NUTS Ylläs Pallas 2019 - Ja vähän päälle

Nuts ylläs pallas 2019 - 160km

12.7. - 13.7.2019

https://nutsyllaspallas.com/

Paluu Pallakselle oli jossain määrin nostalginen, sillä ensimmäinen reilusti yli Maratonin mittainen kisa oli tullut juostua juuri täällä vuosia sitten. Silloin tosin reitti meni Pallakselta Hettaan ja viimeiset kilometrit asfalttitietä olivat aikamoista taapertamista rikkinäisillä jaloilla. Strategia tälle kaudelle ei ole muuttunut KK:lta merkittävästi, muutamat kisat ovat alkaneet elo-syyskuussa houkuttamaan, mutta osallistuminen riippuu täysin treenikalenterista jahka sen saan mallailtua kuntoon.

Palautuminen karhunkierrokselta oli onnistunut hyvin, olin saanut kilsoja ihan kohtuullisesti kasaan ja yhden tätä reissua vastaavan 5pv blokinkin vedettyä juhannuksena Isojärven maisemissa. Kaikki oli sujunut kohtuullisen hyvin, joten jälleen lähdettiin kohti Pallasta hyvillä mielin treenin puolesta. Muuta stressiä oli riittämiin joka puolella, mikä teki keskittymisestä melko haastavaa.

Kisataktiikka

Hyvää vauhtia ensimmäinen huoltoväli minkä jälkeen kuormat alas ja hyvillä voimilla maalia kohti retkestä nauttien. Ei kai sen tarvitse sen monimutkaisempi olla?

Varusteista oli mennyt vaihtoon reppu minkä päivitin uuteen 2019 malliin etutaskujen vuoksi. Samalla meni pullot vaihtoon koska 0,6l vetoiset pullot eivät fiksusti noihin taskuihin mahdu. Myös geelien makujen kanssa oli tullut kohellettua kun tilasin niitä, ainoa maku mitä omasta varastosta löytyi, oli sitrus, ilman kofeiinia ja kofeiinin kanssa mutta edelleen sitrus..

Laskelmat olivat aika samoja kuin KK:lla, mutta en ollut saanut mietittyä huoltovälejä fiksusti mikä aiheutti lievää epäilyä miten energiahuolto toimisi.

Valmistautuminen

Olimme Levillä majoituksessa perillä torstaina aamuyöstä ajettuamme yötä vasten. Torstaina tuli nukuttua pitkään ja kävimme kävelemässä Levin päällä ja katselimme Ylläksen profiilia kauempaa. Ajamiseen pohjoisessa menee hieman enemmän kuin etelässä, joten lähdimme käymään Jounin kaupalla sekä ostoksilla että hakemassa kisalapun ja -kamat. Tuttujen moikkailua ja spekulointeja vauhdeista sekä reitistä. Loppupäätä ei paljon sivuttu, totesimme vain että lenkuraa piisaa.

Illalla kamojen pakkaamisen jälkeen kävin vielä juoksemassa kevyen lenkin jalkojen avaamiseksi jos jotain jumeja olisi vielä ajon jäljiltä päällä. Yö meni todella mukavasti ja nukuin kuin tukki kellon soittoon saakka. Sitten olikin aika keitellä puuroa ja kahvia, tehdä pari leipää ja viimeistellä romut että voisimme lähteä ajamaan kohti Hettaa. 

Hettaan päästyämme ensimmäinen osoite oli Apteekki mistä kävin hakemassa paketin kofeiinitabletteja ja otin levyn verran mukaan. Karhunkierroksella väsymys aamuyöstä oli niin jäätävä että mielelläni välttäisin moisen olotilan jos se napeilla oli tehtävissä.

Startti

Hetassa vielä tuttujen moikkailua, tsemppien toivottamista, fiilisten haistelua, joikujen kuuntelua ja yleistä sekoilua. Jännitys ei vain meinannut kohota. Kuten Nutsaaja-Mikan kanssa yhteen ääneen totesimme, oli latautuminen vähän hukassa kun Karhunkierrokselle oli koko kevät tähdätty ja nyt HPYÄ oli heti 7 viikkoa myöhemmin. Pari minuuttia ennen starttia piti vielä käydä hakemassa autosta kofeiinitabletteja Elinalle reissuun, mutta tällä kertaa välimatka auton ja startin välissä oli ehkä joitain kymmeniä metrejä, joten homma ei liikaa aikaa ottanut. Olin sijoittunut karsinassa vähän kärjen taakse koska ajattelin ettei asfalttitiellä ohittelu ole hauskaa puuhaa, aina voisi höllätä vauhtia jos tuntuisi että lähtee liian lujaa.

Starti pamahti ja lähdimme matkaan. Reitti oli tuttu, mutta kilometrien määrään olin tutustunut valitettavan huonosti. Nautin jossain määrin rennosta menosta asfaltilla, mutta selkeästi tälle välille oli tullut napattua jopa hieman liikaa nestettä painoksi reppuun.

Kärki pysyi näkyvissä koko 5km matkan, mutta hiekkatielle käännyttäessä olivat oikeat juoksijat menneet jo menojaan. Olin tuijotellut sykkeitä koko matkan ja todennut niiden olevan hieman koholla, mutta todennäköisesti eniten kuumuuden vuoksi. Hiekkatiellä tarkoitus oli himmailla vähän vauhtia, mutta eihän se sitten kuitenkaan onnistunut, vaan heti lähdettiin reilulla PK:lla painamaan reissua.

Porukkaa meni ohi ja ohittelin itse muita, mutta periaatteessa aika vähän muuttui järjestyksessä eikä sillä tässä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Lopulta saavuimme Pyhäkeron huoltoon n. tunnissa eli jonkin verran reippaammin kuin mitä olin ajatellut. Huolto olikin sitten varsin koheltamista kun yritin saada Salomonin pullon korkkia auki niin hikiset kädet vain luistivat ja jouduin avaamaan pullon paidalla. 

11km - 28km

Huollosta otin molemmat etupullot täyteen, mikä tarkoitti n. litran verran vettä ja matkalla saikin sitten tankata puroista lisää kun keli lämpeni. n. 20km kilsan kohdalla Lotta ja Saara menivät menojaan. Pystyin roikkumaan alamäissä mukana, mutta tasaiset ja ylämäet tekivät sen verran kaulaa että kohta ei näkynyt edes selkiä enää vaikka näkyvyyttä on noissa maisemissa aika reilusti.

Kuten ennakkotiedoissa oli mainittu, niin Hannukurun huolto oli siirretty ja matkaa tulisi tästä ilosta muutamia kilometrejä lisää. Huolto olikin sijoitettu pienen mäen alle minne sai tiputella sääskien syötäväksi, nopea huolto ja pullot täyteen. Pohdin vesien riittävyyttä tässäkin kohtaa, mutta totesin täyttäväni puroista enkä viitsinyt täyttää varapulloa selkään painoa lisäämään.

Kuva: Poppis Suomela

28km - 58km

Keli lämpeni iltapäivää kohden, mutta tuulesta oli hieman iloa ja apua viilennyksessä. Kone meinasi keittää moneen kertaan ja ilo oli pahasti hukassa erityisesti vesivarantojen vähentyessä. Ennen reissua oli tullut paljon tsemppiviestejä joiden ydinsanoma oli "muista nauttia", yritin parhaani mukaan, ei vain ollut hauskaa. Joskus kuuden aikaan kirjoittelin jo huoltoon että sen verran ottaa homma pannuun että taidan jättää Pallakselle jos ei menohalut parane. Kyseessä on kuitenkin pitkä kisa missä olo ja fiilis vaihtuu moneen kertaan. Sen verran hommaa on jo harjoiteltu ettei pitäisi ihan yllätyksenä tulla ja tulikin moneen kertaan analysoitua omia fiiliksiä energioiden sekä nesteen tarpeen kautta.

Hieman ennen Pallakselle saapumista, päädyin Latvialaisen, Britin ja parin suomalaisen kanssa samaan kasaan nousemaan pallaksen rinteitä, fiilikset hieman nousivat kun vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme niitä näitä. Jossain vaiheessa ulkomaalaiset valittelivat veden loppumista. Rinteessä tuli puro vastaan mistä he saivat hieman täydennystä ennen Pallakselle laskeutumista. Pallaksen retkeilyreitin rinne oli erittäin juostavaa ja tiputtelin rennolla askeleella kohti huoltoa, vähän jonkinlainen väsymys painoi kun ennen huoltoa olleet kiehkurat hiekkatiellä eivät jaksaneet hirveästi sykähdyttää.

Pallaksen huollossa oli tarjolla kylmää Pepsiä omista eväistä, banaania, smoothie ja ruisleipä minkä olin KK:lta oppineena nyt pakannut mukaan. Huollon kuvissa meno ei näytä hirveästi maistuvan, mutta fiilis kohosi nopeasti kun sai hieman evästä ja istahtaa alas.

Kuva: Lluis Toll Riera

58km - 79km

Ilta olikin jo vähän viilentynyt ja oli hyvä lähteä kohti Rauhalaa, jalat kulkivat kohtuullisesti ja mieli oli virkeä. Heti alkumatkasta löytyi yksi juoksija hissuksiin edeten, vaihdoimme muutaman sanan lontooksi ja tsempit molemmille jatkoon. Matka kulki hyvin, mutta tyhmäilyä vesien kanssa ja puron skippaaminen juuri ennen mäkeä oli taas sellainen temppu että alkoi jo ärsyttämään. Sitten olikin pitkään hiljaista ja vedet oli taas loppumassa, kunnes tulin Mustakeron tuvan risteykseen ja kävin hakemassa tuvan purosta pullot täyteen. Joku oli tuvalla nukkumassa, toivottavasti en onnistunut herättämään.

Lopulta tulin Rauhalan huoltoon, missä näin Lotan ja toisen kaverin jotka lähtivät jatkamaan samantien kun saavuin huoltoon. Perässä tuli myös tuttu kaveri Pallaksen rinteiltä, mutta pistin kamat nippuun banaanin mutustamisen jälkeen ja jatkoin itsekin reissua. Huollon jälkeen edessä oli piitkä asfalttisuora mikä alkoi jo hieman puuduttaa vaikka matka etenikin ihan joutuisasti. Kaikki kiva loppuu lopulta, niin tämä suorakin, käänsimme metsään ja poroaidan läpi missä onnistuin vielä törmäilemäänkin tolppiin, oli todella ketterä olo.

79km - 105km

Jossain vaiheessa sain kiinni edessä menneen kaverin ja Lotan hieman myöhemmin tästä. Molempien kanssa vaihdoin muutaman sanan ja ajatuksia matkan pituudesta. Oma jalka kulki kohtuullisesti, joten jatkoin edelleen pudotellen alamäkiä reippaasti. Saattaa olla kymmeniä kilometrejä ettei näe ketään ja sitten peräkkäin muutaman ihmisen. Katselin ajoittain että maastossa oli pyörän jälkiä, joskin tuntui älyttömältä että joku on edes viitsinyt kokeilla osaa poluista, sen verran oli juurta ja kiveä tarjolla.

Äkäskeron rinteitä noustessa alkoi aurinko laskemaan ja sain hyvää videokuvaa otettua kivasti, samalla lämpötila putosi melko viileäksi ja irtohihat piti vetää ylös. Aurinko taisi nousta mäen takaa n. 20 minuuttia myöhemmin aikalailla samasta kohtaa mistä oli mennyt piiloonkin. Murheitakin tällaisella matkalla riittää, mutta kun ne ovat riittävän pieniä, niin ne menevät aika huomaamatta. Jossain kohdassa vasen kenkä oli alkanut hieman hankaamaan kehräsluun alta, mutta totesin sen korjautuvan pienellä askelmuutoksella ja Peurakaltion huollossa olisi mahdollisuus tutkia tilannetta tarkemmin.

Äkäskeron päällä tuuli puhalsi niin kylmästi että oli pakko pistää juoksuksi tai pitäisi kaivaa tuulitakki päälle. Totesin että pistetään hanskat käteen ja tossua sen verran toisen eteen ettei takille ole tarvetta. Äkäskeron laskuun lähdettäessä tulikin Poppis vastaan puun takaa ja saimme säikäytettyä toisemme melko huolellisesti. Ammattimiehenä Poppis kuitenkin onnistui ottamaan kameralla pari heittolaukasta ja odotin innolla mitä kameraan tarttui, laatuahan sinne.

Kuva: Poppis Suomela

Äkäskeron laskusta löysin myös Erosen Antin jonka kanssa parannettiin pari kilsaa maailmaa ja tultiin Peurakaltion huoltoon yhdessä. Huolto oli melko nopea ja tehokas. Sain käteeni lihalientä mukissa mistä olen superkiitollinen huollossa olleille kavereille. Kaivoin repusta ruisleivän ja smoothien kaveriksi sekä vedin bägiin varatun hiilihapottoman kokiksen. Jalkojen rasvaus ja sukkien vaihto sujuivat melko hyvin ja samalla pystyin tarkastamaan kehräsluun hiertymän. NOKia päälle ja se jalka oli kuin uusi (tai ainakin se kestäisi maaliin ilman uutta välppäämistä).

Kofeiinitabletteja oli mennyt jo jonkin aikaa ja niiden vaikutuksen katoamisen huomasi väsymyksen kasvamisena. Kellon piipatessa meni sisään ruokaa, nesteitä, suolaa ja kofeiinia hieman aina paikasta ja ajasta riippuen. Muutaman kerran yöllä tuli öklö oli ja totesin että jos pahan olon aalto nousee toisen kerran 10 minuutin sisään, otan suolatabletin. Vaikutus oli ainakin toivottu ja olo helpotti joka kerta. 

105km - 143km

Peurakaltion jälkeen ainoa mitä jäi erityisesti mieleen ennen Kotamajan vesihuoltoa, oli tyhjennyskäynti metsän puolella jossain vaiheessa, mututen oli aika pudottelua kohti seuraavaa huoltoa. Kotamajan vesihuolto kaikessa askeettisuudessaan oli sykähdyttävä ja jos joku on vettä laittanut, niin sitähän otetaan.

Kukastunturin yli meneminen ja takaa kiertäminen takaisin majalle oli jossain määrin mielenkiintoinen, mutta toisaalta ylämäki meni reippaasti sauvakävellen ja alas juosten, takana mentiin pitkä pätkä melko tasaista, kohtuullisen juostavaa pätkää. Kotamajalle toisen kerran tultaessa oli siellä Kukkosen Jukka ja spekuloimme hetken riittäisikö tästä otettu vesi Ylläksen huoltoon ja olisiko matkalla luonnonvesiä tarjolla.

Reitti oli todella tasaista kesänkijärvelle saakka ja vettä olisi laskemani mukaan saanut ennen varkaankurua n. 15 eri purosta ja pitkosten vieressä kulkevasta purosta lähes koko nousun ajan. Mutta tiedättekö mitä tein, en täyttänyt pulloja siitä pitkosten viereisestä lutakosta, vaan lähdin varkaankuruun ja seuraaviin nousuihin tyhjillä pulloilla. Tyhmyydestä pitäisi sakottaa enemmän, tällä kertaa se vaikutti vain fiilikseen.

Ylämäessä sain Karo Hämäläisen kiinni ja vaihdoimme muutaman sanan, mutta jatkoin omaa vauhtiani kun sauvoista sai sen verran tehoa mäkeen. Taas säästeltiin vesiä ja urheilujuomia ja pullon pohjalle taisi jäädä tilkka huoltoon saavuttaessa. Otin huollossa pullot täyteen, pari keksiä ja banaanin minkä jälkeen vähemmän yllätykseksi lähdettiin mäkeä ylös kohti Ylläksen huippua.

143km - Maali

Rinteen hiekka vaihtui kivikoksi ja mäkeä oli aika reippaasti. Ei toisaalta ihan holtittoman paljon, mutta tässä vaiheessa Antti Lepistö tuli mäessä ohi reippaalla jalalla ja keskustelimme jäätelön syömisestä maalissa. Antti kannusti että olen ansainnut vähän isomman tötterön, olin ehdottoman samaa mieltä kun tästä joskus maaliin päästäisiin. Huippu tuli lopulta ja nyt pääsi juoksemaan alamäkeen. Näin vielä Antin selän ennen jyrkkää laskua, mutta sitten oli 105km voittaja mennyt omia menojaan.

Jyrkälle tultaessa muutama oman sarjan juoksija kurvaili hissuksiin mäkeä alas. Itse en pystynyt jäädä hidastelemaan, vaan annoin mennä suoraan alas kun jalat kerta toimivat. Mäen loppuvaiheessa kyllä tuntui että nyt on juostu enkä ollut ihan varma suostuisivatko lihakset enää palautumaan tästä iskutuksesta. 

Luontokeskuksen huolto oli nopeasti taputeltu koska otin tavoitteeksi 24h alituksen eikä ylimääräiseen hirveästi ollut aikaa, hieman vettä pulloihin että pärjää maaliin saakka ja pala suklaata ikeniin. Ennen kesänkijärveä tuli pieni henkinen kuoppa eikä jalka meinannut nousta kunnolla vaan oli laitettava reippaaksi sauvakävelyksi. Pirunkuru oli maineensa veroinen ja itselle ensimmäinen tutustumiskerta. Hieman puudutti nouseminen, mutta rinteessä ollut pariskunta kysyi paljonko takana ja sanoin että hieman yli 155km ja 23h. Tsemppasivat kovasti ja näillä sanoilla jaksoin puristaa huipulle.

Sitten olikin laskun aika, jalat vielä toiimivat ja mäkeä oli tarjolla. Jos koko reissun aikana kisasin niin tässä oli se hetki, takaa kuului puuskutusta ja juoksua, en uskonut että kukaan 160km matkalaisista olisi näin kovasti lähtenyt iskemään, vaan ajatus oli että sieltä on pakko tulla 105km kakkonen. Pidensin hieman askelta ja pidin juoksun myös seuraavaan pieneen nousuun mistä punnersin yli taas laskuun ja askeleet loittonivat selkäni takana.

Tässä vaiheessa alkoi päässä laskeminen ihan tosissaan että kuinka lujaa pitää juosta jotta 24h alitus on mahdollinen ja voinko mahdollisesti jopa sauvakävellä jossain kohdassa. En päässyt laskelmissa sellaiseen malliin missä kävely olisi ollut mahdollista, vaan kevyt hölkkä ja reippaat juoksupätkät ajoittain mahdollistivat tasatunnin alle pääsemisen. Lopulta maalisuora alkoi lähestymään ja sain eteeni pyöräoppaan jos 37km päämatka sattuisi starttaamaan. Sen verran kuitenkin jäi aikaa että sain nauttia suuresta yleisömäärästä, yläfemmoista, kannustuksista ja vielä maalissakin kunniakujasta 37km juoksijoiden keskellä. Aivan käsittämättömän hieno fiilis!

     Kuva: Lluis Toll Riera

Kuva: Aapo Laiho (@aapolaiho)

Tsemppasin vielä 37km juoksijat matkaan ja alueen tyhjennyttyä sain nauttia käteen annetun kylmän juoman. Halit Saaran ja Jaakon kanssa jotka olivat tulleet maaliin reilu 5 minuuttia aiemmin ja 105km kakkosen onnittelu. 

Istuin maassa hetken lepäillen, vaatteiden vaihto ja ruokailua. Samalla jutustelua maaliin tulleiden kanssa ja hetken kuluttua olikin aika lähteä kohti majoitusta Leville. Mökillä maistui muutaman tunnin unet aika mukavasti, mutta paikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: Salomon S-lab Ultra Sense 2

Sukat: Compressport trail socks

Kompressiosäärystimet: Compressport R2

Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock

Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts

Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt

Irtohihat: Craft winter fleece sleeves

Takki: Compressort Hurricane Jacket

Kaulassa: Buff

Lippa: Compressort

Aurinkolasit: Mallia no-brand irtolinsseillä

Reppu: Salomon Adv Skin 12, 2019 malli
Vesipullot: 3 x 0,5l Lötköpulloja

Sauvat: Black Diamond Carbon Z

Kamera: GoPro Hero 5 Black teleskooppivarressa

Kello: Polar Vantage V + Polar H10 sykevyö

Eväät 

Huoltoväli, 3-3,5h	Kpl	Energiaa/kcal	Hiilareita/g	Hiilareita g/h
High 5 + wiggle geeli,40g	4	358,4	89,6	29,9
Bloks-patukka, 60g	1	184,8	46,2	15,4
Cliff Bar, 68g	1	276	41	13,7
Yhteensä		819,28	176,8	58,9

Määrät
Geelejä	32
Blokseja	8
Cliff-bar / patukka	8
Smoothieita	4

Isogeeli, 600ml
	kpl	Tilavuus (dl)
High 5-geeli	3	0,32
Kofeiinigeeli	1	0,32
vettä	1	4,72
Elektrolyyttitabletti	1	0

Kiitokset
Nuts
Sanna
Emppu ja Anne
Kanssajuoksijat
Yleisö
Treenikaverit
Kaikki jotka unohdin


P.S. Olen aina vakuuttanut itselleni ja muille ettei tasatunneilla tai kilometreillä ole merkitystä, mutta jos ne on mahdollista saavuttaa niin miksi ei työntäisi omia rajoja hieman pidemmälle ja kokeilisi puskea näiden fiktiivisten aitojen läpi?