maanantai 5. lokakuuta 2020

Vaarojen Maraton 2020 - Yö 65K

 Vaarojen Maraton, Koli 2.10.2020


Korona sotki tehokkaasti kisakauden ja lähes kaikki on siirretty tai peruttu ja juoksumotivaation kaivaminen on ollut todella haastavaa. Kesä meni kaikenlaista puuhaillessa, mutta tehokkaat treenit jäivät väliin ja rytmi oli mitä sattui. Hyviä pitkiä lenkkejä valitettavan vähän, muuta puuhaa kyllä onneksi korvikkeena.

Rikkonaisesta kesästä ja stressistä johtuen olin jo pohtinut jättäväni Vaaroilla juoksun väliin ja lähteväni turistina liikkeelle. Perusmatkan puolittaminen yö 65:lle tuntui mielekkäältä ja motivoivalta vaihtoehdolta, joten päädyin vaihtamaan matkan pari viikkoa ennen reissua. Kolin yö on huikea kelistä riippumatta ja en halunnut jättää sitä kokematta. 

Saavuimme mökille torstaina iltapäivästä ja suuntasin Kolin Ryynäseen syömään burgeria perunoilla sekä vähän haistelemaan minkälainen pöhinä olisi ilmassa. Torstaina oli enemmän ruskaturisteja kuin juoksijoita liikenteessä, mutta syödessä rupattelin naapuripöydän kanssa ja kerroin hieman miksi Koli on juuri nyt aivan tukossa ja majoitusta ei ole tarjolla.

Ilta meni kevyesti kamoja läpi välpätessä ja varmistaen että kaikki olisi mukana, eikä tarvitse tehdä viimehetken hankintoja, erityisesti nyt kun myyntipisteitä ei ollut tarjolla. Söin vielä iltapalaksi vähän  pizzaa ja kävimme Pielisessä uimassa mökin rannasta, oli muuten raikasta vettä.

Perjantaina lähdimme käymään Nurmeksessa katsomassa puolustuslinjoja sekä Bomban taloa. Reissun aikataulu meni sen verran haastavasti palatessa ettei meillä ollut mahdollisuutta lähteä perusmatkan starttiin ilman hirveää säätämistä, joten päätin ottaa rauhallisesti, syödä vähän ja lepäillä sängyssä musiikkia kuunnellen. Kahdeksan aikaan oli sitten aika ruveta pistämään juoksukamoja kasaan, pakkaus oli sikäli helppo että huoltovälejä on rajallisesti ja joka välille on helppo pakata haluttu määrä energiaa. Ysiltä starttasin kohti P1:stä mistä Shuttle lähti kohti hotellia. Paavo sattui parkkeeraamaan samaan aikaan kentälle kanssani ja ehdimme vaihtamaan hieman kuulumisia. Vauhtiajatukset osuivat aika yksiin, joten totesimme että lähdetään yhdessä painamaan kohti 9h aikaa ja katsotaan miltä se tuntuu.

Otimme pienen alkulämmön ja juoksimme hotellilta starttiin, parin minuutin odottelu, pakolliset starttikuvat ja sitten alkoi Finlandia soimaan, kylmät väreet hiipivät iholle. Paukusta liikkeelle ja Otimme Paavon kanssa paikan kärkiryhmän takaa mistä löysimme reippaan hyvärytmisen juoksutahdin. Yllätyimme kärjen melko verkkaisesta tahdista ja siitä että pysyimme jonkinlaisen matkan päässä edes alussa. Sitä on on jotenkin tottunut että kärki karkaa heti lähdöstä omille teilleen.


Hymy herkässä kun saa juosta Kolin yössä  (c) Jere Alen

Matka sujui hyvin ensimmäisen reilu pari tuntia, ja Rykiniemestä otimme nopealla huollolla vähän täytettä pulloihin ja jatkoimme matkaa. Joku oli käristänyt makkaraa mikä tuoksui melko hyvältä jo tässä vaiheessa. Rykiniemestä lähtee melko pitkä nousu mitä lähdimme painamaan ylös. Perässämme tuli yksi juoksija joka välillä otti meitä kiinni ja välillä jäi hieman kauemmas taakse, mutta nousun jälkeen emme saaneet hänestä enää havaintoja ja jatkoimme omaa tahtia eteenpäin.

Rykiniemen ylitys, toiset keskittyy enemmän kuin toiset (c) Jere Alen


Reilun kolmen tunnin kohdalla alkoi päivän syöminen ja kova vauhti ilmenemään pieninä vatsaoireina ja yleisenä heikotuksen tunteena. Latasin suolaa ja geeliä koneeseen mikä auttoi oloon melko nopeasti. Jotenkin tuntui että yön vaikeimmat hetket osuivat jonnekin 25-30 kilometrin kohdalle kun meno ei tahtonut maistua ollenkaan ja olin jo varma että joko jään kivieniemeen kokonaan tai sauvakävelen sieltä maaliin. Paavo vakuutti että hyvä tulee ja energiaa vaan koneeseen. Eteläinen pää on hidasta kulkea ja tuntui että matka eteni tuskaisesti. Ilmassa leijaili myös jonkinlainen raadon haju mikä sai olon vielä entistä huonommaksi. 

Eteläpäästä pohjoista kohti taittaessa alkoi tulemaan ihan kohtuullinen olo ja energiat rupesivat imeytymään. Ehkä se on se kotiinpaluu mikä saa yrittämään enemmän. Pikkuhiljaa eteläpään mäkien taittuessa alkoi tulemaan sellainen fiilis että tästähän voi tulla ihan hyvä. Emme olleet nähneet lampun lamppua Rykiniemen jälkeen ja ajattelimme olevamme jossain top 10 joukossa, mihin olimme varsin tyytyväisiä sillä etukäteen oli mainostettu että viivalla on kovia nimiä lähtemässä. Kiviniemen huollossa meille kerrottiin että olemme Paavon kanssa 2. ja 3. mikä oli varsin hämmentävä uutinen. Selvisi että toinen kärkiparista oli joutunut keskeyttämään Kiviniemeen minkä vuoksi olimme lähellä podium-sijoituksia jos vain jaksaisimme pitää vauhdin maaliin saakka. Täytimme pullot ja jatkoimme matkaamme, tästä irtoaisi varmasti boostia vielä pitkäksi aikaa.

Hieman ennen Peiponpeltoa edessä näkyi hitaasti eteneviä valoja jotka olivat 130K matkalaisia taistelemassa cut-offia vastaan. Kysyimme kuulumiset ja fiilikset sekä toivotimme kovasti tsemppiä jokaiselle reissuun. Peiponpellossa nopea huolto ja rupattelu huoltohenkilöstön kanssa ja kohti maalia. Tästä olisi enää pari mäkeä ylös ja alas, kohtuullisen edettävää reittiä pitkin joten mieliala oli nousussa.

Tässä vaiheessa alkoi varovainen usko siihen että Paavon vuotta aiemmin tavoittelema podium-paikka voisi toteutua tällä kertaa. Lopulta olimme tarpomassa portaita ylös, minkä jälkeenhän reitillä ei ole kuin laskettelua alas ja pieni loppunousu. Ennen portaita otimme vielä yhden pitkänmatkalaisen vetoon mukaan, mutta valitettavasti hänellä ei ihan voimat riittäneet mukana roikkumiseen vaikka lupasin että vien puolivälin huoltoon ennen cutoffia.   

Ennen satamaa otimme hiekkatiellä ihan oikeita juoksuaskelia katsojien iloksi (kaikkien niiden jotka 6:45 lauantaina aamusta tuijottavat GPS-pallukoita) ja pääsimme runttaamaan mäkeä ylös. Tunteet alkoivat nousta pintaan. Tässä vaiheessa ei ollut enää tarvetta repiä hirveästi vaan etenimme sellaisella tahdilla että meno oli vielä siedettävää ja tiesimme että 2. ja 3. sija olivat meidän. Ehdotin että ylitämme maaliviivan yhdessä ja sadasosat saavat ratkaista mikä sopi Paavolle mainiosti. En ollut lähtenyt kisaamaan kaveria vastaan missään vaiheessa ja nyt ei tuntunut siltä että olisin halunnut vääntämään. Maaliin rennosti hölkäten ja homma oli paketissa. Uskomaton fiilis, kannattaa kokeilla kaverin kanssa maaliin tulemista pienten vastoinkäymisten kautta, on huippua.



Maaliintulossa hieman juotavaa ja syötävää, palkintokassit käteen ja vilttiä niskaan. Arvoimme palkinnot keskenämme koska sadasosia emme saaneet haltuumme. Aika molemmilla 9:15:50 mikä oli melko lähellä tavoitetta, aina voi jossitella mutta ei ole pakko. Maalista pääsin myös toivottavaan kaverit matkaan päivä 65:lle ja siirtymään itse kuivien vaatteiden kanssa hotelliin juomaan aamukaakaota mikä maistui todella hyvällle. 


Näissä tapahtumissa on aina ilo käydä, ihmiset ovat huippuja ja tunnelma on rento. Kuulumisia voi vaihtaa kenen kanssa tahansa eikä tarvitse jännittää, kaikki kannustavat toisiaan.

iso kiitos järjestäjille, kaikki sujui hienosti. Huolloissa oli huipputunnelma ja pystyi liikkumaan turvallisin mielin joka paikassa.

Meillä oli reittimerkkauksen kanssa haasteita paikoitellen, kolme eri tapaa tuntui liialta koska ei tiennyt mitä odottaa, VM-kylttiä, heijastinlippua vai puussa olevaa sinistä pallukkaa. Pari kertaa ajoimme reitiltä ulos merkkauksen puutteiden vuoksi, mutta samat olivat merkinnät muillekin.


Varustelista

  • VJ Maxx-tossut
  • Salomonin High-gaiterit
  • Bridgedalen QI-merinosukat
  • Salomon Twinskin shortsit
  • Inov-8 elitelight merino t-paita
  • Compressportin v2 säärystimet
  • Salomon Adv Skin 12 reppu, 2x0,5l speedflask
    • Toisessa isogeelisotkua (4 geeliä, elektrolyyttinappula ja vettä)
    • Toisessa puhdasta vettä
  • Compressport Trail hurricane-takki
  • Keli Clothing irtohihat (Merinovillaa)
  • Buffin huiveja
  • Petzl Nao+ lamppu
  • Polar Vantage V + H10 sykevyö
Eväinä
* Marsia
* Snickersiä
* Maxim energy bar, sweet & salty
* High 5 geelejä, mahdollisimman paljon eri makuja sekaisin
* Cliff Blockseja
* Suolanappeja