NUTS Karhunkierros 2019, 166km - Sinne ja takaisin

NUTS Karhunkierros 2019, 160km

24.5 - 25.5.2019

https://nutskarhunkierros.fi

Kolme kertaa on tullut juostua Hautajärveltä Rukalle ja joka vuosi on opittu hieman lisää syömisestä, juoksemisesta sekä tankkaamisesta ja hieman pidempien matkojen taivaltamisesta. Vuodelle 2019 asetin kaksi tavoitetta: kerätään riittävästi pisteitä UTMB:lle hakemista varten vuodelle 2020 ja kierretään koko UTTF, jolloin ensimmäinen tavoite toteutuu automaattisesti. Taustalla reunaehtona on pysyä ehjänä ja vetää kisat sellaisella rytmillä ettei paikkoja ala hajoamaan. 

Tällä kertaa oli vuorossa siis neljäs kerta Kuusamon poluilla, mutta ensimmäisen kerran matka suuntautuisi ensin kohti pohjoista. Taustalla oli kohtuullisen onnistunut suoritus Vaarojen maratonilta 130K matkalta 2018 syksyltä ja kevään treenit ovat kulkeneet kohtuullisen hyvin ilman flunssia tai muita murheita, joten luottavaisin mielin oli hyvä lähteä retkelle. 

Kisataktiikka

Suunnitelma oli hyvin yksinkertainen: lähdetään rauhassa sitten että samaa vauhtia jaksaa takaisin ja syödään matkalla kaikki eväät mitä reppuun on pakattu.

Varusteiden osalta päädyin siihen että otin rintapulloiksi 0,6l softflaskit pillillä ja reppuun yhden ylimääräisen puolen litran pullon mikä toimisi Basecamp-Oulanka-välillä ekstrana jos puroista ei saisi helposti vettä ja muuten korvaisi mukin virkaa kokiksen juomiseen.

Eväitä oli sen verran että teoreettisilla laskelmilla hiilareita tulisi n. 60g/h jos pystyisin syömään kaiken mitä mukana on. Drop-bageihin jaoin kamat siten että mukana olisi sellaisia eväitä mitä vedetään heti huollossa ja mukaan otettavia kamoja jottei heti startista olisi kaikki romut mukana. Vaihtovaatteita ja pari eri takkivaihtoehtoa olisi bageissa myös tarjolla mikäli keli kylmenisi tai rupeaisi satamaan kovasti.

Valmistautuminen

Ajelimme Rukalle keskiviikkona etelästä rauhassa sopivilla pysähdyksillä siten etteivät jalat menneet aivan tukkoon, vaan reilun puolentoista tunnin välein oli pieni jaloittelutauko ja kuppi kahvia tai muuta virikettä. Perille päästyämme kävin vielä vetämässä lyhyitä kohtuullisen kevyitä vetoja (~80% teholla) jalkojen avaamiseksi. Sitten olikin aika mennä nukkumaan. Majoitus oli kisakylän keskellä, joten logistiikkaan ei liiemmin kulu aikaa ja majapaikassa oli oma keittiö, joten ruoan tekeminen onnistuisi tarpeen mukaan.

Torstaina kävimme hieman kävelemässä Karhunkierrosta Juumasta käsin Jyrävällle ja pienen evästelyn kautta lähdimme takaisin Rukalle missä olikin aika vetää ruokaa ja suorittaa pientä shoppailua. Illalle vielä kevyt tunnin mittainen hölkkä ja sen jälkeen kamoja pakkaamaan majoitukseen. Illalla taisi tulla jokin peli mitä seurailin toisella silmällä samalla kun pakkasin kamoja. Keskittymisen varmistamiseksi pakkasin kamoja kuulokkeet päässä ja kuuntelin rauhallista musiikkia. 

Starttiin 2h

Yöllä tuli nukuttua kohtuullisen hyvin ja hermostuneisuutta ei hirveästi tuntunut kehossa. Aamupalalla tein havainnon että materiaalit sai haettua jo yhdeksän aikaan, joten suuntasin suoraan teltalle repun kanssa varustetarkastukseen sekä materiaalien noutoon. Jonoa oli hieman alkanut kertymään, mutta nopeasti pääsin varustetarkastukseen. Tsekkilistalla olivat sormikkaat, EA-paketti, pelastuslakana sekä takki. Sormikkaiden tilalle tarjosin mukana olleita lapasia, mutta eivät kelvanneet koska eivät olleet sormikkaat. Kaivoin sitten minigrip-pussiin pakatut merinosormikkaat joista ei ulkopuolelta nähnyt mistä mytystä on kyse ja johan kelpasi tarkastajalle (ehkä näissä voisi vähän käyttää pelisilmää kun kamoja tarkistetaan, pointti lienee kuitenkin pitää kädet lämpimänä eikä kantaa juuri jotain tiettyä varustetta).

Kamojen hakemisen jälkeen oli aika syödä aamupala loppuun ja levätä hieman vielä ennen kisa-alueelle siirtymistä. Drop-bagit kärryihin ja moikkailua juoksututtujen kanssa, nyt alkoi hieman jännitys tihenemään ja pyrin tekemään hyvin suoraviivaisia asioita. Miettimiset oli onneksi mietitty jo aiemmin ja tässä vaiheessa riitti kun piti hyvää fiilistä yllä ja jutteli tuttujen kanssa.

Lähtö 

Sitten olikin aika siirtyä starttikarsinaan, mikä oli yllättävän pieni alue 150 juoksijalle. Savukone puski savua, selostus kuului puurona ja tunnelma alkoi tiivistymään. Hetken kuluttua kaiuttimista tulikin naisen ääni "Countdown to Zero, 5, 4, 3, 2, 1, Go" ja sitten mentiin. Rauhallinen startti hölkäten kohti ensimmäisiä mutkia ja mäkeä. Kansaa oli todella paljon rinteillä kannustamassa mikä oli aivan huikea kokemus ja hetken päästä olimmekin jo rinteen päällä mistä lähtisi pudottelu alas ja sen jälkeen Valtavaara-Konttainen ylityksiä.

Sykkeet huitelivat hieman korkealla, mutta totesin että mennään vielä ihan kohtuullisissa rajoissa ja VK:lla ei noutaja tulisi kovinkaan nopeasti. Arvioin itse että olin jossain porukan keskivaiheilla ja vauhti oli melkoisen sopiva itselle, yritin hakea omaa rytmiä tekemiseen, mutta kun on tuttuja ja kivaa niin kyllähän se vauhti välillä hieman karkaa. Konttaisen huollossa tuli pieni erkaantuminen ja Nybackan Mikko sekä Mannisen Timo TTC:stä tekivät lyhyen huollon ja jatkoivat samantien matkaa. Itse täytin vesipullon tässä kohdassa ensimmäisen kerran, joten aikaa meni hieman enemmän.

Sitten olikin melko perinteistä polkuilua 16km ohjelmassa ennen basecampia, pientä jojoilua muutaman menijän kanssa ja vaihtelimme paikkoja sekä mietteitä hieman. Jossain vaiheessa tuli eteen sopivan mittainen mäki missä pystyin vähän ottamaan reippaammalla askeleella alas ja sain mieltä virkeämmäksi sekä lantiota hieman avattua kun päästin mäen menemään reipasta vauhtia loikkien. Toverit jäivät jonnekin taakse tässä vaiheessa ja jatkoin matkaani yksin.

Kuten aika kohtuullisen alkuvaiheessa, niin reippaampia menijöitä jotka eivät ole lähdössä osuneet eturiviin tulee takaa ohi ja annoin heidän mennä omaa vauhtiaan ja pidin itse kiinni sopivasta vauhdista. Matka eteni nopeasti, osittain siksi että sitä riittää mentäväksi mutta myös siksi että tätä menemisen vapautta olin odottanut taas tovin. On jotenkin terapeuttista tietää että seuraavan vuorokauden aikana on suurimman osan ajasta omien, hyvin vähäisten ajatusten kanssa ja saa keskittyä vain olennaiseen, eli liikkumiseen ja syömiseen.

Basecampin huollossa olikin porukasta Marianne, Jani ja Jarmo vastassa tsemppaamassa sekä kyselemässä kuulumisia, tuli varmasti nauhalle todella viisaita analyysejä tässä vaiheessa. Lahtosen Tommi oli myös retkeilemässä ja auttoi vesipullojen täyttämisessä seuraavalle etapille. Sen verran oli tekemistä ihmisten kanssa että unohdin ladata geelit toiseen pulloon, minkä huomasin n. 5 kilometriä myöhemmin. Kannustajista on siis sekä iloa että haittaa.

Basecamp - Oulanka

Tämä on ehkä koko reissun tiukin väli, joten osasin asennoitua siihen siten että se ottaa sen aikaa minkä ottaa ja itselle jää vain tehtäväksi nauttia maisemista. Keli oli loistava, hieman aurinkoa, sopivan viileä ja pieni tuulenvire. Puroissa virtasi vettä ja luonto kertoi itsestään värillä ja äänillä. Pääpiirteissään väli menee niin että Basecampista eteenpäin on melko juostavaa, sen jälkeen juurakkoa pitkä pätkä, kunnes tullaan jokivarteen ja taas on hieman juostavaa minkä jälkeen on toinen osuus hidasta juurakkoa. Sauvojen kanssa juurakossa eteneminen oli kävellenkin kohtuullisen ripeää eikä tarvinnut käyttää läheskään niin paljon energiaa kuin mitä juoksemiseen olisi kulunut. Tässä vaiheessa olin vähän huolissani jaloista joissa alkoi jo olemaan tuntemuksia väsystä, mikä ei luvannut hyvää loppumatkalle.

Reilun 40km jälkeen Arilla rupesi olemaan vaikeuksia polven kanssa ja hän jäi venyttelemään sitä auki polun varteen reilu 10km ennen Oulankaa ja jonkin matkan päästä näin Saaran hieman heikossa kunnossa kävelemässä kohti Oulankaa. Juttelimme muutaman lauseen ja Saara sanoi jättävänsä homman Oulankaan, ei muuta kuin tsempit ja jatkamaan matkaa.

Lopulta Oulanka tuli vastaan, Samuli olikin kännykkä valmiina kyselemässä lausuntoja reitistä heti Kiutakönkään jälkeen ja olen melko varma ettei nauhalle jäänyt mitään viisasta.

Tein nopeahkon huollon, hieman banaania, kokista, mandariineja sekä muita herkkuja ja matka jatkuin tsemppien kera. 

Oulanka - Hautajärvi

Väli on kohtuullisen nopea, mutta kilometrit alla eivät tee siitä ihan yhtä nopeaa kuin 83km alkumatkasta. Tässä vaiheessa ynnäilin päässäni että suunnitelman mukainen 12h Hautajärvelle olisi varsin mahdollinen ja huollon kanssa olisin matkalla etelään n. 00:30. n. 15km ennen Hautajärveä tuli kärki vastaan ja vedettiin Nokelaisen kanssa yläfemmat ja sain kuvattua hieman heidän menoaan. Minuuteissa eroa oli Eskeliseen ja Itkoseen tässä vaiheessa jonkin verran, mutta matkat ovat pitkiä ja erot muuttuvat kuten lopuksi saatiin huomata.

Vastaan tuli kärkipään juoksijoita ja ynnäilin mielessäni että olen jossain reilun 20 huitteilla ennen Hautajärven huoltoa. Hautajärvelle tulimme 11,5h tunnin juoksemisen jälkeen, joten matkaan oli käytetty saman verran kuin mitä olen käyttänyt parhaimmillaan pelkkään yhdensuuntaiseen matkaan. Tällä kertaa piti kuitenkin vielä töötätä takaisin samat polut.

Hautajärven huollossa oli pieni pettymys vastassa kun mainostettua suolaista palaa, eli pizzaa ei ollut tarjolla lainkaan. Ainoastaan normaalit huoltojen herkut ja pikapuuroa alias Betonia. Harmikseni olin ennakkotietojen valossa jättänyt leivät pois bägistä, mikä tarkoitti sitä että vuorokauden kiinteän ruoan määrä rajautuisi patukoihin ja hedelmiin. Pikaisesti puuro naamaan, jalkojen kuivaus ja NOKilla rasvaus sekä vessakäynti. Tässä vaiheessa tuli Hautajärven huollon toinen virhe leipien matkasta jättämisen lisäksi. Kävin nivusten rasvaamisen jälkeen vessassa ja iloisesti pyyhin vessapaperilla kaikki rasvat pois nivusalueelta sekä pakaroista ajattelematta asiaa sen enempää.

Timo lähti huollosta hieman ennen minua ja Mikko päätti jättää leikin kesken alla olleen flunssan vuoksi. Sami ja Lotta lähtivät samaan aikaan kanssani pihalle, mutta joutuivat jäämään takkivälppäykseen heti ulkona. Keli oli viilentynyt jonkin verran ja itsekin vedin Compressportin Hurricane Jacketin vetoketjun ylös asti kiinni. Takkihan on siitä mahtava, että sen pystyy vetämään juoksurepun päälle, joten välppäämistä tulee minimaalinen määrä.

Hautajärvi - Oulanka

Sitten olikin aika vedellä yläfemmoja koko rahan edestä kun porukkaa tuli vastaan kohti Hautajärven huoltoa. Kovat tsempit kaikille ja koskaan ei ole niin kiire ettei paria sanaa ehdi vaihtaa. Katselin kelloa aina välillä ja laskeskelin aikaa startista suhteessa siihen mitä kello löi sillä hetkellä. En jaksanut vaihtaa kellon tilaa, vaan pidin aivoja virkeänä tekemällä yksinkertaisia laskutoimituksia. Käytin varmaan kokonaisen työpäivän verran sen pohtimiseen miksei 24h kellon laskeminen ole alkanut keskipäivän kohdalta.

Jossain vaiheessa alkoi hieman väsyttää ja uni tai kofeiini olisi tehnyt terää, mutta tiesin sen menevän ohi jonkin ajan päästä kun päivä nousisi. Väli oli ajoittain aika raskas ja aikaa paloi melkoisen tehokkaasti 4h. Oulangan huollossa sain Timon kiinni ja lähdimme jatkamaan matkaa samaan aikaan, minulla oli jaloissa vielä hieman enemmän virtaa, joten pystyin hölkkäämään ja juoksemaan alamäet ja rappuset. Tässä vaiheessa Timolle tsempit ja matka jatkui.

Oulanka - Basecamp

Tiedossa oli että tämä on tiukka väli erityisesti nyt, se on sitä 83k matkalla ja kun takana on reilut 120km niin juurakko ei välttämättä ole ihan se paras kaveri. Asennoiduin sitten että matkaan menee mitä menee ja otan vettä laskupuroista aina kun se meinaa loppua. Ylimääräistä ei aikonut kantaa mukana. 

Listaan oli kertynyt uusi virhe Oulangassa kun pakkasin energioita reppuun, olin sotkenut Bloksien, geelien ja patukoiden sijoituksen taskuissa enkä meinannut löytää mitään syötävää mikä olisi maistunut. Totesin että "screw it and eat it" ja survoin naamaan lisää Clif Baria mitkä alkoivat makuvaihtoehdoista huolimatta maistumaan aika puulta. Pitkällä matkalal maha on aika metka epeli siitä että sen saa hiljenemään aika vähäisellä ruokaa. Patukana kolmannes auttaa vähintään tunnin, todennäköisesti puolitoista pitämään nälän loitolla ja sitten voikin syödä taas pienen palan.

Tässä vaiheessa alkoi väsymys painamaan ihan tosissaan ja kaipasin kofeiinia enemmän kuin mitään muuta. Koska taskujen sisältä oli sekaisin ja olin onnistunut sotkemaan takin vetoketjun siten että se oli jumissa, en päässyt valikoimaan taskuista mitään tarkoitukseen soveltuvaa, vaan otin sitä mitä sattui käteen osumaan. Vähemmän yllättäen peräperään tuli samanmakuisia patukoita ilman kofeiinia. Tiesin että isogeelissäni oli kofeiinia, mutta sen pitoisuus oli niin pieni ettei siitä olisi koomaan mitään iloa.

Basecampin huollossa oli melko askeettinen meno aamulla ja söin nopeasti banaanin, pari mandariinia sekä hieman suolakurkkuja. Vesisade oli aamun tunteina muuttunut jo jonkinmoiseksi, mutta en onneksi kärsinyt kylmästä kun huollot piti lyhyinä ja muisti sauvoa kovasti aina kun mahdollista.

Basecamp - Konttainen

Vilkuilin kelloa ja laskeskelin päässäni milloin Ansio tai 83k kärki tulisi ohi, mutta koska en ollut varma 55k starttiajasta, niin laskelmat olivat melko turhia. Aina välillä kuulin ryminää takaa, mutta taisi olla aistiharha tai metsän eläin. 

Tässä vaiheessa selvää oli myös että maaliin mennään, mutta aika oli vielä hieman mysteeri. Pystyin hölkkäämään tasaiset ja alamäet, mutta juurakot ja loivatkin ylämäet oli pakko sauvoa reippaasti menemään. Tässä vaiheessa aamua välit alkavat tuntua melko pitkiltä ja matka ei meinaa loppua, mutta lopulta väsymyksessä koomatessa tulin Konttaisen huoltoon. Siellä olikin todella pirteää porukkaa ja sain koko reissun parhaan avun kamojen kuntoon laittamiseen, iso ja nöyrä kiitos kaikille teltalla olleille, viimeinen 7km ei tuntunut yhtään niin pahalta enää.

Konttainen - Ruka

(c) Aapo Laiho, NUTS Karhunkierros

Loppu on siitä kivaa, että nousuja sekä laskuja riittää päivän tarpeisiin. Aina kun luulet olevasi jonkin päällä, niin mennään hetken päästä uudestaan alas. Sauvoista oli kuitenkin arvaamattoman paljon apua ja mäet nousivat kohtuullisella vaivalla. Jaloissa tuntui olevan vielä jerkkua ja pystyin puskemaan itseäni aika kivasti eteenpäin.

Valtavaaran huippua lähestyessä alkoi porukkaa ilmestymään kannustusjoukoiksi ja sain paljon tsemppejä. Huipulta alas juoksu sujui kohtuullisesti ja pystyin pudottelemaan kalliot ja portaat kevyen letkeällä askeleella. 

Sitten olikin viimeinen mäki, mikä nousi käsittämättömän kevyesti sauvojen kanssa ja tuntui jopa hieman loppuvan kesken. Jäljellä oli enää pudottelu Rukan kisakylään, jaksoin pitää kameraa vähän aikaa päällä, mutta sitten tein päätöksen että sammutan sen ja nautin vain lönköttelystä sekä maaliin tulemisesta. Hieman ennen maalia oli kummipoika vastassa mikä oli todella huippua ja maalissa näin Helin Espoosta sekä hyviä ystäviä kuvaamassa ja ottamassa vastaan maaliin. Fiilis oli hieman tyhjä, ei ihan kaikkensa antanut mutta äärimmäisen tyytyväinen. Ei sinne polulle ihan älyttömästi olisi enempää pystynyt kropasta laittamaan, mutta kevyesti säästellen tulin lopun jotta automatka kotiin ei olisi niin tuskainen ja saisin palautumisen kohti Yllästä käyntiin mahdollisimman nopeasti.

Maalissa sain käteeni oluen, mitalin kaulaan ja pääsin/jouduin Mari Valosaaren haastateltavaksi. Tarinoiden taso ei kyllä noussut tässäkään vaiheessa, mutta kai noista jonkinlaisen itseironisen potpurin saisi kasattua. Kello pysähtyi aikaan 25:41:32, mikä oli vähän alle suunnitellun optimitavoitteen.

Kiitokset

Kaikille NUTS-jengin ihmisille jotka teette tapahtumaa, kaikille vapaaehtoisille jotka olette mukana mahdollistamassa näitä juttuja, kannustajille, kanssajuoksijoille sekä koko matkaporukalle: Maisa, Marianne, Milena, Jaro, Jani sekä Jarmo, olette ihan parhaita, kiitos kun jaksatte vuodesta toiseen kisasekoiluita kanssani.

Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: Salomon S-lab Ultra Sense

Sukat: Compressport trail socks

Kompressiosäärystimet: Zeropoint high intense

Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock

Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts

Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt

Irtohihat: Craft winter fleece sleeves

Takki: Compressort Hurricane Jacket

Kaulassa: Buff

Lippa: Compressort

Aurinkolasit: Mallia no-brand irtolinsseillä

Reppu: Salomon Adv Skin 12, mallia vanha

Sauvat: Black Diamond Carbon Z

Kamera: GoPro Hero 5 Black teleskooppivarressa

Kello: Polar Vantage V + Polar H7 sykevyö

Eväät 

Huoltoväli, 3-3,5h	Kpl	Energiaa/kcal	Hiilareita/g	Hiilareita g/h
High 5 + wiggle geeli,40g	4	358,4	89,6	29,9
Bloks-patukka, 60g	1	184,8	46,2	15,4
Cliff Bar, 68g	1	276	41	13,7
Yhteensä		819,28	176,8	58,9

Määrät
Geelejä	32
Blokseja	8
Cliff-bar / patukka	8
Smoothieita	8

Isogeeli, 600ml
	kpl	Tilavuus (dl)
High 5-geeli	3	0,32
Kofeiinigeeli	1	0,32
vettä	1	4,72
Elektrolyyttitabletti	1	0

Vaarojen Maraton 2018 - 130K

Vaarojen Maraton oli tänä vuonna taas vuoden tauon jälkeen kalenterissa kauden 2017 mentyä hieman ohi jalkaongelmien vuoksi. Tavallaan kyse oli juurille paluusta, sillä juurikin Vaarojen Maraton 2014 oli ensimmäinen polkukisa ja samalla ensimmäinen maraton-mittainen matka juosten. Sen jälkeen homma on ollut pelkkää ylämäkeä, harrastustuntien ja -kilometrien kasvaessa, mutta joka hetki on ollut nautintoa ja todella vähän on tarvinnut polkujuoksun parissa irvistellä.

Vaarojen Maraton 130K

Päätimme saapua pelipaikoille jo keskiviikkona, jotta jäisi pari päivää aikaa rauhoittua ja keskittyä pelkästään itse kisaan. Teimme vuokramökissä ruokaa, puuhailimme niitä näitä ja kävimme ihmettelemässä Kolin nähtävyyksiä samalla kun laitoimme pikkuhiljaa tavaroita kasaan. Tavaramäärä joka kotoa lähtee mukaan on 1 iso IKEA-kassi sekä 70L duffelilaukku täynnä tavaraa kuten kenkiä, takkeja ja muuta tavaraa jota saattaa tarvita.

Kun perjantai koitti, oli päivä hieman erilainen. Aamulla normaali aamupala minkä jälkeen alkoikin sitten kisavarusteiden kerääminen sängylle jotta pystyi hahmottamaan että kaikki on mukana. Valmisteluista oli paljon tehty jo valmiiksi, joten riitti kun kävi tarkistuslistoja läpi ja pakkasi energiaa reppuun sekä dropbagiin. Kenkien kanssa on kisasta riippumatta aina pieni arpominen, joten otin yhdet kengät ensimmäiselle 65km lenkille ja jos olisi tarvetta, niin vaihtaisin toiset kengät puolimatkan huollossa. Muuten iltapäivä meni torkkuen, juoden ja syöden.

Lopulta kello koitti kuusi ja oli aika lähteä kisakeskukselle hakemaan kisanumerot, viemään laatikot ja valmistautua starttiin. Sen verran tiiviisti aikataulu ja tekeminen meni, että puoli kahdeksan aikaan olimme hotellin ravintolassa odottamassa starttia. Vartissa ehti soittamaan kotiin kuulumiset ja katsomaan että otsalampussa on oikeasti virtaa. Iltapäivällä oli satanut tuoretta lunta, joten ulkona sohjossa seisominen turhan pitkiä aikoja ei huvittanut ennen pitkää reissua. Hieman ennen starttia siirryimme alas parkkipaikalle minne osa juoksijoista olikin jo kerääntynyt juttelemaan. Muutaman minuutin rupattelun, onnentoivotusten ja tuttujen moikkaamisen jälkeen oli starttiin enää minuutti, joten otimme paikkamme n. joukon keskivaiheilta ja rupesimme valmistelemaan kelloja. Startin törähdettyä lähdimme rauhallisessa jonossa etenemään, tällä reissulla ei olisi kiire kun matkaa ja aikaa riittää.

Hermostuneet perusmatkan starttaajat (c)Toni Koski

Kiiltomato eteni öisessä loskassa ja alamäissä piti hieman laittaa lamppuun tehoa ettei ihan joka kiveen potkisi jalkoja. Kevyttä rupattelua ja märkyyden ihmettelyä, mutta melko hiljaa jono meni tunteja. Yritin pitää Stefun kanssa keskustelua yllä, mutta en saanut hirveästi vastauksia tai ne olivat hyvin lyhyitä.

Kisan vaikein hetki tuli eteen jo reilun 25km etenemisen jälkeen kun Stefulla rupesi olemaan vatsan kanssa kramppeja ja eteneminen hidastui merkittävästi. Kävimme tilannetta läpi ja muutaman kilometrin kuluttua teimme päätöksen että Stefu jää seuraavalle evakuointipisteelle minne soitan EA-ryhmän hakemaan hänet. Viimeinen 5 kilometriä 32km evakuointipisteelle tuntui todella pitkältä ajalta minkä aikana juttelin EA-vastaavan kanssa pari kertaa puhelimessa ja yritin pitää keskustelua yllä Stefun kanssa. Evakuointipisteessä laitoimme Stefulle avaruuslakanan(pakollinen varuste suurimmassa osassa kisoja) ympärille ja odottelimme kuljetusta. Odottelu alkoi kuitenkin olemaan minulle hieman liian pitkä, joten soitin vielä kerran päivystykseen, kerroin tilanteen ja että minun on pakko jatkaa matkaa, koska muuten olen itsekin hetken kuluttua evakuointikypsä kylmyyden kangistamana. Katsoin sen verran kisaseurantaa että n. 10-15 minuutin päässä oli tulossa takanamme vielä yksi juoksija joka pystyisi varmistamaan Stefun tilanteen ja ns. raatotaksin piti olla 5 minuutin ajomatkan päässä, minkä vuoksi uskalsin itse jatkaa matkaa.

Aamuyön tunnit olivat reissun ehdoton kohokohta kun missään ei ole ketään, voi juosta minimivalolla ja ihailla kirkasta tähtitaivasta. Kello piippaili tasaiseen tahtiin muistutuksia eväiden syömisestä ja kuulostelin kehoani mitä se mahdollisesti haluaisi seuraavaksi tehdä. Huolloissa oli hyvät energiat ja vaihtelin kuulumisia vapaaehtoisten kanssa, joten mikäs sen mukavempaa retkeilyä syksyisissä maisemissa. Kun sain yöllä juoksijoita kiinni, jäin aina vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän vauhtiinsa ja tankkaamaan energiaa koneeseen. Itsellä tuntui olevan jalkaa hyvin jäljellä ja meno maistui, niin yritin pitää juoksua yllä niin pitkään kuin mahdollista.

Aamulla auringon noustessa tuli ensimmäiset väsymyksen merkit, mutta sitten edesssä alkoikin Kolin nousu joten unihiekat ripisivät vauhdilla silmistä. Puolivälin huollossa oli hienoa nähdä juoksuttuja jotka pystyivät auttamaan huoltohommien tekemisessä ja katsomaan perään että kaikki listaan laitetut asiat tuli myös tehtyä. Huollosta pääsin lähtemään hyvillä energioilla reissuun ja jalkakin nousi melko mukavasti, toivottelin hyvät reissut 43km matkalle lähteville juoksijoille joita hissin ala-asemalla tuli vastaan ja katosin märille poluille kohti uutta lenkkiä.

Toinen lenkki meni ohitettavien kanssa jutellessa ja eväitä popsiessa. Yö oli selkeästi verottanut osaa pitkän matkan menijöistä ja muutamia aika ryytyneitä tuli selkä edellä vastaan pitkin matkaa. Positiivinen ilmiö ehdottomasti oli 65 kilometrin matkalaisten hyvä valmistautuminen reissuun, keskeytysprosentti oli todella alhainen ja minulla meni todella pitkään saada häntä kiinni vaikka lähdin perään vain reilu puoli tuntia myöhemmin. Ehkä se oma vauhti mikä tuntui melko hyvältä ei sitten oikeasti ollut paljon reipasta sauvakävelyä enempää. :D

100km jälkeen alkoi matka jo oikeasti tuntumaan jaloissa vaikka tossu vielä melko hyvin kulki. Ajatus rupesi jo harhailemaan maaliin, mutta palautin itse joka kerta takaisin meneillään olevaan etappiin mikä oli seuraava huolto. Lopulta matka alkoi taittumaan voiton puolelle ja varmuus maaliin pääsemisestä rupesi kasvamaan, irtosin Nybackan Mikon sekä Erosen Antin seurasta ja lähdin tavoittelemaan 24h alitusta. matkaa oli sen verran jäljellä vielä laskettelurinteestä alas ja alamajalta kolille että laskeskelin päässäni homman menevän tiukille. Jos minulle jäisi alamajalla 22 minuuttia aikaa, niin ehtisin varmasti ylös tämän itselle kesken matkan asetetun tavoiteajan puitteissa.

Karmean sauvomisen ja tasaisten pätkien juoksemisen tuloksena mäki taittui ajassa 20min 45s kun tulin viimeisen tiukan nousun vielä niin paljon kuin kropasta irtosi. 200m ennen maalia olivat kannustusjoukot tulleet mökiltä tsemppaamaan ja oli huikeaa tulla maaliin kannustusten kera kaikkensa antaneena.

Varusteet

Olen ollut suuri fani irtohihoille jo useamman talven, mutta nyt hommasin vaaroja varten Kelin Merinovillaiset irtohihat mitkä toimivat takin alla reissussa huipusti. Yöllä hihat lämmittivät käsivarsia ja päivällä pystyin käärimään ne helposti ranteisiin ilman että niitä edes huomasi.

Kenkäpuolella Salomonin S-lab- ja Pro-sarjan tossut ovat toimineet omaan jalkaan loistavasti, jokaisen jalka on tietysti yksilöllinen joten kokeilemalla löytyy varmasti itselle se sopivin kenkä.

Pidemmillä matkoilla olen oppinut käyttämään sauvoja jos mäkeä on edessä ja silloin käteen osuvat Black Diamondin Distance Carbon Z sauvat, kevyt paino ja toistaiseksi aika rajun käytönkään jälkeen en ole saanut niihin vaurioita aikaiseksi.

Reppuna pitkällä matkalla selässä on Salomon Advance Skin 12 reppu, sinne saa tarpeeksi tavaraa ja taskut toimivat omaan käyttöön loistavasti. Vaatii toki hartioilta vähän liikkuvuutta että selästä saa banaanin kaivettua, mutta vaaroilla otin liivin ainoastaan puolen välin huollossa pois kun piti vaihtaa puolet eväistä uusii ja oli kiva pitää hetki takkia pois päältä.

Kausi 2019

Jahka tästä on saatu jalat taas kuntoon, on ohjelmassa pyöräilyä hieman enemmän ja hiihtoa mahdollisuuksien mukaan. Mikäli kaikki menee suunnitellusti olisi kaudella 2019 ohjelmassa Ultra Trail Tour Finland(UTTF) kokonaisuudessaan eli Karhunkierros 166K, NUTS Ylläs Pallas 160K ja Vaarojen Maraton 130K. Tämä tulee määrittelemään juoksuvuotta aika vahvasti ja pienemmät kisat voivat mahdollisesti tukea palautumista ja valmistautumista näihin koitoksiin.

Transgrancanaria 64K käyty sauvakävelemässä läpi

Syksy meni treenien osalta vähän penkin alle, mutta onneksi talvi on mennyt aika ehjästi ja treenitunteja kertyi hyvin, keskimäärin 10h viikko antoi tähän reissuun varsin hyvät eväät, että läpi päästään ilman ongelmia ja matkalla voi olla jopa ihan hauskaa. 

Mäkeä tuli jonkin verran erityisesti joulun jälkeen kalenteriin, mutta pisin mäkisessio taisi silti olla vain 3h ja vajaa pari tonnia verttiä. Käytännössä pyrin oikeastaan kahteen asiaan, ehjänä ja terveenä pysymiseen sekä treenituntien kerryttämiseen kohtuullisesti. Tämä toimi aika hyvin ja pystyin nauttiman erilaisista lenkeistä pitkin polkuja ilman suuria murheita. Joulun tienoilla oli pientä flunssaa, mutta muuten todella ehjää. 

Reissuun kohti Gran Canariaa olisin halunnut lähteä ehkä päivää tai kahta aiemmin, että olisi ehtinyt tottumaan lämpöön ja saanut paremman tuntuman juoksemiseen kivisillä poluilla. Lähdimme kuitenkin kisaa edeltävä keskiviikkona aamusta kohti Las Palmasin kenttää ja Playa Del Inglesiä. Reissu meni hyvin, taisin nukkua melkein koko lennon. Kentältä kamat kantoon ja pientä jutustelua samalle juoksulle lähtevien kanssa, oli melko helppoa tunnistaa juoksijat muista matkalaisista. :)

Otimme Jarmon kanssa kevyesti pari päivää ja kävimme hieman kävelemässä sekä hölkkäilemässä ja keskityimme pääasiassa tankkaamiseen, sekä ruoan että herkkujen. Olisi ainakin varastot täynnä kun lähdetään kipittämään.

Lopulta koitti lauantai ja herätys oli 04:00. Aamupala huiviin, valmiiksi järjestetyt varusteet päälle ilman säätöä ja ovesta ulos 04:50 kohti sovittua kohtaamispaikkaa mistä Stefu oli luvannut ottaa meidät kyytiin kohti Expomeloneras-messukeskusta. Saavuimme perille ja Stefu oli käynyt jo edellisenä päivänä katsomassa sopivan parkkikolon autolle, joten lähestyminen onnistui kivuttomasti. Lampsimme messukeskukseen ja sen eteen olikin jo kertynyt melko paljon juoksijoita jotka odottivat Perjantailta myrskyn vuoksi siirretyn Maraton-matkan lähtöpaikalle siirtymistä busseilla.

Odottelimme sisällä rauhassa ja samaan kasaan kertyi useampikin suomalainen, joten ei tarvinnut jurottaa pienellä porukalla yksin. Vielä viimeiset tyhjennykset vessassa josta juuri sopivasti loppui vessapaperi ennen minua, onneksi herra Keisteri kuuli asian ja tarjoili viereisestä kopista pelastuksen, niin ei tarvinnut käyttää vähiä juoksurepun varannoista.

Sitten olikin meidän vuoromme siirtyä bussiin, tämä olikin sitten pieni sekoilu kun kansa meni edestakaisin ja kaikki yrittivät päästä johonkin linja-autoon kyytiin. Välillä vaihdettiin jonoa ja lopulta pääsimme sitten kyytiin kun lapusta oli tarkistettu että olemme oikeutettuja kuljetukseen. Bussimatka olikin sitten yhtä helvettiä kun vessahätä iski 20 min lähdön jälkeen ja matkaan tuhrattiin 2,5h yhdellä seinään raavitulla bussin perällä ja irronneella rekisterikilvellä. Matkalla vielä muutama matkustaja sai erikoiskohtelun ja pääsi helpottamaan oloaan tien varteen, mutta 95% istui kyydissä odottamassa matkan loppumista.

Perillä ei myöskään kovin suuresti opastettuja ja järjestettyjä fasiliteetteja ollut, vaan ihmiset värjöttelivät tuulen suojassa minne mahtuivat. Sopu sijaa antaa ja tunnelma oli hyvä. Selostaja yritti piestä tunnelmaa kattoon ja paikalle saapui 125km menijöitä jotka onnekseen pääsivät melkein tuhannen juoksijan ryhmämme edelle.


Kello löi lopulta 09:00 ja startti pamahti suuren Arrrriiiiivaaa!-huudon säestämänä. Ensimmäinen 45 minuuttia menikin sitten aikalailla jonossa ihmetellessä kun kapeaa polkua mäkeä ylös ei vain liikenne vetänyt. Tässä teimme lähdön sijoittumisessa virheen kun jäimme viimeiseen kolmannekseen, olisi pitänyt vain mennä eteen ihmiskeilaksi ja päästä reissuun ilman ihmeempiä odotteluita.

Nousimme ylös pilviharson sekaan ja ilma oli kostean kylmä, sellainen kesäinen aamu Suomessa kun järven kosteus nousee aamu-usvaksi. Tässä vaiheessa päälle ennen lähtöä laitettu takki tuntui ihan hyvältä kun tuuli puhalteli eikä hikikään päässyt puskemaan liikaa esille. Jonkin matkan pienen ylös-alas sahaamisen jälkeen lähdimme laskemaan kohti Tejedan kylää ja ensimmäistä huoltoa. Tässä vaiheessa ei ihan hirveästi ollut kulunut vielä syötävää eikä juotavaa, joten huollossa pari appelsiinilohkoa suuhun, takki pois päältä ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Jostain syystä jaloilla meni aika pitkään heräillä ja ne tuntuivat melko raskailta ensimmäisen kympin verran, mutta pikkuhiljaa kun päästiin juoksemisen makuun, myös jalat alkoivat onneksi sitten aukeamaan. Pikkuhiljaa nouseminen kohti Roque Nubloa alkoi kääntymään voiton puolelle ja olimme reitin korkeimmassa pisteessä. Itse huippu ja siellä olevat kivet olivat varsin näkemisen arvoisia, mutta ajatus oli melkoisen jumissa tässä kohdassa päivää. Aurinko oli jo noussut ja pilkisteli pilvien välistä ilman ollessa kuitenkin mukavan viileä.

Nublon jälkeen saikin sitten lasketella alamäkeen aika pitkän tovin, jalka tuntui toimivan melko hyvin ja alamäkiä pystyi rallattamaan kohtuullisen kivasti. Huomasin tässä vaiheessa että juoksukavereilla ei ihan niin kivasti kulkenut ja odottelin aina sopivassa kohdassa heidän saapumistaan. Nyt alkoi kelikin jo lämpiämään ja hiki rupesi virtaamaan ihan tosissaan. Polku tippui melko jyrkästi alaspäin ja reisissäkin rupesi pieniä tuntemuksia olemaan. Oikean jalan kenkä oli ollut hieman löysällä, joten jalka oli päässyt liikkumaan ja sisäsyrjään alkoi muodostumaan rakkula. En ihan hirveästi jaksanut tässä kohdassa tuosta välittää, vaan annoin mennä sen mitä jaloilla oli tarjottavaa alamäkiin.

Sitten olikin edessä jo Tunten huolto(34km) ja söimme ranskanleipää sekä tankkasimme karkkia suuhun, tuoreet appelsiinin lohkot kyllä maistuvat taivaalliselta. Pullot täyteen vettä ja olimme valmiita lähtemään kipuamaan seuraavaa mäkeä ylös. Kylän jälkeen olikin ehkä hieman tylsä pätkä kun meninne tietä pitkin työmaan läpi lannan hajussa, onneksi tätä ei kuitenkaan jatkunut hirveän pitkään, vaan pääsimme jatkamaan polkuja pitkin kohti seuraavaa huippua. Kuten aina, niin tälläkin kertaa nousu vaihtui laskuksi ja huikeita maisemia ihaillen saimme pudotella polkua alaspäin kohti maalia. Jalat alkoivat tosin tässä kohdassa olemaan reisistä jo sen verran kireät että pahimmat menohalut oli syöty, mutta kyllä sitä kehtaa hyvällä omallatunnolla kutsua juoksemiseksi.



42km kohdassa oli kyllä ehkä lämpötilan kanssa tuskaisimmat hetket kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minkäänlaista tuulenhenkäystäkään ei käynyt mistään suunnasta. Tuntui kyllä siltä, että monella muullakin oli paukut jo syöty vaikka matkaa oli vielä jäljellä melko reilusti. Seuraavaan huoltoon ei tosin ollut enää kuin muutama kilometri, joten sen voimalla jaksoi helposti juostakin. Sauvathan oli kaivettu jo aikoja sitten auttamaan menoa mäissä ja tasaisilla missä juoksu meinannut kulkea.

Viimeinen huolto olikin sitten melko kuuma paikka auringon paistaessa suoraan yläpuolelta  ja jos joku tuulenvire oli joskus ollut, niin eipä ollut enää. Söin tilkan tarjolla ollut paellaa, tankkasin pullot ja maistelin appelsiineja Jarmoa ja Stefua odotellessa. Heidän saapuessaan huoltoon, oli viettänyt siellä jo reilusti yli 10 minuuttia odottamassa, joten sovin heidän kanssaan että nähdään maalissa koska itselläni oli menohaluja. Jatkoinkin matkaa samantien ja pääsin kipuaamaan pitkään mäkeä sauvojen kanssa, niistä ja niiden käytön treenaamisesta oli selkeästi hyötyä niihin jotka vain liplattelivat omia sauvojaan sekä niihin joilla moisia ei ollut lainkaan mukana.

Mäen päällä oli slaavitaustainen tyttö joka oli pistänyt nilkkansa ympäri, juttelin hänen kanssaan hetken, mutta vakuutettuaan että jalka olisi kohta ok jatkoin matkaani kohti viimeistä oikeaa alamäkeä. Tässä vaiheessa jalkapohjat sanoivat että tulisilla hiilillä kävely ei ole kivaa, mutta sopivalla askelluksella onnistuin olemaan repimättä jalkapohjaan kasvanutta rakkulaa. Mäen päältä tullaan kanjonin pohjalle, jonka pohjaa pitkin jatketaan kohti Maspalomasia. Alusta on pyöreää rakkakiveä, ehkä jopa hieman pienempää ja askelia saa sijoitella melko tarkasti. Tämä oli selkeästi viimeisen 10 kilometrin pätkällä oma lempparini sillä vauhti kasvoi joka kerta kuin huomaamatta kun maasto vaikeutui. Kun kivet loppuivat, oli tarjolla enää hiekkatietä ja tulvakanavan pohjaa. Onneksi matkalla oli kuitenkin satunnaisia kannustajia jotka tsemppasivat loppumetreillä loistavasti. Viimeinen huolto oli melko turha stoppi, otin vain hieman vettä ja jatkoin kohti maalia. Luulin aluksi että minulle tarjottiin jäätelöä, mutta se olikin grillattu kana. Jostain syystä ei tässä vaiheessa päivää maistunut. :D

Maalialue alkoi kuulumaan jo hyvän matkan päästä ja viimeinen pari sataa metriä oli täynnä kannustajia jotka kannustivat raivokkaasti maaliin juoksua. Aivan loistavalla fiiliksellä maaliin ja kello pysähtyi aikaan 9:43:42, viimeinen kuulutus "You are Finisher!", ihan parhautta.


Käy katsomassa kooste juoksusta youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=35EQ5yk5BA8

Hiljaista

Kylläpäs on ollut blogin osalta hiljaista, kesän jälkeen treeniä on kertynyt aika kivasti kun jalkaongelmat vähän helpottivat. Käytiin köpöttämässä Alppimentoreiden kanssa Mont Blancin ympäri neljässä päivässä, 160km ja 10 000m verttiä, mutta muuten kaikki juoksut lappu rinnassa ja tavoitteellisesti jäivät aika vähiin. Syksy meni melko ehjänä ja nyt treenataan kohti Trans Gran Canariaa ja 64km hilpaisua. 

Pitääpi palailla ajatuksilla lisää lähiaikoina.

Vammojen parantelua pari lausetta polkujuoksusta lajina

Plantaarifaskiittiepäily on vähän tässä haitannut treenaamista ja ilo on ollut kovin hukassa Karhunkierroksen jälkeen. Pikkuhiljaa tässä alkaa elämä voittamaan ja ilo on löytynyt tekemiseen pyöräilyn kautta. Kovin pitkiä lenkkejä en ole vielä jalan kanssa uskaltanut tehdä, mutta puolitoista tuntia on mennyt railakkaasti satulan selässä. Reilun viikon päästä on lähtö Alpeille, joten mitään kovin ihmeitä ei tässä kohdassa tehdä. Pallas on vielä täysi kysymysmerkki, mutta toivotaan että jalka kestää ensin hyvin TMB:n 155km ja 4 päivää, minkä jälkeen voi sitten ihmetellä että tuleeko DNS vai DNF. 

Yleisempi aihe mikä tuli tuossa mieleen kun karhunkierroksen jälkipyykkejä luin, oli suhtautuminen polkujuoksutapahtumiin, niiden huoltoihin sekä oletukset matkasta ja sen kestosta.

Itse lähden jokaiselle reissulle kuin retkelle, riittävästi reipasta mieltä, evästä ja seikkailuhenkeä. Polkujuoksutapahtumien kilometrit ovat hyvin suuntaa antavia, usein voi varautua juoksemaan pari-kolme ylimääräistä kilometriä ilmoitetun päälle kun mennään 40k+ matkoihin. Toinen mikä yllättää ihmiset usein, on vauhti ja matkan tekemisen hitaus. Nyrkkisääntönä voi pitää 1.5 kerrointa, eli kilometriaikaan puolet lisää maantievauhtin verrattuna ja ollaan aika lähellä maastovauhtia. 4h maraton = 6h 43k maastossa.

Huollot, kaikki matkalla olevat huollot ovat plussaa ja eväskin on kiva lisä veden lisäksi. Omassa repussa kannattaa kuitenkin varautua kuljettamaan kaikki energia reissun ajaksi, huolloista saatu on plussaa, mutta ei kannata jättää jotain pois sen takia että sitä voi saada huollosta.

Varusteet, vähällä pääsee alkuun, mutta kenkiin kannattaa panostaa. Muuten normaalit juoksuromppeet, mutta selkään kelvollinen reppu jossa juomarakko ja jalkaan maastoon soveltuvat kengät, niin reissu on paljon hauskempi. :)

Koska nyt ei runosuoni kuki, niin varusteista, termeistä ja muusta polkujuoksuun liittyvästä kannattaa käydä lukemassa lisää http://www.trailrunning.fi/polkujuoksusanasto ja http://www.trailrunning.fi/viiden-polkujuoksijan-vinkit-aloittelijalle

Jatkan koiven parantelua jäätelön avulla, muistakaa nauttia ja tehdä kaikkea mitä vain pystytte, elämä on liian lyhyt sisällä kyhjöttämiseen terveenä. 

Karhunkierros 2017 80K, 27.5.2017

NUTS Karhunkierros 2017 - 80K, 27.5.2017

 

 

Kausi 2017 avattiin siis lappujuoksujen osalta Karhunkierroksen 80K hölkällä. Kevät on mennyt aika vahvasti Alpeille valmistautumisella ja pitkillä yhteislenkeillä lähes joka viikonloppu sisältäen tunkkaamista aika mukavasti. Pisin lenkura taisi olla vapun la-su 7+7h treenit Nuuksiossa, superhauska treenileiri polkujuoksun parissa. Olen monta vuotta moista himoinnut ja nyt Alppimentoreiden johdolla saimme moisen seikkailuviikonlopun tapahtumaan. Se toimi varsin hyvänä valmistavana treeninä Karhunkierrokselle sekä muihin pitkiin tapahtumiin tällä kaudella. Ajatuksena oli osallistua vähän harvempaan tapahtumaan, mutta matkoina on Karhunkierroksen 80K, Alppien 155K/4pv, Ylläksen 134K ja myöhemmin syksyllä sitten Vaarojen 2 kierrosta normikiehkuraa, eli 86K. Hankin kupongin myös Nuuksion 70K reissulle, mutta aikataulullisesti ei taida onnistua, joten joko pitää lyhentää matkaa tai mennä vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtumassa ja kannustamaan muita juoksijoita.

Mutta sitten se otsikon tapahtuma pitkän pohjustuksen jälkeen. :) Tähän keikkaan oli valmistauduttu aika huolellisesti, mutta kyllä se aina yllättää kun kisaviikonloppu lähenee. Otin keskiviikkona suunnan Porvooseen, mistä lähtö oli ajoitettu torstai-aamuksi kohti Rukaa kahdella autolla. Meitä oli 3 juoksijaa ja 4 turistia(sisältäen 2 lasta) reissussa, joten juttua varmasti piisaisi sekä tauoilla että majapaikassa. Automatka on kaikille tuttu konsepti, joten jätetään kätköt ja muut löpinät pois ja todetaan, että majoituspaikkamme Rukalla oli varsin luksus kiinteistöhotelli kolmella makuuhuoneella sekä avokeittiö-olkkarilla ja saunalla. Asunto soveltui tällaiselle reissulle 100 kertaa paremmin kuin hotelli, nyt oli mahdollista tehdä itse ruoat ja tilaa oli huomattavasti enemmän käytössä jokaiselle eikä aamun lähdön kanssa tarvitse varoa muiden herättämistä lähes ollenkaan.

Perjantaina keskityimme oikeastaan lähettämään 160km menijät liikkeelle, syömään hyvin ja pakkaamaan tavaroita. Numerolappujen jakamisessa oli tällä kertaa varustetarkastus mikä oli erittäin positiivinen uutinen. Aiemminkin tapahtumissa on uhkailtu rangaistuksilla, mutta mitään kontrollia asiaan ei ole ollut, tämän toivoisi laajentuvan myös muihin tapahtumiin joissa mennään pitkiä matkoja huoltojen tavoittamattomissa.

Koska lumitilanne oli mitä oli, niin pakkasin kotoa mukaan varmuuden vuoksi kolmet kengät, yhdet mudalle, yhdet neulaspolulle ja yhdet jääpoluille. Päätin tehdä ratkaisun kengistä vasta aivan ennen viimeisen illan nukkumaan menemistä kun lumitilanne oli selkiytynyt reitiltä. Pikkulinnut lopulta visersivät että lunta oli ainoastaan reitin loppupätkällä n. 15-18km, mikä oli varsin iloinen uutinen ja ratkaisi mukaan lähtevät tossut Salomonin Sense Ultriksi.

Alppiporukasta mukana reissussa oli varsin monta, joten viestien vaihto oli varsin aktiivista pitkin päivää ja iltaa panikoiden varusteita ja kenkiä. Ryhmässä matkasta tulee aina mukavampi, joten sovimme että menemme Annen kanssa samassa kasassa koko 80km, jolloin toinen voi tsempata jos toinen meinaa hyytyä tai rupeaa maailma näyttämään mustalta. Kävimme vielä illalla pienellä hölkällä Paavon kanssa lämmittelemässä ja vähän muistuttamassa jalkoja harrastuksesta.

Koska majoituksessa oli mukana lapsia, oli tällä kertaa hyvä mahdollisuus päästä ajoissa nukkumaan, hyvien juoksujen toivotukset kavereille omille matkoilleen ja kohti nukkumattilaa. Uni tuli silmään melko nopeasti, mutta eihän se koskaan ole kovin laadukasta kun tietää että herätys on 04:40. Aamulla sitten tulikin herättyä muutama minuutti ennen herätyskellon soimista ja suunnistin olkkariin laittamaan varusteita päälle, kaikki oli aseteltu valmiiksi järjestykseen, joten riitti kun rasvasin jalat valkovaseliinilla, vedin sukat ja housut jalkaan sekä paidan päälle ja olinkin valmis hotellin aamupalalle. Ruoka maistui poikkeuksellisen hyvin, mutta aikaa oli valitettavan vähän. Pari leipää, mysliä ja jogurttia sekä tietysti kahvia että ajatuksetkin heräisivät. Vaihdoimme samassa pöydässä istuvien kanssa muutaman ajatuksen juoksusta ja popsimme aamupalat huiviin. Tein vielä eväsleivän mukaan jonka voisin syödä reissun päällä tai Hautajärvellä odotellessa lähtöä.

Kohta sitten istuttiinkin bussissa matkalla kohti Hautajärveä rupatellen juoksemisesta ja vaihtaen kokemuksista eri polkujuoksutapahtumista. Olin laittanut juoksureppuun etupulloihin geeliä ja elektrolyyttijuomaa joilla arvioin että pärjään hyvin Oulankaan saakka ja repusta voisin napsia energiapatukoita orastavaan nälkään jos sellainen sattuisi iskemään matkalla. Tänään ei olisi kiire, joten olisi mahdollista jopa vähän onnistua syömään eväitä. Hautajärvellä olikin sitten ohjelmassa odottelua ennen starttia reilusti yli puoli tuntia, joten käytin sen kamojen valmistelemiseen ja pieneen lämmittelyyn. Aurinko paistoi mukavasti ja alkoi jo lämmittää, olin valinnut juoksuvarusteiksi kompressioshortsit, t-paidan ja irtohihat, ja kylmyys oli aika piristävä aamutuimaan.

Aamun odottelivia tunnelmia ennen starttia Hautajärveltä

Vihdoin 07:00 sumutorvi lauloi ja lähdimme matkaan, vauhti asettui nopeasti sopivaksi ja pystyin etenemään suunnitellulla sykealueella jonossa ilman säätämistä. Menimme Annen kanssa peräkkäin ja rupattelimme niitä näitä muiden juoksijoiden kanssa. Valitettavasti kanssajuoksijoiden näkökulmasta tykkään jutella samalla kun juoksen jos vauhti on siihen soveltuva, menee matka aika paljon nopeammin kun on jotain muuta tekemistä kuin vain kenkien tuijottelu. :)

Matka eteni hyvää vauhtia ja ensimmäiset kilometrit rupesivat taittumaan taakse, kohta oli menty kymppi ja jono oli alkanut venymään pidemmäksi. Välillä pääsi menemään ihan rauhassa ja välillä näköpiiriin ilmestyi toisiakin juoksijoita. 

Tulimme jossain kohdassa Ollin ja Tiinan kohdalle jotka olivat perusmatkan retkellä ja hieman uupuneen oloisia kylmän yön ja pitkän matkan jäljiltä. Vaihdoimme kuulumisia ja toivotimme hyvää matkaa, toivoin hartaasti että parivaljakko pääsisi hyvin perille vastoinkäymisistä huolimatta.

Matka meni aika huomaamatta kun oli kivaa ja kohta olimmekin jo lähellä Oulangan huoltoa. Huollossa ei ollut kiire, joten söin puuroa dropbägistä ja tankkasin kaikki nesteet rauhassa. Dropbägiin taisi jäädä varalle ottamani nastakengät sekä yksi energiapatukka, ei siellä paljon enempää edes alunperin ollutkaan.

Tällaisia pääsee ylittämään reissun päällä

Tässä kohdassa meinasin hukata Annen kun jäin ensin luontokeskuksen sisällä juttelemaan jalkansa loukanneelle kanssajuoksijalle ja luulin Annen jo jatkaneen matkaa. Ironinen ongelma oli, että eihän minulla ollut numeroa mistä saisin Annen kiinni, joten en uskaltanut ihan hirveän pitkälle lähteä juoksemaankaan. Onneksi kohta kuului selän takaa huuto ja pääsimme jatkamaan matkaa taas eteenpäin. Vajaan kilometrin päästä tulikin vastaan Paavo polun varressa kovasti kannustaen ja pääsimme vetämään ylävitoset. Melkein heti perään oli edessä kiutaköngäs ja otimme lyhyen kuvaushetken kuohujen äärellä, eihän niin kiire nyt voi olla ettei kuvia ehdi ottamaan. ;D

Sen verran polku laskeutui alaspäin, että nenänpää rupesi vetämään kohmeeseen. Pohdin, että varusteet ovat juuri riittävän lämpimät, mutta jos lämpötila hirveästi laskee tai rupeaa tuulemaan kovasti, niin takin joutuu vetämään päälle. Onneksi tätä ei koko reissulla tarvinnut tehdä, vaan varusteiden mitoitus oli juuri passeli.

Oulangan jälkeen matka meni aika joutuisasti omasta mielestä, oli kiva rymytä mäkiä alas ja juosta erinnäisiä pätkiä, mutta sekaan mahtui aika iso määrä myös kävelyä. Sami ja Satukin yhytettiin polulla ja juteltiin tovi reissusta ja fiiliksistä, onnistuin vielä kaksi väsynyttä raukkaa säikäyttämään huonolla yhteenlaskutaidolla 10km taemmaksi kuin missä oikeasti olimme,  onneksi kuitenkin Anne osasi korjata luvut oikeiksi ja toivottavasti univelka oli sen verran vahva että tästä ei jäänyt traumaa kummallekaan.

Jossain kohdassa löysin maasta pussin jossa oli nessu-liinoja nätisti paketissa. Koska omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, otin nessut pussista, survoin reppuun ja pussin käytin roskapussiksi. Olin pitkin matkaa keräillyt satunnaisia geelipussien palasia liivin taskuun, mutta nythän minulla oli oikein roskapussi mihin pystyi keräämään jo vähän isompiakin määriä. Reitin janoisimmilta liikkujilta oli jäänyt lonkero- ja oluttölkit matkan varrelle, joten tuli sitten siinä asiaa pohtiessa mieleen, että jos niiden sisään laittaa muutaman kiven, niin Suomalainen alppikello on valmis kannustukseen. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään kun soittelin sitä matkalla. :D

46km takana siellä jossain

Juumaa odoteltiin kovasti ja lopultahan se sieltä tuli, tämä pitkä väli kyllä yllättää aina kun sitä alkaa odottamaan jo paljon aiemmin. Juumassa kamojen tankkaus ja herkuksi Kana cassarole pussista(nämä ovat täysin järjetöntä ravintoa aikuiselle, pisteitä 0/5), jälkiruokana Mansikkakiisseli ja näin kahden ruokalajin päivällinen oli hoidettu tehokkaasti. Tsemppien toivotukset vielä Lauralle joka laskeskeli, että cut-off on menossa perusmatkalla aika tiukalle kun lopun lumet hidastavat menoa merkittävästi. 


Lähdimme hieman jäykästi liikehtien hölkkäämään eteenpäin reittiä ja kohti lumia. Kuvailin aina välillä maisemia ja juoksijoita ja popsin karkkeja repusta, mikäs sen hauskempi tapa viettää päivä kuin retkeillä reippaasti 100 vuotiaan Suomen luonnossa iloisten ihmisten kanssa. Otin ilon irti alamäistä ja rymistin ne alas ja näin sain aikaan hyvän tekniikkaharjoituksen myös oheen, melkein tuli alppikaurismainen fiilis lasketellessa jyrkimmätkin kohdat melko vapaasti alas. :)

Märkiä ja lumisia kohtia riitti reitillä ja jossain vaiheessa niistä ei vain jaksanut enää välittää, vaikka ajoittain lammikkoon pääsi melkein polvitaivetta myöten. Merinovillaiset sukat toimivat sen verran hyvin, että jalat lämpesivät nopeasti kastumisen jälkeen. n. 65km kohdalla vasen polvi alkoi kiristelemään sisäpuolelta, joku kohta oli ollut selkeästi huonolla lihashuollolla kun näin pääsi käymään. Pieni venyttely ja se vetreytyi sen verran että ei oikeastaan haitannut kuin jossain satunnaisissa kohdissa ylämäkeen jalkaa nostaessa.

Kohta olikin jo sitten Konttaisen huolto edessä ja reissun viimeiset mäet. Tuli vihdoinkin aika kaivaa sauvat esille repun selkämyksestä. Valtavaaralle nousimme reipasta kyytiä ja mökillä piti ottaa pieni hetki maisemia verkkokalvoille ennen matkan jatkamista. Kansaa rupesi olemaan jo aika puhki viimeisissä nousuissa, mutta aika kivasti porukka jaksoi vielä hymyillä kuitenkin. Hieman valtavaaran jälkeen yhytimme herran joka oli ilmeisesti reväyttänyt pohkeensa, kyselimme vointia, mutta vakuutti selviävänsä matkasta omin avuin. Annoimme kuitenkin sauvani herralle helpottamaan menoa ja sovimme, että palauttaa NUTSin kopille kun on saanut taisteltua itsensä maaliin. Hulluja nämä polkujuoksijat, jossain muualla olisi leikki jäänyt kesken samantien. :D

Sitten tuli viimeinen nousu Rukan päälle ja pääsin juoksemaan vielä viimeisen mäen alas niin paljon kuin jaloista tässä vaiheessa sai irti, ei se paljon ollut, mutta kyllä sitä juoksuksi voi helposti kutsua. Mitali kaulaan ja halaukset koko porukalta, retkelle tuli mittaa 14h ja jotain minuutteja, mikä teki matkasta huomattavasti nautittavamman kuin kieli vyön alla repien. Kohta oli Annekin maalissa ja pääsimme syömään nopean keiton ennen horkan iskemistä.

Kämpillä suoraan saunaan, kylmä kokis kouraan ja palautuminen saattoi alkaa. 

Retken statistiikkaa, jossain alkumatkalla kello päätti, että ei tarvitse välittää sijainnista lainkaan ja piirsi n. 5km pitkän suoran viivan kartalle. :D

En tiedä mikä se taika on, mutta tapahtumat on huikeasti järjestetty, fiilis on aivan käsittämätön ja ihmiset todella hyvällä tuulella. Kaikki reissun päällä saatu huolto on puhdasta luksusta, keskellä metsää joku on kuorinut sinulle mandariineja(!), voiko olla enää hienompaa juttua?

Iso kiitos Annelle seurasta matkalla, kaikille järjestäjille isosta työstä, vapaaehtoisille, kanssajuoksijoille, kannustajille sekä alueella retkeilleille jotka ottivat kuvia ja kannustivat juoksijoita hyväntuulisina. Tämän lisäksi haluan kiittää Alppimentoreita, eli Annaa ja Jannea joiden kanssa on ollut todella hauskaa treenata mäkeä, jutella juoksusta ja ammentaa oppeja. Viimeisenä tietysti kiitos sinulle kun jaksoit lukea loppuun saakka. :)

Seuraava NUTS hullutus

Uutta kautta pukkaa

Aika hiljaista on ollut blogin kanssa pitkin talvea kun olen päivitellyt tilannetta enemmän Instagramin puolella sen helppouden vuoksi. Talvi meni aikalailla crossfitin parissa ja tammikuussa alkoi juoksentelu sitten ohessa.

Lähdin mukaan Alppimentoreiden, eli Anna ja Janne Marinin projektiin kiertää muutamassa päivässä UTMB reittiä mukaillen pieni mäki nimeltä Mont Blanc. Ohjelmassa on 155km reissua ja 10km tunkkausta mäessä. Tämä on ollut huikeaa seikkailua pitkin kevättä metsissä ja jos vähänkään himottaa lähteä Alpeille, niin tässä on aiheeseen paras mahdollinen johdatus. Lisää Alppimentoreiden Matkasi alpeille-projektista löytyy http://www.alppimentorit.com-sivustolta ja kuvia voi fiilistellä Instagramissa. Treenatessa on tullut sauvojen kanssa heiluttua huomattavan paljon ja verttimetrejäkin on kertynyt aika kivasti kun Janne on keksinyt Giro-haasteen johon hullut lähtee mukaan. :D

Bodom Trail meni vapaaehtoishommissa reitin varrella ja muissa puuhissa kisakeskuksessa. :)
Taidan tehdä oikean postauksen Karhunkierroksen 80km matkalta erikseen, olihan hauskaa kokonaisen päivän verran. :)

Alla vielä pari kuvaa Bodom Traililta ennen varsinaisten kisojen alkamista kun alueella oli vielä hiljaista.