Buff trail tour, Grande Finale - Vaarojen maraton

Vaarojen maraton - Buff trail tourin päätöskisa

 

www.vaarojenmaraton.fi

 

Harjoittelu tapahtumaa varten

Treenaaminen tänne oli ehkä vähän sillisalaattia ja suunta pikkasen hukassa. Tein Nuuksio Classicin jälkeen kattavasti kaikennäköistä, kuten esim. Lassen hölkän puolikkaan maratonin palauttavana lenkkinä. Jotenkin sellaista selkeää suunnitelmaa ei ollut ja yritin vain pitää kiinni lenkkimääristä ja rytmistä. Mukaan tullut salibandyn pelaaminen sotki viikkojen aikatauluja, mutta kyllä sillä varmasti on myös positiivista treenivaikutusta nopeuteen tulevissa tapahtumissa. Fillarin selässä tuli oltua ja pitkiäkin lenkkejä vaikeassa maastossa treenattua.

Matka ja valmistautuminen

Lähdin jo torstaina ajelemaan kohti Kolia pk-seudulta, matkalla oli pieni lenksu Kuopion kautta veljeä moikkaamaan. Lepopäivä kohtuullisen lähellä oli kyllä varsin mukava asia kun paikalle ei tarvinnut ajaa suoraan kotoa 6h matkaa. Tankkailin pikkuhiljaa nestettä ja ruokaa kehoon sekä pohdin juoksua ja sen rytmiä, aika tohinalla meni perjantai sitten kuitenkin kaikenlaisen puuhastelun merkeissä ja olikin aika siirtyä kohti kisakeskusta. Pitkin päivää olin seurannut ennusteita Valio-myrskyn voimakkuudesta ja matkalla pääsin toteamaan hieman sen voimia, vaikka varsinaiseen myrskyyn oli vielä aikaa reilusti. Ajattelin pysähtyä matkalla poimimaan muutaman geokätkön ja samalla uuden kunnan kartalle, mutta jo ensimmäisellä kätköllä pellon reunassa kävi selväksi, että silloin kun männyistä sataa alas paksuimmat oksat, niin ihmisen paikka ei ole etsimässä kätköä sen juurelta. Luikin siis kiltisti takaisin autoon ja kurvasin kohti Kolia ilman löytöjä.

Ajoin suoraan majoitukseen tiputtamaan kamat pois kyydistä ja täyttämään tarvittavat paperit, missä tapasinkin nopeasti edelliseltä vuodelta tutut Yvonnen ja Julian, jotka tosin olivat tulleet eri kyydeillä, mutta saapuivat paikalle kuitenkin lähes samaan aikaan. Huikeaa tavata samat ihmiset peräkkäisinä vuosina samoissa merkeissä, pystyy jatkamaan suurinpiirtein samoista jutuista kuin mihin viimeksi jäätiin. Nopeiden tervehtimisten jälkeen olikin aika lähteä kisakeskukseen ja hotellille syömään. Lappuja hakiessa hyvän päivän moikkaukset tutuille naamoille ja siitä sitten myyntipisteiden ihmettelyn kautta hotellin buffaan syömään salamipastaa. Heti sisään astuessa bongasin Pallakselta tuttuja naamoja ja lyöttäydyin tylysti seuraan nauttimaan illallista. Jorisimme niitä näitä tapahtumista ja paikalle saapui enemmänkin tuttuja, polkujuoksijat ovat kyllä huikeata porukkaa. KPK24/7, HTRC, LTRC ja muut porukat sulautuvat yhdeksi iloisesti rupattelevaksi joukkioksi joita yhdistää rakkaus lajiin. Todella paljon kisaturisteina mukaan lähteneitä, kiitokset kaikille niille sitkeille jotka tulevat mukaan kannustamaan juoksijoita.

Ruoan perään olikin sitten aika lähteä valmistautumaan ja laittamaan kamat kasaan aamua varten. Tässä vaiheessa olikin jo kaikilla tiedossa, että klo. 00:00 suunniteltu 130km lähtö oli peruttu myrskyn vuoksi. Tuuli heilutti reilusti puita ja oksia sateli pitkin paikkoja kun luontoäiti purki turhautumistaan. Majoituksessa olikin aika laittaa reppuun kaikki valmiiksi, viritellä isogeelit aamua varten ja yrittää saada huone sellaiseen järjestykseen, että aamulla voisi vähän väsyneenäkin vain ottaa tavarat ja poistua kohti Kolin rinteitä.

Kisa

Aamupalaksi tankkasin sopivasti puuroa ja leipää. Edellisen illan pastamätöt pitivät huolen, ettei nälkä ollut päässyt yltymään kovin kovaksi vielä aamuun mennessä.

Autolla alaparkkiin ja hissillä ylös. Aamu oli varsin kolea ja hississä viima kyllä jäähdytti tehokkaasti. Viimeiset koomailut ja kamojen virittelyt auditoriossa pienen fiilistelyn kera ja vielä muutamien tuttujen kanssa tapahtumasta ajatusten vaihtoa. Tankkaus oli onnistunut kohtuullisesti, vessassa piti käydä tasaisesti tyhjentämässä, joten uutta nestettä ei juuri ennen juoksua ollut tarve työntää sisään. Yhden banaanin söin vielä 45min ennen lähtöä, jotta ei olisi heti nälkä kun päästäisiin liikkeelle. Reilu 10 minuuttia ennen lähtöä oli aika lasketutua aulaan ja siitä kohti lähtöaluetta. Aulassa tapasin Ritvan, jo viimesyksyltä tutun kasvon jonka kanssa juoksimme pitkän pätkän 2014 reissua ja olimme tavanneet pitkin kautta eri tapahtumissa moikkaillen ja ajatuksia vaihtaen. Tälläkin kertaa kävimme kisaa lyhyesti läpi ennakkoon ja pohdimme, että mikä kaikki voisi mennä metsään aina nakkisormista jalkojen kramppaamiseen.

Sitten olikin aika liikahtaa lähtöalueelle, tässä vaiheessa olin hukannut jo kaikki vähänkään tutut kasvot ja lämmittelin yksinäni parkkipaikalla. Ensimmäinen, ns. kuuma ryhmä lähti liikkeelle ja oma lähtö olisi sitten 10 minuutin päästä, aikahaarukkana 5-6h. Jännitys kohosi hieman, mutta olo oli kuitenkin aika levollinen. Rupeaa olemaan tapana, että sykkeet nousevat jännityksestä ennen starttia jo 120bpm-tasolle josta ei sitten ihan hetkeen lasketakaan alas. Viimein alkoi lähtölaskenta ja sumutorven saattelemana pääsimme lähtemään ruuhkaiselle polulle. Lähdössä massa puristuu polulle suppiloon, jolloin kärjen taakse jäävät joutuvat hidastamaan vauhdin kävelytasolle kunnes jono rupeaa jälleen vetämään. Pikkuhiljaa aloimme päästä juoksurytmiin kiinni ja homma rupesi etenemään.

Alkujännitystä silmissä lähtöalueella

Jostain syystä jalat eivät kuitenkaan tuntuneet kovin levänneiltä ja olo oli muutenkin hieman tukkoinen. Pohdin juostessa syntyjä syviä ja mietin, että voisikohan homman keskeyttää jos se ei ala maistumaan. Junttasin kuitenkin menemään kohtuullisella energialla ja ohittelin alamäissä hitaampia juoksijoita. Juoksu ei kuitenkaan oikein lähtenyt rullaamaan ja 20 kilometriä tuntuivat todella tuskaisilta. Polut olivat kohtuullisessa kunnossa ja ajoittain päästiin juoksemaan vähän teknisempiä pätkiä. Menin kuitenkin aika nollat taulussa eteenpäin ja pohdin kaikenmoisia, oikeastaan sellainen huomio tuli siinä tehtyä, että sijoitan usein oikean jalan vaikeissa kohdissa ensin, minkä vuoksi se rasittuu enemmän. Keskityin tämän korjailuun ja ylittelin kiviä tarkoituksella vasemmalla jalalla oikean sijaan.

Kiviniemin lautalle tullessa oli rannassa juuri vene johon mahtui yksi kyytiin, loikkasin nopeasti veneeseen ja olin kiitollinen, että tällä kertaa ei tarvinnut jonottaa lainkaan. Venematka oli kuitenkin aika lyhyt lepo edessä olevaan matkaan verrattuna, ja sitten olikin aika kömpiä ylös rannalle, kiittää kyydistä ja ottaa vastaan yleisön kannustus kiitollisena. Kiviniemen huolto oli nopea pyrähdys, puoli mukia vettä ja repusta hieman energiapatukkaa.

Ryläyksen tienoilla ja mäissä aloin heräilemään juoksuun ja maku parani samalla huomattavasti. Olimme olleet ensimmäiset 15km lähes hiljaa, mutta nyt löytyi hieman juttuseuraa ja pystyi juttelemaan niitänäitä ihmisten kanssa, minkä ansiosta matkakin rupesi taittumaan nopeammin. Ryläyksen mäet menivät osittain jonossa teputellessa ja ajoittain paremmalla alamäkitekniikalla pientä kaulaa nykäisten. Ajoittain mutaista polkua oli tarjolla reilusti, mutta reippaalla askeleella ja pienellä jalkojen sijoittelulla pääsi mudan päällä loikkimaan eteenpäin sujuvasti. Nastat purivat pitkoksiin ja kallioon kohtuullisen hyvin, mutta kivien ja juurien päällä oli suuria vaikeuksia, minkä takia niiden päälle astumista piti välttää lähes kokonaan. Sattuipa matkalla sellainenkin vahinko, että kaivoin repun taskusta pussin jossa oli elektrolyytitabletteja sekä suolatabletteja, jostain syystä sekaan oli kuitenkin eksynyt tasan saman kokoinen ja muotoinen särkylääke, joka meni suusta alas ja tajusin tilanteen vasta kun tabletin sulaessa ei suolan mausta ollut häivääkään.

Kyllä se juoksu ryläyksen pitkoksilla taas maistui (Kuva Harri Pasanen)

32km kohdalla oli tarjolla taas hiekkatietä ja huolto. Otin repusta tuoreen geelipullon ja hieman vettä geelipulloon, minkä jälkeen pääsin jatkamaan matkaa eteenpäin. Olin jo tässä vaiheessa sahannut edestakaisin muutaman muun juoksijan kanssa vuorotellen siten, että oma juoksuni toimi teknisellä polulla ja vastaavasti heillä juoksu kulki huomattavan lujaa tasamaalla. Näin sitä oppi myös hiekkatiellä kuullun perusteella päättelemään oliko takaa tulossa ohi tuttu vai tuntematon juoksija. Olin tankannut koko matkan vettä ja geelejä sekä kaivanut muutaman karkin myös repusta, eikä oikeastaan enempää tehnyt mieli. Tieosuuksien tallaaminen maistui kohtuullisen puulta pitkien suorien vuoksi missä näki odottavaan mäkeen, mutta tokihan niiden aikavaikutus oli merkittävä, joten en ole varma kuuluisiko niistä valittaa.

Kohta edessä häämöttivät viimeiset nousut, ensin jo valenousuksi ristitty laskettelurinteen sakkolenkki missä menimme letkassa ylös ja pääsin kuittaamaan koko porukan alamäen hieman rymistelyä vaativassa alamäessä, mutta tokihan sitten viimeiseen nousuun käännyttäessä minut juostiin jo kiinni taas. Mäki oli aikamoista tunkkausta eikä juoksuaskeleiden ottaminen oikeastaan tullut edes mieleen, tiesin kyllä kohdat missä olisi mahdollista yrittää juosta ja kun otin pari ensimmäistä askelta, oli oikean pohkeen ja vasemman etureiden alapään kramppaaminen ratkaisevan lähellä. Päätin näistä merkeistä vetää vielä yhden suolanapin, jotta voisin varmistaa maaliin pääsemisen eikä tarvitsisi jäädä mäkeen vollottamaan jumissa olevien jalkojen kanssa. Tuntui että hyvävoimaisia juoksijoita meni ohi jonkinlainen määrä ja harmitti ettei omissa jaloissa ja päässä ollut tarvittavaa tahtoa runttaamiseen. Olin asettanut aikatavoitteen alle 6h kohdalle ja siinä tahdissa oltiin vahvasti, joten en halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä repimällä jaloista enää sellaista mitä siellä ei ollut. Kohta alkoi väen määrä lisääntymään ja maali lähestymään, takanani tullut Jukka(?) sai suuret kannustukset ja tsemppaukset yleisöltä ja päätin ottaa niistä vielä kaiken irti kun maali näkyi ja juosta Usain Boltin jalanjäljissä viimeiset kymmenet metrit niin lujaa pitkällä askeleella kuin sain irti ja kyllä tuntui hyvältä ylittää maaliviiva ehjänä.

Halaukset matkaa viimeiset kilometrit yhdessä taittaneiden kanssa toivat tunteet pintaan ja tekivät matkasta jälleen kerran unohtumattoman. Sain päälleni vielä huoltajilta huovan mikä lämmitti varsin mukavasti väsynyttä juoksijaa. Yhteiskuva maalissa teki meistä yhden taistelutiimin joka oli parhaimmillaan parantanut aikaansa vuoden takaisesta yli tunnilla(!). Oma aikani parani 33 minuuttia, eli ei siitäkään nyt jäänyt valitettavaa.

Sitten olikin aika mennä palauttelemaan SPAn puolelle saunan lämpöön ja tankata hieman ruokaa ja alkaa miettimään seuraavia koitoksia..

Pohdintaa

Valmistautuminen oli kohtuullista ja tankkaaminenkin onnistui aika kivasti. Ainoa missä meni vikaan, oli nestetankkaus ja samalla viikolla olleet salibandyharjoitukset joissa jalka ei tuntunut kulkevan lainkaan. Ehkä olisin itse jäänyt kaipaamaan yhtä tai kahta mäkitreeniä, mutta niitä ei nyt ollut, joten sillä mentiin minkä oli saanut takin sisään jäämään.
  

Olin asetellut itselleni pieniä tavoitteita jota arvioin mahdollisiksi. 4 kisaa ja kaikista ehjänä kotiin, kisoissa ns. paremman puoliskon puolella tuloksissa. Tämä toteutui nyt viimeisessä kisassa, mistä olen erittäin tyytyväinen. Koko sarjassa sijoituksena oli 125, minkä toki mahdollisti useampaan kisaan osallistuminen, mutta olen itse siihen erittäin tyytyväinen.

Trail tourin sijoitus 125/1013

Nyt kevennellään treenimäärien suhteen ainakin pari viikkoa ja käydään hilpaisemassa 1 tapahtuma vielä kalenterista pois. Vielä ei kuitenkaan voi sanoa, että kausi olisi laitettu pakettiin. Ohjelmassa Helsinki City trail ja jokerikorttina palautumisesta riippuen Tuusula Trail Run lopettajaistapahtumana.