5.5.2016
Kisakauden aloitus on aina jännittävää, ihan sama kuinka paljon on harjoitellut ja tietää olevansa kunnossa. Tällä kertaa harjoitusputki tähtää enemmän Karhunkierroksen 80K reissulle ja tämä tapahtuma sattui osumaan harmittavasti juuri toiselle peräkkäiselle 100K viikolle, joten ihan kaikkea ei jaloista voinut antaa, vaan tarkoituksena oli ottaa lenkki PK:n kannalta ja säästellä paikkoja.
Keli oli jo pitkin viikkoa loistava, 20 astetta ja aurinkoista joka päivä, joten edellytyksen hienolle päivälle olivat olemassa heti aamusta kun otin pyörän alle ja lähdin polkemaan kohti kisakeskusta. Ajattelin, että en viitsi polkea Kunnarlantien vartta missä kaikki muu liikenne menee kohti Pirttimäkeä, vaan poljen takana meneviä hiekkapohjaisia kuntopolkuja turhien onnettomuuksien välttämiseksi. Tällä tavoin vähän kiertämällä matkaa fillarilla tuli 16km suoran 11km sijaan ja mäkiä oli jonkin verran enemmän tarjolla. Viikon lenkeistä väsyneet jalat kiittelivät tästä ratkaisusta, mutta olipahan ainakin poltettu ensimmäiset maitohapot ja lämmitelty lihaksia.
Heti kisapaikalle saavuttuani alkoi näkymään tuttuja, mikä on aina ilahduttavaa. Vanha koulukaveri 15 vuoden takaa sattui osumaan kohdalle ja jutustelimme vähän niitä näitä. Myös Tawastia Trail Clubin muutama tuttu hahmo oli paikalla, joten lyöttäydyin seuraan kyselemättä sen enempää lupia. Kamojen vaihto oli nopea, kotona olin jo laittanut suurimman osan varusteista päälle ja nyt piti vain teipata jalat sekä vaihtaa kengät. Tämän jälkeen oli aika viedä varusteet narikkaan mihin oli muodostunut aika railakkaan kokoinen jono tässä vaiheessa vaikka ensimmäiseen lähtöön oli vielä reilu puoli tuntia aikaa.
Odottelevan aika on pitkä väittävät, mutta ei polkujuoksutapahtumassa missä kaikki ovat hyvällä tuulella ja juttu luistaa kun on yhteinen aihe mistä jutustella. Erityisesti tulevat tapahtumat olivat ihmisillä mielessä kun Karhunkierros alkaa lähentymään ja treenit ovat saavuttaneet pikkuhiljaa huippunsa.
Bodom trailin reitti 2016
Lähtöryhmäksi oli tänän vuonna valikoitunut 2. ryhmä viimevuotisen 5. sijaan missä joutui jatkuvalla syötöllä ohittelemaan edessä meneviä kramppeihin saakka. Lähtöhetken koittaessa letka lähti pikkuhiljaa kohti Pirttimäen kuntopolkuja yleisön kannustaessa lähtijöitä (tuli vieläkin kylmät väreet, kiitos kaikille. :). Letka eteni kohtuullisen rauhallista tahtia ihmisten etsiessä omaa paikkaansa ja vauhtiaan etenemiseen. Ensimmäisen kilometrin jälkeen reitti siirtyi polulle missä ihmisillä sitten loppuikin vauhti kesken ja jono pysähtyi, jouduin ottamaan käyttöön ryteikön puolella menevän kaistan vauhdin pitämiseksi ja törmäilyn välttämiseksi. Muutamassa seuraavassa alamäessä tapahtui samantyyppisiä ilmiöitä ja mäkeä alas juosseet joutuivat aika kovasti väistelemään edessä meneviä.
Pikkuhiljaa meno tasaantui ja pääsin juoksemaan omaa rauhallista tahtia ja katsomaan askelia hieman tarkemmin kuin peesatessa. Ohittelin satunnaisia menijöitä edessä, mutta takaa tuli huomattavan paljon kovempaa juosseita jatkuvalla syötöllä ohitse. Totesin itselleni, että tänään on kevyt pitkä maastolenkki, ei varsinainen kisapäivä, eli ei aleta repimään, vaan varmistetaan, että päästään maaliin ilman ongelmia. Kosteikkoja matkalla riitti ja niiden väistelyn pystyi lopettamaan jo ensimmäisen kilometrin jälkeen, sen jälkeen painoin vain kaikista kohdista läpi tasaista vauhtia ilman kiertelyä. Muta ja vesi oli mukavan virkistävää reisille ja nilkoille, joten aika vähän haittapuolia siitä onnistuin mennessä keksimään.
Ensimmäinen 12km mentiin aika huomaamatta ja itselle ei siitä jäänyt hirveästi mieleen kun voimia riitti ja meno oli kohtuullisen kevyttä. Maalialueella oli aika kaataa vettä reilusti päähän ja niskaan lämmön kohotessa. Muutama kulaus meni vatsaankin, mutta tankkaus oli hoitunut matkalla liiveissä olleista kahdesta softflaskista, joista toinen on ladattu geeleillä suhteessa 1:4, eli desi geeliä ja 4 desiä vettä, näin geelistä tulee mukavan juoksevaa eikä sitä tarvitse erikseen huuhdella alas millään. Toisessa pullossa pidän mukana elektrolyyttijuomaa mikä ei ole hirveän makeaa, vaan menee veden korvikkeena. Juoksuliivin taskuissa tulee mukana välttämättömän EA-varusteet, vessapaperia sekä lääkkeet(maitohappoa ja särkylääkkeitä) ja suolat.
Jälkimmäinen 9km, eli "mudat ja sotkut" on varsin hauska, mutta raskaahko pätkä painaa läpi lampareista kenkien painaessa tonnin verran ja varpaiden saadessa ilmaisen mutahoidon. Tällä pätkällä alkoi jo ajoittain tuntumaan selkeää väsymystä jaloissa, mutta ylämäet taktiikan mukaisesti kävellen pysyivät sykkeet kohtuullisuuden rajoissa, eikä väsymys päässyt haittaamaan juoksemista. Fiilis oli vähän sama kuin Tuomas Sovijärven yhteislenkeillä, hyvä, mutta onnellinen. :)
Kilometrit etenivät omaa tahtiaan ja yritin pitää höyryveturimaista etenemistä päällä, ei lujaa, mutta tasainen vääntö jatkuvasti. n. 17km kohdalla, ohittaessamme Hynkänlampea loivaan alamäkeen olin tankkaamassa hieman nestettä ja suolaa, samalla katsoin jalkoihin etten kompastu mihinkään, mutta en nostanut päätä riittävästi, että olisin nähnyt pään korkeudella ollutta poikittaista koivunrunkoa, vaan juoksin suoraan otsan siihen ja tipuin suorilta jaloilta selälleni polulle. Hetki meni tajuta miten päin maailma on ja konttasin polun sivuun jos takaa olisi ollut tulossa letka, niin en ainakaan olisi jaloissa makaamassa. Ohi juossut kilpatoveri kysyi, että oliko kaikki ok ja vastasin kohtuullisen automaattisesti, että kaikki kunnossa. Nousin ylös ja tunnustelin, että päästä ei ole irronnut osia ja maailma ei pyöri turhan pahasti. Seuraavan kilometrin tunnustelin menoa aika varovasti ja pohdin, että tarvitseeko tässä vielä keskeyttää seuraavaan huoltoon jos olo heikkenee. Onneksi olo parani nopeasti ja päästä löytyi vain orastava kuhmu lipan pehmustetun otsaosan takaata, joten huokaisin helpotuksesta ja totesin käyväni maalissa hakemassa jääpussin turvotukseen.
Loppumatkan aika meni siivillä satunnaisten juoksijoiden kanssa rupatellessa, itse ohitellessa ja muita ohi päästäessä kunnessa matkaa oli jäljellä enää pari kilometriä. Olin tehnyt suunnitelman ja lupauksen, että tänään ei revitä eikä juosta mitään loppukirejä, vaan tasaista tahtia maaliin hyvillä voimilla, että jaksaa vielä polkea kotiinkin. Kuitenkin viimeisen tonnin koittaessa, ei mieli malttanut olla kokeilematta mitä jaloissa oli jäljellä ja kyllähän sieltä löytyi pitkä ja rento askel mikä siivitti hyvään vauhtiin, keuhkot eivät kuitenkaan olleet enää maalisuoralla ihan mukana ja hapenotto oli vähän niin ja näin, eli puklahan siitä tuli kun maaliin pääsi. Kello pysähtyi aikaan 2:33:04, eli viime vuodesta lähti joitain kymmeniä minuutteja ja fiilis oli aika paljon parempi kuin vuosi sitten, kehitys kehittyy.
Tulos ei ollut alkuperäisen, talvella asetetun mukainen, mutta olen siihen silti varsin tyytyväinen ottaen ajankohdan huomioon.
Yleistä tapahtumasta
Loistavat järjestelyt, kaikki toimii todella hyvin. Sää oli suosiollinen, ehkä vähän raskas jos ei ollut valmistautunut suolalla ja riittävällä määrällä omaa juomaa. Tunnelma Bodom traililla on kyllä parhautta, kaikki kannustavat toisiaan ja juoksijat ovat yhtä porukkaa, jos et ole siis vielä kokeillut polkujuoksua, voin suositella lajia lämpimästi, varsin erilaista tasaisen tamppaamiseen verrattuna. :)
Loppuun kiitos tapahtuman järjestäjäneelle Classic Trails Finland ry:lle, kaikille vapaaehtoisille ja tapahtuman parissa toimineille, ilman teitä tällaisia ei olisi, arvostan suuresti. Kiitokset myös yleisölle ja kameramiehille jotka jaksoivat päivystää polun varressa kannustamassa ja ottamassa kuvia juoksijoista. :)
Polkujuoksuterveisin
-Toni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti