloksen osalta eivät korkealle nousseet.
Kävin hakemassa perjantaina materiaalit illasta ja katsomassa olisiko paikalla ollut jotain kivaa ostettavaa, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi paikalle pääseminen meni niin myöhään, että ehdin hakemaan ainoastaan kisanumeron ja syömään pastabuffan kanapastaa. Kympin hinnalla sai lapioida niin paljon kuin napa veti, mutta toisen lautasellisen kohdalla alkoi täysjyvämakaroonit tekemään jo tiukkaa, joten kolmatta en edes lähtenyt yrittämään. Vaikka tämä ei ruokablogi olekaan, niin annos ja asettelu ei saanut ihan 10/10, jotenkin jäi vähän juoksijoiden aliarvostaminen fiilikseksi kun vertaa buffaa vaikka Kolin Vaarojen maratonin vastaavaan. Mutta tämä on aina ravintolasta kiinni ja hieno juttu, että buffa on tarjolla. :)
Illalla olikin sitten hyvä aika alkaa pakata kamoja reppuun, tein nopean inventaarion laatikoihin geelien osalta ja valmistelin aamua varten pullojen täytön valmiiksi. Elektrolyyttijuoman pistin jo nesteineen pulloon, koska sille tuskin merkittäviä tapahtuu yön aikana, mutta geelit ovat sen verran energiapitoisia kavereita, että kiinteää ainesta saattaisi ruveta jo mikrotasolla muodostumaan enkä haluaisi syödä mitään hirveän elävää matkalla. Yhdeltä pääsinkin jo nukkumaan ja uniaikaa oli siis tarjolla ruhtinaalliset 5,5h eli varsin riittävästi.
Tapahtuma
Yö meni aika hyvin, mutta kuuden aikaan ei uni enää tullut, joten oli hyvä aika alkaa valmistelemaan aamupalaa ja katsomaan vielä mukaan otettavia energioita. Geelit pulloon, vettä perään ja ravistus, kas näin meillä on hyvin imeytyvää ja maistuvaa isogeeliä ilman geelien äklöä fiilistä. Pullot reppuun, vielä viimeinen kamojen tarkistus ja matka Nuuksiossa oli valmis alkamaan. Hyppäsin autoon ja kohti Siikarantaa, kiireen vuoksi en ollut ehtinyt säätämään kimppakyytiä, mistä olin vähän pahoillan. Parkkitilaa löytyi vielä kasin jälkeen kivasti ja liikenteenohjaus toimi mallikkaasti.
Jätin kamat autoon, koska aikaa oli reilusti ja menin ihmettelemään tapahtumajärjestelyitä. Mitään ostettavaa en hirveästi löytänyt, koska ainoa mitä olin vaille, olivat punaiset säärystimet jollaisia ei valitettavasti ollut tarjolla. Osa kojuista oli vielä tässä vaiheessa melko tyhjillään, joten rahaa ei paljon aamutuimaan saanut kulumaan. Jutustelin hetken Vierumäellä samaa matkaa kanssani tahkonneiden kanssa ja pohdimme päivän taktiikkaa, hidas alku ja lopussa sitten hissuksiin kiihdettely ajan kuromiseksi umpeen oli yhteinen näkemys.
Nopeasti hurahti aika ja hetken päästä huomasin seuraavani omaan juoksuun valmistautuneena ensimmäisen lähtöryhmän starttia. Leivo, Ansio, Mononen, Halme ja Simpanen olivat kovia nimiä mitkä tunnistin kasvoista starttiviivalta, myös monta muuta tuttua naamaa tapahtumista oli mukana.
Kisa
Vielä viimeinen tyhjennys ennen starttia ettei tarvitse pysähdellä matkalla biotaukojen takia ja sitten olikin aika ottaa oma paikka lähtöryhmästä. Jäin ihan suosiolla viimeiseen kolmannekseen, ettei vauhti pääse ainakaan alussa karkaamaan liian kovaksi. Ensimmäiset 5 kilometriä saa joka tapauksessa mennä aika tiiviissä ryhmässä ja ohittaminen pitää tehdä niissä "vähän teknisemmissä" paikoissa kun jono jää arpomaan etenemisreittiä tai hidastelemaan alamäessä ja reunoille jää tilaa. Sitten voikin pienen pyristyksen jälkeen etsiä paikan jostain vapaasta kohdasta ja kilkutella menemään rauhassa. 10km kohdalla alkaa tilaa olemaan jo melko kivasti se oma vauhtiryhmäkin on sieltä todennäköisesti löytynyt.
Aika leveä on tuo käsien asento.. (c) Lassi Pekkarinen |
Tälläkin kertaa matka meni aika kivasti ekaan huoltoon saakka ja kohta mistä käännytään kohti laskettelurinnettä, oli merkitty enemmän kuin selkeästi. Swinghilliä ylös kavutessa oli majalla hurraava joukko kellojen kanssa ja paljon tapahtumista sekä sosiaalisesta mediasta tuttuja naamoja kannustamassa menoa, kyllä se aina pientä polkutonttua lämmittää kun oikeat juoksijat jaksavat kannustaa. :)
Ensimmäinen huolto olikin sitten aika fiasko, jossain mielenhäiriössä päätin alkaa ottamaan lisää vettä, mutta juomarakon avaaminen oli todella tuskainen operaatio. Noh, lopulta sain vedet sisään ja päätin puristaa ilmat pois, niin sain letkun jotenkin olkaviilekkeen ympäri ja koko paketin niin solmuun, että sitä piti aika tovi selvitellä ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Kokeilin vielä juoksusta varmuuden vuoksi juoda, niin eihän se nyt sitten ollut edes mahdollista kun letkusta tuli vain vähän vettä, mutta jonkin verran ilmaa, pikadiagnoosi oli jonkinlainen solmu letkussa. Totesin, että tällä paketilla nyt mennään ja palataan veden pariin seuraavassa huollossa sitten kun geelipullo pitää joka tapauksessa vaihtaa toiseen, esivalmisteltuun pulloon. Kokeilin muutaman kerran reppua käsillä ja totesin, että ilmoja pois ottaessa olivat repun ulkotaskussa olleet tavarat ja takki luiskahtaneet juomarakon alle ja nyt ne käänsivät letkua jostain kohdasta vähän turhan rajusti.
Ensimmäisen huollon jälkeen oli askel vähän tahmea vaikka jonkinlainen juoksuvauhti löytyikin. Olin hukannut tässä kohdassa sopivan vauhdin tarjonneen seuran, jota lähdin pikkuhiljaa tavoittelemaan omaa vauhtiani. Melko märkää olivat seuraavat kilometrit, mutta tässä vaiheessa ei kenkien kastuminen paljon harmittanut, ajoittain tosin piti kopistaa kengät kallion päällä puhtaiksi mudasta etteivät ne luistaneet liikaa. n. 20km kohdalla maha murahti siihen malliin, että sinne olisi laitettava jotain syötävää, kaivoin liivin taskusta vanhan energiapatukan puolikkaan ja järsin siitä n. puolet suuhuni. Maha kiitti melko tyytyväisenä eväästä, mutta teki samalla olosta hieman tukalan. Olin muutamalla treenilenkillä kesän aikana saanut mahan sekaisin matkalla syömisestä ja pelkäsin, että nyt kävisi samalla tavalla. Onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui melko nopeasti ja pystyin palaamaan normaaliin juoksutahtiin. 25km kohdalla, suurinpiirtein Suolikkaan tienoilla astuin märkään kohtaan mihin jalka upposi sen verran, että ylös saamiseen piti tehdä nykäisevä liike, tämä ei ollut päivän paras idea kun oikean jalan pohje reagoi tilanteeseen orastavalla krampilla ja esti täysipainoisen juoksemisen. Reilun kilometrin verran piti ottaa aika rauhassa ja varoa repiviä liikkeitä ja taas oltiin juoksukunnossa.
26km huollossa vaihdoin geelipullon uuteen, otin hieman vettä pulloihin ja korjasin rakon letkuongelman siirtelemällä tavaroita repussa. Matka jatkui edellistä huoltoa mukavammin ja oma juoksuvauhti löytyi nopeasti. Huollot ovat jotenkin kaaottisia paikkoja kun nopeasti pitäisi tehdä kaikki asiat ja kuitenkaan ei ole aina selvää itselle, että mitä kaikkea pitikään tehdä. Kilometri etenivät nopeasti ja pohdin vain mielessäni, että 33km kohdalla ollaan jo niin lähellä maalia, että siinä voi ruveta vähän kiristämään vauhtia voimien mukaan. Oikeasti voimat olivat huvenneet jo 30km kohdalla aika tehokkaasti ja oltiin siirrytty tilaan missä vauhti pidetään tahdon voimalla. Oikea etureisi tuntui aika kireältä ja voimattomalta pitkän aikaa ja pelkäsin, että jossain mäessä voimat vain yksinkertaisesti loppuvat jaloista, pyrin kuitenkin pitämään vauhdin omasta mielestäni riittävänä ja seurasin kellosta sykkeitä etten alkanut valumaan liikaa mukavuusalueelle.
33km huollossa oli huikeaa nähdä tuttuja kasvoja ja saada pullot täytettyä, näillä fiiliksillä ja voimilla pystyin painamaan viimeiset 10km. Vauhti ei enää tässä vaiheessa mikään kauhean huikea ollut, mutta pyrin kuitenkin pitämään sen tasaisen ja kiihdyttämään sen minkä kintuista sain irti. Mitään hyytymistä ei syntynyt ja pystyin pitämään vauhdin aika hyvänä loppuun saakka. 4km ennen maalia alkavat äänet kisakeskuksesta jo kuulumaan ja siinä vaiheessa on hyvä siivittää oma vauhti siihen maksimiin millä jaksaa loppuun saakka. Yritin pitää oman sijoituksen kehitystä positiivisena ja saada vähän selkiä kiinni vaikka takaa tuli ohi vielä kovempia kirittäjiä. Sellainen huomio tuli tehtyä, että loppumatkasta oli huomattavan paljon vähemmän kävelijöitä rikkinäisillä jaloilla kuin edellisenä vuotena.
Hetken kuluttua olikin sitten jo maalisuora näkyvissä ja pystyin antamaan jaloista vielä sen mitä niistä oli tarjottavaa, ei se paljoa ollut, mutta pääseepähän maaliin kaikkensa antaneena vaikka se ei enää sijoitukseen vaikutakaan. :)
Fiilikset
Kyllähän nämä tapahtumat ovat aivan huikeita, kaikki asiat toimivat, järjestelyistä ja infon kulkemisesta ei jää mitään nuristavaa ja vapaaehtoiset sekä järjestäjät ovat ihan parhaita. :)
Itselle oikeastaan harmistuslistalle jäi liian aikainen poistuminen tapahtumapaikalta kun iltaohjelmaakin olisi ollut tarjolla.
Sauna ja järvi on mahtava yhdistelmä tällaisen kipittelyn jälkeen ja saunojakin oli varsin riittävästi käytössä.
Iso kiitos jälleen kerran kaikille tapahtuman järjestämiseen ja mahdollistamiseen osallistuneille, näissä on ilo käydä ja toivottavasti tänäkin vuonna saatiin suuri kolehti hyväntekeväisyyteen.
Matkan statistiikkaa kuntoilijan näkökulmasta |
Varusteet ja eväät
- Kengät: Inov-8 Trailroc 245
- Sukat: Compressport trail sock (nyt niissä on reikä ja joutavat roskiin)
- Säärystimet: Compressport R2
- Housut: Compressport trails shorts v2
- Paita: Under Armour treenipaita (ei kovin kätevä, kun rullaili jatkuvasti itseään ylös erityisesti juomarepun kanssa)
- Irtohihat: McDavid kompressiohihat
- Kello: Polar V800
- Lippa: Compressport visor ultralight
- Aurinkolasit: Onewayn tarjouslasit budget sportista
- Reppu: Salomon S-lab ADV skin3 12, 2x0,5l softflask + 2l rakko
- 10kpl High 5 geelejä(1,6dl geeliä per 3,4 dl vettä = 5 pussia geeliä per 0,5l pullo
- Elektrolyyttitabletteja 1 kpl
- 2 suolatablettia (1/1,5h)
- 0,5 maxim energiapatukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti