maanantai 27. toukokuuta 2019

NUTS Karhunkierros 2019, 166km - Sinne ja takaisin

NUTS Karhunkierros 2019, 160km



24.5 - 25.5.2019


Kolme kertaa on tullut juostua Hautajärveltä Rukalle ja joka vuosi on opittu hieman lisää syömisestä, juoksemisesta sekä tankkaamisesta ja hieman pidempien matkojen taivaltamisesta. Vuodelle 2019 asetin kaksi tavoitetta: kerätään riittävästi pisteitä UTMB:lle hakemista varten vuodelle 2020 ja kierretään koko UTTF, jolloin ensimmäinen tavoite toteutuu automaattisesti. Taustalla reunaehtona on pysyä ehjänä ja vetää kisat sellaisella rytmillä ettei paikkoja ala hajoamaan. 

Tällä kertaa oli vuorossa siis neljäs kerta Kuusamon poluilla, mutta ensimmäisen kerran matka suuntautuisi ensin kohti pohjoista. Taustalla oli kohtuullisen onnistunut suoritus Vaarojen maratonilta 130K matkalta 2018 syksyltä ja kevään treenit ovat kulkeneet kohtuullisen hyvin ilman flunssia tai muita murheita, joten luottavaisin mielin oli hyvä lähteä retkelle. 

Kisataktiikka

Suunnitelma oli hyvin yksinkertainen: lähdetään rauhassa sitten että samaa vauhtia jaksaa takaisin ja syödään matkalla kaikki eväät mitä reppuun on pakattu.

Varusteiden osalta päädyin siihen että otin rintapulloiksi 0,6l softflaskit pillillä ja reppuun yhden ylimääräisen puolen litran pullon mikä toimisi Basecamp-Oulanka-välillä ekstrana jos puroista ei saisi helposti vettä ja muuten korvaisi mukin virkaa kokiksen juomiseen.

Eväitä oli sen verran että teoreettisilla laskelmilla hiilareita tulisi n. 60g/h jos pystyisin syömään kaiken mitä mukana on. Drop-bageihin jaoin kamat siten että mukana olisi sellaisia eväitä mitä vedetään heti huollossa ja mukaan otettavia kamoja jottei heti startista olisi kaikki romut mukana. Vaihtovaatteita ja pari eri takkivaihtoehtoa olisi bageissa myös tarjolla mikäli keli kylmenisi tai rupeaisi satamaan kovasti.

Valmistautuminen

Ajelimme Rukalle keskiviikkona etelästä rauhassa sopivilla pysähdyksillä siten etteivät jalat menneet aivan tukkoon, vaan reilun puolentoista tunnin välein oli pieni jaloittelutauko ja kuppi kahvia tai muuta virikettä. Perille päästyämme kävin vielä vetämässä lyhyitä kohtuullisen kevyitä vetoja (~80% teholla) jalkojen avaamiseksi. Sitten olikin aika mennä nukkumaan. Majoitus oli kisakylän keskellä, joten logistiikkaan ei liiemmin kulu aikaa ja majapaikassa oli oma keittiö, joten ruoan tekeminen onnistuisi tarpeen mukaan.

Torstaina kävimme hieman kävelemässä Karhunkierrosta Juumasta käsin Jyrävällle ja pienen evästelyn kautta lähdimme takaisin Rukalle missä olikin aika vetää ruokaa ja suorittaa pientä shoppailua. Illalle vielä kevyt tunnin mittainen hölkkä ja sen jälkeen kamoja pakkaamaan majoitukseen. Illalla taisi tulla jokin peli mitä seurailin toisella silmällä samalla kun pakkasin kamoja. Keskittymisen varmistamiseksi pakkasin kamoja kuulokkeet päässä ja kuuntelin rauhallista musiikkia. 

Starttiin 2h

Yöllä tuli nukuttua kohtuullisen hyvin ja hermostuneisuutta ei hirveästi tuntunut kehossa. Aamupalalla tein havainnon että materiaalit sai haettua jo yhdeksän aikaan, joten suuntasin suoraan teltalle repun kanssa varustetarkastukseen sekä materiaalien noutoon. Jonoa oli hieman alkanut kertymään, mutta nopeasti pääsin varustetarkastukseen. Tsekkilistalla olivat sormikkaat, EA-paketti, pelastuslakana sekä takki. Sormikkaiden tilalle tarjosin mukana olleita lapasia, mutta eivät kelvanneet koska eivät olleet sormikkaat. Kaivoin sitten minigrip-pussiin pakatut merinosormikkaat joista ei ulkopuolelta nähnyt mistä mytystä on kyse ja johan kelpasi tarkastajalle (ehkä näissä voisi vähän käyttää pelisilmää kun kamoja tarkistetaan, pointti lienee kuitenkin pitää kädet lämpimänä eikä kantaa juuri jotain tiettyä varustetta).

Kamojen hakemisen jälkeen oli aika syödä aamupala loppuun ja levätä hieman vielä ennen kisa-alueelle siirtymistä. Drop-bagit kärryihin ja moikkailua juoksututtujen kanssa, nyt alkoi hieman jännitys tihenemään ja pyrin tekemään hyvin suoraviivaisia asioita. Miettimiset oli onneksi mietitty jo aiemmin ja tässä vaiheessa riitti kun piti hyvää fiilistä yllä ja jutteli tuttujen kanssa.

Lähtö 

Sitten olikin aika siirtyä starttikarsinaan, mikä oli yllättävän pieni alue 150 juoksijalle. Savukone puski savua, selostus kuului puurona ja tunnelma alkoi tiivistymään. Hetken kuluttua kaiuttimista tulikin naisen ääni "Countdown to Zero, 5, 4, 3, 2, 1, Go" ja sitten mentiin. Rauhallinen startti hölkäten kohti ensimmäisiä mutkia ja mäkeä. Kansaa oli todella paljon rinteillä kannustamassa mikä oli aivan huikea kokemus ja hetken päästä olimmekin jo rinteen päällä mistä lähtisi pudottelu alas ja sen jälkeen Valtavaara-Konttainen ylityksiä.

Sykkeet huitelivat hieman korkealla, mutta totesin että mennään vielä ihan kohtuullisissa rajoissa ja VK:lla ei noutaja tulisi kovinkaan nopeasti. Arvioin itse että olin jossain porukan keskivaiheilla ja vauhti oli melkoisen sopiva itselle, yritin hakea omaa rytmiä tekemiseen, mutta kun on tuttuja ja kivaa niin kyllähän se vauhti välillä hieman karkaa. Konttaisen huollossa tuli pieni erkaantuminen ja Nybackan Mikko sekä Mannisen Timo TTC:stä tekivät lyhyen huollon ja jatkoivat samantien matkaa. Itse täytin vesipullon tässä kohdassa ensimmäisen kerran, joten aikaa meni hieman enemmän.

Sitten olikin melko perinteistä polkuilua 16km ohjelmassa ennen basecampia, pientä jojoilua muutaman menijän kanssa ja vaihtelimme paikkoja sekä mietteitä hieman. Jossain vaiheessa tuli eteen sopivan mittainen mäki missä pystyin vähän ottamaan reippaammalla askeleella alas ja sain mieltä virkeämmäksi sekä lantiota hieman avattua kun päästin mäen menemään reipasta vauhtia loikkien. Toverit jäivät jonnekin taakse tässä vaiheessa ja jatkoin matkaani yksin.

Kuten aika kohtuullisen alkuvaiheessa, niin reippaampia menijöitä jotka eivät ole lähdössä osuneet eturiviin tulee takaa ohi ja annoin heidän mennä omaa vauhtiaan ja pidin itse kiinni sopivasta vauhdista. Matka eteni nopeasti, osittain siksi että sitä riittää mentäväksi mutta myös siksi että tätä menemisen vapautta olin odottanut taas tovin. On jotenkin terapeuttista tietää että seuraavan vuorokauden aikana on suurimman osan ajasta omien, hyvin vähäisten ajatusten kanssa ja saa keskittyä vain olennaiseen, eli liikkumiseen ja syömiseen.

Basecampin huollossa olikin porukasta Marianne, Jani ja Jarmo vastassa tsemppaamassa sekä kyselemässä kuulumisia, tuli varmasti nauhalle todella viisaita analyysejä tässä vaiheessa. Lahtosen Tommi oli myös retkeilemässä ja auttoi vesipullojen täyttämisessä seuraavalle etapille. Sen verran oli tekemistä ihmisten kanssa että unohdin ladata geelit toiseen pulloon, minkä huomasin n. 5 kilometriä myöhemmin. Kannustajista on siis sekä iloa että haittaa.

Basecamp - Oulanka

Tämä on ehkä koko reissun tiukin väli, joten osasin asennoitua siihen siten että se ottaa sen aikaa minkä ottaa ja itselle jää vain tehtäväksi nauttia maisemista. Keli oli loistava, hieman aurinkoa, sopivan viileä ja pieni tuulenvire. Puroissa virtasi vettä ja luonto kertoi itsestään värillä ja äänillä. Pääpiirteissään väli menee niin että Basecampista eteenpäin on melko juostavaa, sen jälkeen juurakkoa pitkä pätkä, kunnes tullaan jokivarteen ja taas on hieman juostavaa minkä jälkeen on toinen osuus hidasta juurakkoa. Sauvojen kanssa juurakossa eteneminen oli kävellenkin kohtuullisen ripeää eikä tarvinnut käyttää läheskään niin paljon energiaa kuin mitä juoksemiseen olisi kulunut. Tässä vaiheessa olin vähän huolissani jaloista joissa alkoi jo olemaan tuntemuksia väsystä, mikä ei luvannut hyvää loppumatkalle.

Reilun 40km jälkeen Arilla rupesi olemaan vaikeuksia polven kanssa ja hän jäi venyttelemään sitä auki polun varteen reilu 10km ennen Oulankaa ja jonkin matkan päästä näin Saaran hieman heikossa kunnossa kävelemässä kohti Oulankaa. Juttelimme muutaman lauseen ja Saara sanoi jättävänsä homman Oulankaan, ei muuta kuin tsempit ja jatkamaan matkaa.

Lopulta Oulanka tuli vastaan, Samuli olikin kännykkä valmiina kyselemässä lausuntoja reitistä heti Kiutakönkään jälkeen ja olen melko varma ettei nauhalle jäänyt mitään viisasta.
Tein nopeahkon huollon, hieman banaania, kokista, mandariineja sekä muita herkkuja ja matka jatkuin tsemppien kera. 

Oulanka - Hautajärvi

Väli on kohtuullisen nopea, mutta kilometrit alla eivät tee siitä ihan yhtä nopeaa kuin 83km alkumatkasta. Tässä vaiheessa ynnäilin päässäni että suunnitelman mukainen 12h Hautajärvelle olisi varsin mahdollinen ja huollon kanssa olisin matkalla etelään n. 00:30. n. 15km ennen Hautajärveä tuli kärki vastaan ja vedettiin Nokelaisen kanssa yläfemmat ja sain kuvattua hieman heidän menoaan. Minuuteissa eroa oli Eskeliseen ja Itkoseen tässä vaiheessa jonkin verran, mutta matkat ovat pitkiä ja erot muuttuvat kuten lopuksi saatiin huomata.

Vastaan tuli kärkipään juoksijoita ja ynnäilin mielessäni että olen jossain reilun 20 huitteilla ennen Hautajärven huoltoa. Hautajärvelle tulimme 11,5h tunnin juoksemisen jälkeen, joten matkaan oli käytetty saman verran kuin mitä olen käyttänyt parhaimmillaan pelkkään yhdensuuntaiseen matkaan. Tällä kertaa piti kuitenkin vielä töötätä takaisin samat polut.

Hautajärven huollossa oli pieni pettymys vastassa kun mainostettua suolaista palaa, eli pizzaa ei ollut tarjolla lainkaan. Ainoastaan normaalit huoltojen herkut ja pikapuuroa alias Betonia. Harmikseni olin ennakkotietojen valossa jättänyt leivät pois bägistä, mikä tarkoitti sitä että vuorokauden kiinteän ruoan määrä rajautuisi patukoihin ja hedelmiin. Pikaisesti puuro naamaan, jalkojen kuivaus ja NOKilla rasvaus sekä vessakäynti. Tässä vaiheessa tuli Hautajärven huollon toinen virhe leipien matkasta jättämisen lisäksi. Kävin nivusten rasvaamisen jälkeen vessassa ja iloisesti pyyhin vessapaperilla kaikki rasvat pois nivusalueelta sekä pakaroista ajattelematta asiaa sen enempää.

Timo lähti huollosta hieman ennen minua ja Mikko päätti jättää leikin kesken alla olleen flunssan vuoksi. Sami ja Lotta lähtivät samaan aikaan kanssani pihalle, mutta joutuivat jäämään takkivälppäykseen heti ulkona. Keli oli viilentynyt jonkin verran ja itsekin vedin Compressportin Hurricane Jacketin vetoketjun ylös asti kiinni. Takkihan on siitä mahtava, että sen pystyy vetämään juoksurepun päälle, joten välppäämistä tulee minimaalinen määrä.

Hautajärvi - Oulanka

Sitten olikin aika vedellä yläfemmoja koko rahan edestä kun porukkaa tuli vastaan kohti Hautajärven huoltoa. Kovat tsempit kaikille ja koskaan ei ole niin kiire ettei paria sanaa ehdi vaihtaa. Katselin kelloa aina välillä ja laskeskelin aikaa startista suhteessa siihen mitä kello löi sillä hetkellä. En jaksanut vaihtaa kellon tilaa, vaan pidin aivoja virkeänä tekemällä yksinkertaisia laskutoimituksia. Käytin varmaan kokonaisen työpäivän verran sen pohtimiseen miksei 24h kellon laskeminen ole alkanut keskipäivän kohdalta.

Jossain vaiheessa alkoi hieman väsyttää ja uni tai kofeiini olisi tehnyt terää, mutta tiesin sen menevän ohi jonkin ajan päästä kun päivä nousisi. Väli oli ajoittain aika raskas ja aikaa paloi melkoisen tehokkaasti 4h. Oulangan huollossa sain Timon kiinni ja lähdimme jatkamaan matkaa samaan aikaan, minulla oli jaloissa vielä hieman enemmän virtaa, joten pystyin hölkkäämään ja juoksemaan alamäet ja rappuset. Tässä vaiheessa Timolle tsempit ja matka jatkui.

Oulanka - Basecamp

Tiedossa oli että tämä on tiukka väli erityisesti nyt, se on sitä 83k matkalla ja kun takana on reilut 120km niin juurakko ei välttämättä ole ihan se paras kaveri. Asennoiduin sitten että matkaan menee mitä menee ja otan vettä laskupuroista aina kun se meinaa loppua. Ylimääräistä ei aikonut kantaa mukana. 

Listaan oli kertynyt uusi virhe Oulangassa kun pakkasin energioita reppuun, olin sotkenut Bloksien, geelien ja patukoiden sijoituksen taskuissa enkä meinannut löytää mitään syötävää mikä olisi maistunut. Totesin että "screw it and eat it" ja survoin naamaan lisää Clif Baria mitkä alkoivat makuvaihtoehdoista huolimatta maistumaan aika puulta. Pitkällä matkalal maha on aika metka epeli siitä että sen saa hiljenemään aika vähäisellä ruokaa. Patukana kolmannes auttaa vähintään tunnin, todennäköisesti puolitoista pitämään nälän loitolla ja sitten voikin syödä taas pienen palan.

Tässä vaiheessa alkoi väsymys painamaan ihan tosissaan ja kaipasin kofeiinia enemmän kuin mitään muuta. Koska taskujen sisältä oli sekaisin ja olin onnistunut sotkemaan takin vetoketjun siten että se oli jumissa, en päässyt valikoimaan taskuista mitään tarkoitukseen soveltuvaa, vaan otin sitä mitä sattui käteen osumaan. Vähemmän yllättäen peräperään tuli samanmakuisia patukoita ilman kofeiinia. Tiesin että isogeelissäni oli kofeiinia, mutta sen pitoisuus oli niin pieni ettei siitä olisi koomaan mitään iloa.

Basecampin huollossa oli melko askeettinen meno aamulla ja söin nopeasti banaanin, pari mandariinia sekä hieman suolakurkkuja. Vesisade oli aamun tunteina muuttunut jo jonkinmoiseksi, mutta en onneksi kärsinyt kylmästä kun huollot piti lyhyinä ja muisti sauvoa kovasti aina kun mahdollista.

Basecamp - Konttainen

Vilkuilin kelloa ja laskeskelin päässäni milloin Ansio tai 83k kärki tulisi ohi, mutta koska en ollut varma 55k starttiajasta, niin laskelmat olivat melko turhia. Aina välillä kuulin ryminää takaa, mutta taisi olla aistiharha tai metsän eläin. 

Tässä vaiheessa selvää oli myös että maaliin mennään, mutta aika oli vielä hieman mysteeri. Pystyin hölkkäämään tasaiset ja alamäet, mutta juurakot ja loivatkin ylämäet oli pakko sauvoa reippaasti menemään. Tässä vaiheessa aamua välit alkavat tuntua melko pitkiltä ja matka ei meinaa loppua, mutta lopulta väsymyksessä koomatessa tulin Konttaisen huoltoon. Siellä olikin todella pirteää porukkaa ja sain koko reissun parhaan avun kamojen kuntoon laittamiseen, iso ja nöyrä kiitos kaikille teltalla olleille, viimeinen 7km ei tuntunut yhtään niin pahalta enää.

Konttainen - Ruka

(c) Aapo Laiho, NUTS Karhunkierros

Loppu on siitä kivaa, että nousuja sekä laskuja riittää päivän tarpeisiin. Aina kun luulet olevasi jonkin päällä, niin mennään hetken päästä uudestaan alas. Sauvoista oli kuitenkin arvaamattoman paljon apua ja mäet nousivat kohtuullisella vaivalla. Jaloissa tuntui olevan vielä jerkkua ja pystyin puskemaan itseäni aika kivasti eteenpäin.

Valtavaaran huippua lähestyessä alkoi porukkaa ilmestymään kannustusjoukoiksi ja sain paljon tsemppejä. Huipulta alas juoksu sujui kohtuullisesti ja pystyin pudottelemaan kalliot ja portaat kevyen letkeällä askeleella. 

Sitten olikin viimeinen mäki, mikä nousi käsittämättömän kevyesti sauvojen kanssa ja tuntui jopa hieman loppuvan kesken. Jäljellä oli enää pudottelu Rukan kisakylään, jaksoin pitää kameraa vähän aikaa päällä, mutta sitten tein päätöksen että sammutan sen ja nautin vain lönköttelystä sekä maaliin tulemisesta. Hieman ennen maalia oli kummipoika vastassa mikä oli todella huippua ja maalissa näin Helin Espoosta sekä hyviä ystäviä kuvaamassa ja ottamassa vastaan maaliin. Fiilis oli hieman tyhjä, ei ihan kaikkensa antanut mutta äärimmäisen tyytyväinen. Ei sinne polulle ihan älyttömästi olisi enempää pystynyt kropasta laittamaan, mutta kevyesti säästellen tulin lopun jotta automatka kotiin ei olisi niin tuskainen ja saisin palautumisen kohti Yllästä käyntiin mahdollisimman nopeasti.

Maalissa sain käteeni oluen, mitalin kaulaan ja pääsin/jouduin Mari Valosaaren haastateltavaksi. Tarinoiden taso ei kyllä noussut tässäkään vaiheessa, mutta kai noista jonkinlaisen itseironisen potpurin saisi kasattua. Kello pysähtyi aikaan 25:41:32, mikä oli vähän alle suunnitellun optimitavoitteen.

Kiitokset

Kaikille NUTS-jengin ihmisille jotka teette tapahtumaa, kaikille vapaaehtoisille jotka olette mukana mahdollistamassa näitä juttuja, kannustajille, kanssajuoksijoille sekä koko matkaporukalle: Maisa, Marianne, Milena, Jaro, Jani sekä Jarmo, olette ihan parhaita, kiitos kun jaksatte vuodesta toiseen kisasekoiluita kanssani.



Varusteet

Jotakuta saattaa kiinnostaa millä romuilla olin liikkeellä(kaikki on hankittu omilla rahoilla)

Kengät: Salomon S-lab Ultra Sense
Sukat: Compressport trail socks
Kompressiosäärystimet: Zeropoint high intense
Kalsarit: Under armour 6" Boxer Jock
Housut: Salomon Trail run Twinskin Shorts
Paita: Inov-8, Meriwool T-shirt
Irtohihat: Craft winter fleece sleeves
Takki: Compressort Hurricane Jacket
Kaulassa: Buff
Lippa: Compressort
Aurinkolasit: Mallia no-brand irtolinsseillä
Reppu: Salomon Adv Skin 12, mallia vanha
Sauvat: Black Diamond Carbon Z
Kamera: GoPro Hero 5 Black teleskooppivarressa
Kello: Polar Vantage V + Polar H7 sykevyö

Eväät 
Huoltoväli, 3-3,5h Kpl Energiaa/kcal Hiilareita/g Hiilareita g/h
High 5 + wiggle geeli,40g 4 358,4 89,6 29,9
Bloks-patukka, 60g 1 184,8 46,2 15,4
Cliff Bar, 68g 1 276 41 13,7
Yhteensä 819,28 176,8 58,9

Määrät
Geelejä 32
Blokseja 8
Cliff-bar / patukka 8
Smoothieita 8

Isogeeli, 600ml
kpl Tilavuus (dl)
High 5-geeli 3 0,32
Kofeiinigeeli 1 0,32
vettä 1 4,72
Elektrolyyttitabletti 1 0