keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Polkujuoksua Pallaksella, NUTS Pallas 55K muistelot

Kaikkien tuntureiden yli ja vähän enemmänkin, 55K matkaan mahtuu paljon
Jotain on hyvä laittaa muistiin omista juoksuistakin joskus, niin ajattelin aloitella tällaisen aktiisempaan liikkumiseen liittyvän blogin. Ensimmäiseksi perataan tuoreessa muistissa oleva NUTS Pallas 55K mikä juostiin 25.7.2015 Muonion Pallakselta Enontekiön Hettaan. Kuten tarinoistakin käy ilmi, niin kokemus pitkien matkojen parissa ei ole kovin pitkä, minkä vuoksi sitä pääsee aina välillä nauramaan itselleen. :)

Prologi

Kävin vuonna 2014 jolkottelemassa Vaarojen Maratonin Kolilla, mistä heräsi iso kipinä polkujuoksuun laajemminkin. Lajista innostuneena juoksin pitkin talvea ja hiihtokilometrit jäivät aika vähille. Lokakuusta maaliskuulle aika kului erinäisten urheilulajien parissa, salibandystä hiihdon kautta juoksuun ja salilla käymiseen. Taaksepäin kun katselee, niin melkein joka päivällä on vähän ollut jotain, mutta juoksukausi oikeastaan alkoi vasta huhtikuussa järjestelmällisemmin ja tavoitteellisemmin. Pallakselle hankin osallistumisen heti kun ne tulivat jakoon ja ajattelin, että yksi iso tapahtuma on hyvä kesälle. Treenaaminen kuitenkin eteni aika kohtuullisesti ja päätin vielä viimetingassa hommata peruutuspaikan Bodom trailille. Bodomin kisa ei ollut helppo nesteen imeytymisvaikeuksien ja kramppien vuoksi, mutta kävelemällä viimeiset pari kilometria oli urakka paketoitavissa kunnialla.

Bodomilta saadut muutamat sarjapisteet Buff trail tourilta innostivat pohtimaan tosissaan osallistumista myös Vierumäelle. Jostain syystä osallistumisoikeuden hankkiminen ei sitten toteutunut ja tapahtuma jäi väliin. Tajusin samalla, että ihan hirveän montaa mahdollisuutta ei ole jäljellä jos haluaa osallistua yhteensä neljään sarjan osakilpailuun. Miksi neljään? Siitä syystä, että enintään neljästä osakilpailusta on mahdollista saada pisteitä ja omassa tapauksessani pistesaldo ei merkittävästi kasvaisi vaikka kävisi joka tapahtumassa, ero kärkeen on sen verran reipas. ;) Kalenteria katsomalla selvisi, että vaihtoehtoina olisi NUTS pallas, Pyhä Tunturimaraton, Nuuksio Classic sekä vaarojen Maraton. Näistä tapahtumista pitäisi siis vielä kolme ottaa kalenteriin. Ilmoittautumisten avautumisjärjestyksessä laitoin hakemuksia sisään heti kun vain mahdollista ja päädyin arvonnassa onnekkaiden joukkoon sekä Nuuksioon, että Vaaroille. Kun vielä NUTS Pallaksella oli paljon tilaa, niin täydet neljä olivat valikoituneet kisakalenteriin.

Fiilistely 4 deserts-dokumentin parissa vahvisti tunnetta, että pitää päästä juoksemaan enemmän kuin on pidetty perinteisesti pitkänä ja vaativana.

Matkan järjestely

Heräsin Pallaksen tapahtumaan vähän myöhässä kun seurailin ihmisten keskittymistä Karhunkierrokseen ja huomasin yht'äkkiä olevani ilman majoitusta ja kyytiä tapahtumaan. Aikainen lintu olisi saattanut päästä helpommalla, mutta sosiaalinen media pelasti minut hädästä. Huutelin majoituksen perään ja hetken päästä sain ystävällisen viestin jossa kerrottiin mahdollisesta sänkypaikasta Hotelli Hetan välittömässä läheisyydessä. En ollut asettanut mitään rajoituksia reissulle, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja ottaa tarjouksen avosylin vastaan. Tämä osoitti sosiaalisen median voiman, 4 tuntia ja olin saanut jo majoituksen järjestymään, vieläpä huomattavasti huokeammalla hinnalla kuin mitä olisi palanut kisamajoitukseen hotellissa omassa huoneessa. Jopa kyyti tapahtumaan onnistui samalla porukalla jonka kanssa majoitus oli sovittu, joten pääsisin tutustumaan matkaseuraan täydet 14h jo autossa. 

Vielä piti tilata vähän reppua ja muuta sälää tapahtumaa varten. Tässä tuli tehtyä perinteinen kämmi ja säästää väärässä paikassa. Tilasin Camelbakin Marathoner-repun, jossa oli vaatimuksieni mukaisesti edessä juomapulloille paikat sekä rakko ja tilaa tavaroille. Tilatessa keskityin liikaa etupullojen paikkoihin, eikä tullut mietittyä yhtään, että minne tapahtumien pakolliset ja vapaaehtoiset tavarat tungetaan. Repulla oli hyvä käydä vetämässä treenilenkkejä kun tavaraa ei ollut nimeksikään, mutta kisan lähestyessä realiteetit iskivät vasten kasvoja, repun kanssa tulisi ahdasta jo pelkästään pakollisten varusteiden kantamisessa.

Tapahtumaviikolla kävin vielä Varuste.netissä etsimässä uutta juoksureppua, mutta väri, koko ja malli eivät osuneet kohdilleen, joten päätin pärjätä sillä mitä on. Ihminen on kekseliäs kun tarve tulee eteen. Olen harrastanut pyöräilyä huvikseni muutaman vuoden, minkä vuoksi erilaisia pyöräilyvarusteita on kertyny kaappeihin. Olen myös juossut paljon pyöräilypaidoilla, koska niissä on tilavat taskut joissa tarpeelliset tavarat kulkevat helposti mukana ja edessä oleva vetoketju tarjoaa pienen tuuletusmahdollisuuden. Repun tilaongelmaa pystyi helpottamaan virittämällä "verkon" repun takana oleviin lenkkeihin ja verkon sai rakennettua joustavista kengännauhoista pienellä askartelulla, hintaa tuli 6e ja aikaa meni 5 minuuttia, heti pari litraa lisää säilytystilaa. Käyttämällä pyöräilypaitaa sain käyttööni 3 isoa taskua joihin pystyy helposti säilömään paljonkin tavaraa ja geelit sain soviteltua Spibeltiin siltä osin kun ne eivät mahtuneet repun taskuihin. Tadaa, kaikki pakolliset tavarat ja tarvittavat energiat oli soviteltu kyytiin ja paketti tuntui kohtuulliselta, erityisesti ottaen huomioon, että geelien ja tavaran määrä vähenisi matkan varrella.

Jotain muutakin varustetta tuli vielä vaihdettua, kuten juomapullot kovista muovipulloista Hydrapakin softflaskiin, joita löysin yhden Partioaitasta ja sain haalittua toisen Espoon XXL:stä. Kaikkea sitä voikin panikoida tapahtumaviikolla.

Kengät valmiina suoritukseen ja pienen pölyssä ravaamisen jälkeen
Matka ja valmistautuminen
Lähdön olimme sopineet klo. 8 Hämeenlinnasta, joten lähdin ajelemaan puoli seitsemän aikaa kotoa kohti tapaamispaikkaa, minne jättäisin oman autoni. Jatkaisimme sitten yhdessä koossa kohti pohjoista. Löysin matkaseurani helposti, niputimme kaikki tavarat autoon, ja hyppäsimme kyytiin. Koko 14h matka sujui jutellessa polkujuoksusta ja vaihtaen ajatuksia tapahtumista ja harrastuksista. Ajovuoro vaihtui aina välillä kun kuljettajan jalat rupesivat väsymään ja matka taittui tasaisen varmasti kohti Hettaa. Pohjoisen teillä tulee aina yllätyksiä ja niin tälläkin kertaa kun porotokka tuli taiteilemaan auton tielle ja vierelle. Tilanteesta selvittiin kuitenkin lievillä kuulovauriolla ja säikähdyksellä, mikä johtui apukuljettajan korvia huumaavasta kirkaisusta porojen lähtiessä liikkeelle. :)

Saavuimme hieman myöhemmin torstaina illalla majoitukseen ja asettauduimme taloksi. Aika pienellä säädöllä saimme huoneet jaettua ja pääsimme purkamaan hieman tavaroita. Pitkän matkustamisen jälkeen mielessä ei oikeastaan ollut paljon enempää kuin ruoka ja uni. Varsinaisesti tässä vaiheessa ei osannut jännittää itse tapahtumaa kovinkaan paljon, mutta kyllä se jännitys sieltä vielä varmasti löytyisi.

Perjantai oli pyhitetty lepo- ja tankkauspäiväksi, joten kulutin aamupäivän kävellen ympäri kyllä ostaen viimeisiä tarpeellisia asioita, kuten kotiin unohtuneet suolatabletit ja hieman tuliaisia. Kävin samalla geokätköilemässä ja katselemassa maisemia ympäriinsä, näissä maisemissa mieli ja sielu lepää. Pieni mäellä nousu avasi kivasti pohkeita ja muutenkin jalat tuntuivat kohtuullisen levänneiltä kevennetyn viikon jälkeen.

Iltapäivällä alkoi 125K matkan juoksijoiden valmistautuminen omaan koitokseensa ja omien tavaroiden läpikäynti sekä pakkaamisen testaaminen. Viiden aikaan pääsimme hakemaan kisalaput ja materiaalit kisatoimistosta, minkä ympärille oli rakennettu muutama puotikin samalla. Vielä viimeiset paniikkiostokset Hydrapakin softflaskin muodossa ja olo varusteiden suhteen alkoi olemaan luottavainen, kaikki mahtuisi kyytiin. Tuli samalla opittua huonetoverilta Isogeelin tekeminen, mitä en ollut edes ajatellut aiemmin. Otetaan esim. softflask mihin geelit halutaan, laitetaan sinne n. 2/3 geeliä ja jatketaan pulo täyteen vedellä, näin meillä on huomattavan paljon juoksevampaa geeliä mikä menee alas, mutta energiaa käytettävissä saman verran kuin jos ottaisimme erillisiä geelejä. Pullo menee kätevästi kädessä, eikä korkkien tai minkään muun kanssa tarvitse säätää. Tarvittaessa sitten huollossa voi tehdä saman tankkauksen uudestaan, mutta 0,5l pullolla menee n. 3,5 - 4h aika kivasti.

Romut levällään, kyllä ne siitä vielä järjestyvät

Ilta meni muuten lepäillen ja energiaa seuraavalle päivälle keräten syömisen ja tankkaamisen muodossa. Tavoitteena oli saada sisään mahdollisimman paljon energiaa ja magnesiumia sisään ennen lähtöä, kramppien välttämiseksi. 125K lähtijöiden tavaroiden pakkaamisen seuraaminen oli erityisen mielenkiintoista, koska en ollut aiemmin passyt tällaista seuraamaan. Energiaa ja syötävää oli mukana iso kasa, pakollisia varusteita jonkin verran ja vaihtovarusteita pakattiin dropbagiin Pallakselle kuljetettavaksi. Pakkaamisen perään oli aika lähteä saattamaan heitä matkaan bussilla kohti Yllästä. Hieno hetki päästä saattamaan nämä sankarit kohti suurta seikkailua. Illalla katsoimme vielä lähdön suorana Ylläkseltä ja seurailimme jonkin aikaa pallukoiden etenemistä kartalla GPS-seurannan kautta. Yllättävän jännää hommaa kun tietää osan juoksijoista hieman paremmin, pakko suositella.

Kartta ja itsetehtyjä cookieta varmistamassa maaliinpääsyä
Aamulla olikin sitten jo aika ennen aamupalaa viritellä isogeelit pulloon, urheilujuomat liiveihin ja rakko täyteen. Ennen aamupalaa peruspaketin tarkistus ja sitten syömään se mitä maistui. No ei ollut paljoa, vähän puuroa ja väkipakolla joguttia sekä marjoja. Olo oli niin jännittynyt, että ruoka ei maistunut yhtään ja kello selkeästi liian vähän aamulla omaan makuun. Yritin närppiä kaikkea mahdollista mitä meni alas, mutta aika vähän kuitenkin tuli syötyä. Varsinainen tankkaus oli tehty jo aiempina päivinä, joten aamupalan vaikutus oli lähinnä henkinen. Aamupalan jälkeen oli kamojen päälle heittämisen aika ja viimeiset tarkistukset, että kaikki on mukana, minkä jälkeen siirryimme kuljetukseen kohti pallasta. Nestetankkaus oli ainakin onnistunut kun vessassa joutui käymään tunnin bussimatkan aikana kerran ja perillä odotellessa useamman kerran. 

Odotellessamme lähtöä, tuli 125K juoksijoita huoltoon ja selvisi, että nesteiden imeytymisen kanssa oli ongelmia ja jalat olivat ottaneet aika reippaasti itseensä matkan varrella. Aika heikkokuntoisia matkaajia oli liikkeellä, joten pyysimme heitä siirtymään hotellin sisätiloihin lepäämään ja tankkaamaan energiaa sekä pohtimaan jatkamisen mielekkyyttä. Ulkona puhalsi viima ja lämpöä oli reilut 12 astetta, mikä ei tehnyt väsyneenä siellä istumisesta hirveän mukavaa puuhaa. Hetken päästä olikin sitten jo 55K juoksijoiden aika ryhmittyä lähtöön, joten jouduimme jättämään heidät tekemään omia päätöksiään rauhassa hotellin aulaan.

Lähtö ja matka

Lähtöpaikalle ryhmittäydyttiin siistiin jonoon missä ei liiemmin tungosta ollut. Kohta kovaäänisistä kuuluikin 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1! ja sumutorven törähdys mikä saatteli joukon liikkeelle. Lähdimme jolkottelemaan kohti Pallaksen ensimmäisiä nousuja suoraan hissiuran reunaa ylöspäin. Matkan taittaminen meni aikalailla kävellen, tässä mäessä ei tarvinnut montaa juoksuaskelta ottaa. Tasaiset kohdat rinteiden yläpäässä sopivat loistavasti palautteluun, joten en ruvennut 30 metrin vuoksi ottamaan juoksuaskelia turhaan. Ylämäessä sai taas reippaalla askeleella tasamaan juoksijat kiinni, eikä sijoituksen kanssa ollut niin tarkkaa. Ainoa tavoite oli päästä ehjänä maaliin ja jos mahdollista, niin vieläpä alle 8h ajalla, mutta tästä en ottanut stressiä, vaan ajattelin katsoa 7h kohdalla, että missä ollaan ja voisiko tavoitteeseen päästä kiristämällä tahtia.

Ensimmäinen nousu kesti n. 40 minuuttia mikä sai aikaan jo jonkinmoisia eroja. Selkeästi rupesin huomaamaan, että teknisemmässä maastossa ja ylämäessä pystyin pitämään hyvän vauhdin, mutta suoralla ja tasaisella rupesivat nopeammat juoksijat tulemaan oikealta ja vasemmalta ohi. Keskityin kuitenkin omaan juoksutaktiikkaan sen verran, että en lähtenyt roikkumaan peesissä. Ajoittain vaihtelin ajatuksia muiden juoksijoiden kanssa ja höpöttelin niitä näitä matkan kuluksi. Sykkeiden kanssa oli selkeästi haasteita, tuppasivat mokomat kokoajan nousemaan korkealle, joten pyrin varomaan etten polta itseäni loppuun liian nopeasti. Jossain vaiheessa huomasin, että kengät ovat hieman liian löysällä, mutta koska matka sujui niin mukavasti, niin en ruvennut kiristelemään matkan varrella. Huomasin kuitenkin, että vasen jalka pääsee luistelemaan kengän sisällä ja jalkapohjassa rupeaa muotoutumaan rakkula, joten päätin kiristää kengän seuraavan 10km aikana sopivassa kohdassa. Hannukuruun tulin isommassa ryhmässä, reppu pois selästä, syötävää suuhun, urheilujuomaa pulloihin, joista toinen 0,5l oli vielä lähes täynnä. Syöminen ei oikein väsyneenä tuntunut houkuttelevalta, mutta pakotin itseni popsimaan energiapatukan huollon aikana. Kun pullot oli täytetty, niin tein uuden isogeeliseoksen geeleistä ja valmistelin itseni jatkamaan matkaa. Huollossa olisi voinut viettää paljon enemmänkin aikaa, mutta ilmeisesti kyseessä oli jonkinasteinen juoksutapahtuma missä on tavoitteena on päästä maaliin, niin oli pakko lähteä liikkeelle. Kehossa tuntui, että sykkeet olivat korkealla, mutta kello näytti jotain aivan muuta ja tekniikkahan on tunnetusti aina oikeassa, joten pakko oli uskoa, että nyt on levätty.

Seuraavaan huoltoon oli 18km, eli hieman vähemmän kuin ensimmäiseen ja matkalla pari reipasta mäkeä, kuten pyhä-kero(807mpy). Hannukurun jälkeen seuraava virstanpylväs olisi juoksija-lehden 30km kirilähtö, mikä tulikin vastaan yllättävän nopeasti. Väliaikapisteellä oli muutama retkeilijä kannustamassa juoksijoita, mikä nosti tunteet pintaan ja askel keveni pitkoksille huomattavasti. Matka jatkui aikalailla samalla kaavalla kuin ensimmäinen osuus, takaa tuli muutamia hyvävointisia ohi, mutta samalla sain itse selkiä kiinni pikkuhiljaa, mikä piristi mieltä mukavasti. Aina välillä jatkoin pienessä ryhmässä matkaa ja rupattelimme niitä näitä itse tapahtumasta sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Jossain kohdassa rupesi polvea kiristämään hieman, joten oli pakko pysähtyä vähän venyttelemään reisiä. Erityisesti alamäissä piti ottaa vähän rauhallisemmin ja varoa ettei polvi päätä kiristyä liikaa. Rauhallisella etenemisellä kipu kierteli rauhassa pitkin molempia polvia, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt mihinkään liian pitkäksi aikaa, joten matkanteko oli varsin mukavaa. Matka meni aika mukavasti aina Pyhä-Keron nousuun saakka, missä ensimmäisen kerran tuli olo, että hitto mitä taistelua tämä homma on. Edessä jatkuva mäki ja hiipuvat voimat tekivät hommasta vähän takkuista, mutta usko palautui kun mäki pikkuhiljaa taittui edessä ja voimia oli aika kivasti palautunut geeliä ja suolapähkinöitä napsimalla. Kellon asetuksiin olin ennakkoon ohjelmoinut tankkausmuistutuksen 25:n minuutin välein, mutta tuntui, että olin joka välissä napsimassa tai juomassa jotain.

Pyhäkeron ylitys oli hieno hetki ja siitä pääsi laskettelemaan rennolla askeleella kohti seuraavaa huoltoa. Askel kuitenkin painoi jalassa jo hieman kun edessä olleet ja ylämäessä saavutetut selät rupesivat loittonemaan alamäkeen tultaessa, eli jollakulla oli vielä kevyempi askel kuin itsellä. Vikalla huollolla tankkasin vähän turhan reilusti kaikkea kyytiin ja paljon vähemmälläkin olisi pärjännyt. Aivotoiminta oli kuitenkin sen verran jäässä, että ei paljon tullut asiaa ajateltua, vaan oli valmistautumassa taas yhteen 3h puristukseen täydellä lastilla. Huoltoon tuli samaan aikaan 125K matkan menijä, joka oli valmis lähtöön samaan aikaan kuin minä ja paikalle osunut nainen. Lähdimme hissuksiin yhtä kyytiä menemään kohti maalia kun kysäisin naiselta, että kuinka paljon on jerkkua jaloissa jäljellä. Hän totesi, että paukkuja on vielä, joten sanoin, että sitten vain juoksuksi. Sen jälkeen näkyi ainoastaan kengänpohjat ja pöllyävä tanner kun juoksureppu ja hahmo katosivat taivaanrantaan, paukkuja oli, totesin.

Jatkoimme 125 menijän kanssa ja tarjoilin vetoapua, välillä himmasimme vauhtia kun häneltä loppuivat voimat menemiseen. Henkinen tavoite molemmilla oli olla maalissa ennen kahdeksaa illalla ja aikaa tähän henkiseen cut-offiin oli vielä tunnin verran. Jolkottelimme pikkuhiljaa kohti maalia ja saimme pari selkääkin kiinni. Hiekkatie kuitenkin tuntui jatkuvan ikuisuuden, joten sovimme, että nostan vähän vauhtia ja menen omaa tahtia. Löysin pikkasen paukkuja vielä jostain taskun pohjalta ja pystyin jatkamaan hölkkäilyä kohti asfalttitietä, hetken päästä tulikin pari ihmistä vastaan, mikä antoi viitteitä tien läheisyydestä ja kannustaminen tuntui entistä paremmalta. Juuri ennen tietä herra tien varresta huikkasi 3km, mihin vastasin, että "joko virittelevät maalikameroita?", "kyllä, kohta on valmista" kuului vastaus. Nämä on niitä hetkiä miksi kiireetön juoksu on parhautta.  

Ei se ihan PK:n rajoissa pysynyt..
 Viimeinen 3km oli hieman tahkoamista, asfaltti tuntui kengänpohjan läpi erityisen epämukavalta ja rakot ilmoittelivat vähän itsestään, mutta jaloissa oli paukkuja pitää tasaista vauhtia yllä. Ei tuossa enää kovin hurjia vauhteja saatu, mutta viimeiset 4km mentiin 6:20 - 6:30 vauhtia, ei paha 50km suorituksen jälkeiseen loppukiriin. Kiittelin vastaantulevia autoja väistämisestä ja sain vastaukseksi peukkuja, mikä nosti kylmät väreet ja kyyneleen silmäkulmaan kannustuksesta, kohta tulisi maali vastaan. Sain vielä yhden selän kiinni, kunnes edessä oli 1km kyltti, takaa kuului uusia ääniä kun juoksijat rupesivat kiristämään tahtia, mihin oli pakko vastata itsekin. Kannustin raivokkaasti takaa tulevia juoksuun ja otin omista jaloista niin paljon irti kuin oli mahdollista tässä vaiheessa. Maalin tulo tuntui niin hyvältä vaikka matka ei varsinaista taistelua ollutkaan, mutta tutut kasvot ja perässä tulleet muut onnistujat nostivat tunteet pintaan ja tekivät olosta euforisen. Pitkä matka, ensimmäinen suoritettu ultra loistavassa seurassa kannustajineen ja hieno keli kruunasivat juoksun. Paninia ja palautusruokaa huiviin sen mukaan mitä upposi.

Nyt saa syödä

Oli siellä matkalla vissiin vähän jotain pientä kun sukat olivat vaihtaneet väriä

Epilogi

Suihkun jälkeen olinkin valmis ottamaan vastaan seuraavia juoksijoita maalialueella ja juhlimaan eri sarjojen voittajia. En ole aiemmin ollut näin hyvin järjestetyssä tapahtumassa, missä olisi ollut näin hieno tunnelma ja ihmiset. Uskon, että olen menettänyt sydämeni lajille ja joudun jatkossakin kiertämään tapahtumia moikkaamassa tuttuja kasvoja. Iso kiitos kaikille mukana olleille, reitin varrella kannustaneille retkeilijöille, järjestäjille, vapaaehtoisille. Erityiskiitos Kaijalle kaikesta säätämisestä reissun toteutumiseksi, 2016 revanssi.

Polkujuoksu jatkuu treenien ja mäkijuoksun merkeissä, erityisesti vertikaalitonnit tulevat ohjelmaan pitkien lenkkien lisäksi. Arkipäivän lenkkeihin luulen, että lisään vähän rytmitystä enemmän ja teen harvemmin, mutta pidempään. Lihaskuntotreenit ja kuntopiirit tulevat vahvemmin myös listalle. Tapahtumaohjelma jatkuu Nuuksio Classicilla ja Vaarojen maratonilla, elokuulle voisi vielä laittaa hauskana tapahtumana Midnight Runin 10K matkan.

Ei se sijoitus BTTF:llä ihan paha ole, selkeästi 50% paremmalla puolella tässä vaiheessa, 299/638 ja 24,73 pistettä. ;) Tästä voi vielä vähän puristaa ja yrittää kuroa vauhtia kiinni, ehkä sitä ei Nuuksiossa sitten säästele niin kovasti, vaan luotto omaan menoon säilyy hyvänä. Takana on helpompi tulla kun paineet on aika vähäiset. :)

2 kommenttia:

  1. Revanssia tosiaan 2016. Hyvä rapsa yhdestä parhaasta polkukisasta :)

    VastaaPoista