Karhunkierros 2021 - 83km
Ilon kautta päätyyn
Yhdistimme reissun pieneen kevätlomaan Rukan maisemissa ja sain samalla mahdollisuuden tehdä ns. määräviikon ilman hirveää puristamista. Tarkoituksena oli tehdä pitkiä lenkkejä n. joka toinen päivä ja täyttää 200km viikko sitten Karhunkierroksella 83km leppoisasti hölkäten. Viikko onnistui mukavasti ja siihen mahtui retkeilyä Hossassa sekä Ranuan eläinpuiston visiitti ja parin uuden kunnan lisääminen kätkökartalle.
Keli oli Rukalle saavuttaessa melko hyytävä ja märkä, Talvijärvessä oli vielä jäät ja Rukan rinteetkin olivat lähes kokovalkoiset. Pikkuhiljaa viikon aikana lämmöt kuitenkin nousivat ja märkä maa alkoi kuivumaan.
Kävin eri päivinä tutkimassa hieman kisareittiä eri kohdista ja yhdistelin siihen sitten muuta säätöä reitin ulkopuolelta. 40km lenkkeihin meni n. 6h, joten vauhti ei ollut päätä huimaavaa ja yritinkin tarkoituksella pitää tehot hyvin kevyinä jotta perjantaina riittäisi jalkaa koko matkan liikkumiseen. Samalla tuli hyvä mielikuva mäistä ja vesistöistä, joten reitti ei hirveästi pääsisi yllättämään.
Perjantai - Starttipäivä
Perjantai alkoi vähän mustissa merkeissä niskojen ja selän juiliessa armottomasti. Olo oli hetkittäin niin heikko että ajattelin startin jäävän väliin kokonaan. Aamujumppa, hierontaa, pyörittelyä, Panadolia ja vähän kahvia niin olo saatiin paranemaan sen verran että pystyin lähtemään verkkalenkille hakemaan numeroita ja muita kisakamoja.
Hölkkäsin mökiltä hiihtostadionille missä oli melko väljää, mutta musiikki pauhasi ja kisatunnelma oli rakentumassa. Aamun klo. 8 perusmatkan startti oli jäänyt välistä päänsäryn vuoksi ja olin huomattavan paljon myöhemmin vasta liikkeellä. Näin Janin kylällä ja kävimme pienellä lenkillä herättelemässä yön kangistamia jalkoja. Hetken aikaa jutustelua tuttujen kanssa ja kuulumisten vaihtamista minkä jälkeen olinkin valmis hölkkäämään mökille syömään vähän ruokaa ja lepäilemään.
Tässä välissä oli hyvä pakata juoksukamat iltaa varten valmiiksi ja laittaa dropbagiin tarvittavat kamat. Suunnitelma oli ottaa starttiin minimimäärä kamaa mitä ensimmäiselle 3h pätkälle tarvitsee ja Oulangasta sitten loppureissun eväät kantoon, sparebagissa ei mitään ylimääräistä vaan repusta tyhjät pullot säkkiin ja säkin sisältö mukaan ilman ihmettelyä.
Ilta sujuikin melko rauhallisissa tunnelmissa, yritin syödä ruokaa pitkin iltaa pienissä erissä yhden ison annoksen sijaan ja välillä kävin pötköttelemässä sängyssä. Kisakamat oli jo pakattu valmiiksi, joten ohjelmassa oli vain odottelua.
Kello alkoi lähestyä bussin lähtöaikaa, heitin kamat niskaan ja hyppäsin autoon. Kurvasimme Hotellin kääntöpaikalle pari minuuttia ennen bussin lähtöaikaa ja pääsin kävelemään suoraan bussiin sisään ja istumaan, sitten alkoihin jo tuttu matka kohti Hautajärveä. Bussimatka meni melko nopeasti, hieman hiljaista väkeä oli jostain syystä aiempiin reissuihini verrattuna, liekö syynä käytössä olleet maskit mitkä eivät tehneet kenenkään olosta erityisen mukavaa.
Päästyämme perille, pieni kamojen välppäys, banaanin pupellus ja kassin heitto kärryyn. Tein samalla päätöksen että reissu menisi ilman otsalamppua koska yöstä oli tulossa kirkas ja mitään satavaa ei ollut ennusteessa. Liukuvalla lähdöllä kiitokset starttihenkilökunnalle ja matka kohti Rukaa alkoi. Kello taisi olla melko tasan 23 kun pääsin liikkeelle. Liivi oli kevyt selässä ja jalkakin tuntui kevyeltä, ajattelin että mennään rauhassa omaa vauhtia ja se saa olla päivän vauhti. Ideana saada kasaan vain hyvä, ehjä ja pitkä lenkki. Takaraivossa tosin kolkutti ajatus että Jani on lähtenyt n. 20min aikaisemmin, joten voisi olla mahdollista saada hänet kiinni Oulankaan mennessä ja jatkaa siitä sitten yhtä kyytiä eteenpäin rauhallista tahtia.
Melko nopeasti rupesin saamaan ihmisiä ja jonoja kiinni, osassa paikkoja ohittaminen oli helpompaa ja välillä joutui ottamaan hieman kauempaa metsän kautta. Toivottavasti kukaan ei säikähtänyt liian pahasti kun vierestä painoi joku menemään ohi. Aina ei ollut mahdollisuuksia ennakkovaroitella ohitusta kun letkaa oli pitkästi, mutta yritin kovasti katsoa paikkoja joissa ohittaminen oli helppoa ja turvallista.
Muutaman tunnin rennon reippaan jolkottelun jälkeen alkoi yö selkeästi lähestymään ja oloa piti oikoa suolalla, syömisellä sekä nesteellä. Melko nopeasti orastava huono olo taittuikin ja pystyin jatkamaan sujuvasti samaa vauhtia eteenpäin. Matkalla näin muutamia tuttuja perusmatkan menijöitä joiden kanssa on aina mukava vaihtaa kuulumisia polun päällä. Omalla reissulla ei ole niin kiire etteikö ehtisi kysymään miten toisella on reissu mennyt ja miltä homma näyttää.
Oulanka rupesi lähestymään ja reilun kilometrin ennen huoltoa sain Janin kiinni. Hänellä oli varsin hyvävoimaisen oloinen meno, joten hölkkäsimme huoltoon yhtä matkaa. Oulangan huolto olikin aamuyön tunteina sellainen jäinen helvetti ettei vähään aikaan toista ole tullut vastaan. Jatkuva tuuli, hikiset kamat ja lähes 0 asteinen ilma pakottivat toimimaan melko nopeasti vaikka vaihdoinkin kuulumisia muiden juoksijoiden kanssa. Aikaa huoltoon meni 9 minuuttia, mikä on todella paljon ottaen huomioon etten tehnyt siellä oikeastaan mitään kovin järkevää. Sanoin Janille että nyt pitää mennä tai jäädymme pystyyn ja hän liittyi seuraani kohti Basecampin huoltoa.
Oulangasta tarttuneen kohmeen sulattaminen kesti melkein puoli tuntia että sormissa alkoi olemaan lämmin ja ettei ollut kylmän tunnetta missään kohdassa kehoa. Ohittelimme pikkuhiljaa edessä meneviä juoksijoita ja pystyimme pitämään maltillista vauhtia. Päästyämme Oulankajoen varresta kohti Kitkajokea, kohtaan missä juurakkoa riittää, alkoi Janilla olemaan polven kanssa pieniä haasteita ja vauhtimme tippui pikkuhiljaa kävelyvauhtiin.
En halunnut olla stressaamassa Jania vauhdista ja hän ei halunnut hidastella minua, joten sovimme että minä jatkan matkaani ja hän tulee omaa tahtiaan ja fiiliksen mukaan. Näin irtosin reippaseen etenemiseen kohti basecampia kun kävely oli palauttanut olon varsin hyväksi ja energiseksi. Basecampin huolto oli hyvin pikainen, yksi mandariini, sipsejä, vähän kuulumisten vaihtoa perusmatkan menijöiden kanssa ja pari banaaninpalaa kantoon sekä vesipullojen täyttö, sitten oltiin valmiita menemään taas.
Basecampin jälkeen alkoi näkymään lammikoissa jääriitettä, joten yöllä oli tosiaan ollut melko kylmä. Sain muutamia pitkän matkan menijöitä kiinni, kuulumisten kyselyä ja tsemppien toivottelua heidän kanssaan. 83K matkan taivaltajia näkyi myös, osa paremmissa voimissa ja osa vähän heikommassa hapessa kohti Rukaa taivaltaen. Toivotin tsemppejä kovasti reissuun, toivottavasti V-käyrä ei tsempeistä hirveästi kohonnut vaan tuotti enemmän positiivista energiaa.
Sain Petran kiinni ja pystyin kertomaan että perässä tuleva seuraava oli melkoisen kaukana ja ettei olisi ihan älytöntä hoppua, hän oli tässä vaiheessa perusmatkalla naisten 3. Konttaiselle tultaessa mäet olivat onneksi aiemmalta viikolta hyvässä muistissa eikä tullut harmitusta vaikka mäkiä olikin useampi peräkkäin.
Olin huomannut matkalla ilmiön että oman kelloni sykkeet sekosivat useamman kerran kun ohittelin porukkaa, ilmeisesti kello rupesi kuuntelemaan muiden vöitä ja näytti mitä sattui. Todella ärsyttävä ilmiö koska oikean sykkeen saaminen kelloon näkyviin vaati aina pientä säätöä.
Valtavaaralta laitoin viestiä kotijoukoille että tulevat vastaan hetken päästä. Hirveän kauaa ei viitsinyt ylhäällä aikaa viettää tuulen ollessa melko raaka ja ilma ei ollut kovinkaan paljon lämmennyt. Vastaan tuli muutamia retkeilijöitä ja toivottelin vielä hyvät huomenet oman reissun ollessa jo loppusuoralla ja Rukan näkyessä.
Rukan nousussa oli muutama hieman uupunut hahmo jotka hienosti tsemppasivat vielä viimeiset metrit kohti loppulaskua, selkeästi reissulle oli annettu kaikki paukut ja se on aina kova suoritus! Rukan päältä oli sitten hyvä tiputella alas kohti hiihtostadionia, pieni herkistyminen tuli kun vastassa oli tuttuja ja reissu oli mennyt niin hienosti. Olen kovin kiitollinen että voin harrastaa ja käyttää merkittäviä määriä aikaa treenaamiseen. Ilman tukea kotoa tämä ei olisi mahdollista.
Kello pysähtyi hyvään aikaan, 11:02:11, moni spekuloi että nopeamminkin olisi päässyt, mutta tällä kertaa hauska juoksu hyvällä fiiliksellä pitkän treeniviikon päätteeksi riitti tällaiseen ja olen siihen itse kovin tyytyväinen. Oma ajatus alunperin oli retkeillä reissu jonnekin 12-14h hujakoille joten tulos meni huomattavan paljon paremmin kuin uskalsin toivoa ja viikon 210km tulivat ilman hampaiden kiristelyä.
